Tämän hetken trendi on kiistaton: Kasvukeskuksissa rakennetaan yhä enemmän pieniä asuntoja. Toisaalta yhä useampi uusi asunto on yksiö tai kaksio, toisaalta myös asuntojen pinta-ala suhteessa huonemäärään on pienenemään päin. Keskimääräinen huoneistokoko Helsingin seudun kerrostaloasunnoissa on ollut 63 neliömetriä 2000-luvulla ja 57 neliötä 2010-luvulla.
Pitemmällä aikavälillä muutos on vielä suurempi, tietää SATOn liiketoimintajohtaja Antti Aarnio.
”1970-luvun taloissa on kaksio tyypillisesti 60 ja kolmio 75 neliötä, tänä päivänä on kolmio 60 tai alle, kaksio jopa 39. Syynä on, että asuminen on kallista ja pienempi tila maksaa kokonaisuudessaan vähemmän. Asiakkaita kiinnostaa neliövuokran sijaan, paljonko asuminen maksaa kuukausitasolla ja kuinka monta huonetta sillä hinnalla saa”, Aarnio sanoo.
Pienten asuntojen lisääntyminen on kirvoittanut välillä kiihkeääkin julkista keskustelua. Jyrkimpien mielipiteiden mukaan yksiöt pitäisi kokonaan kieltää, koska ne eivät kuulu hyvinvointivaltioon.
PTT on juuri julkaissut tutkimuksen, jossa käsitellään pienasuntobuumiin liittyviä sosiaalisia ja taloudellisia riskejä. Tilastoihin ja haastatteluihin perustuva tutkimus päätyy siihen, että kovin suuria ongelmia ilmiöstä ei ole syntynyt ainakaan vielä.
”Pienten asuntojen määrän kasvussa on tunnistettavissa mahdollisia ongelmia, mutta ne näyttävät jääneen pieniksi ja olevan osin suhdanneluonteisia”, kertoo PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen tiedotteessa.
SATO on kehittänyt pienenevän asuntokannan haasteeseen oman ainutlaatuisen ratkaisunsa: vuokra-asuntoyhtiö suunnittelee kaikki uudet asuntonsa niin, ettei yksiöitä enää rajata lainkaan kantavilla seiniä. Tämä tarkoittaa, että parin vuoden päästä yksiöt kaikissa valmistuvissa taloissa ovat hyvin muuntojoustavia ja yhdistettävissä naapuriasuntoihin.
”Kun vuosi suunnitellaan ja 1,5 vuotta rakennetaan, 2021 valmistuvat ensimmäiset kohteet, jotka täysin vastaavat näitä periaatteita”, kertoo Aarnio.
”Teemme kevytrakenteisia väliseiniä, joita voi poistaa tai tehdä niihin oven. Jos peruskorjauksen aikaan on kysyntää kolmioille, sellainen tehdään yksiöstä ja viereisestä kaksiosta.”
Muuntojoustavia taloja tulee kaikkiin kasvukeskuksiin, joissa SATO toimii. Yhtiöllä on jatkuvasti rakenteilla runsas tuhat asuntoa pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella.
Kun seinän rakenneratkaisut otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, muutostyöt onnistuvat helpommin eivätkä aiheuta ylimääräistä vaivaa tai kustannuksia. Jos kantavin seinin rajatun yksiön yhdistämistä viereiseen asuntoon yritetään jälkikäteen, tilanne on paljon hankalampi.
”Tämä oli helpoin ja nopein tapa ottaa muuntojoustavuus käyttöön. Rakennusteknisesti asia ei ole erityisen iso. Äänikysymykset ja akustiikka nousevat esiin, mutta ne on helppo ottaa huomioon. Olemme törmänneet ongelmaan, kun peruskorjaamme 1960- ja 70-lukujen lähiöitä ja aluerakentamisen taloja: niissä on todella vaikeaa muuttaa huoneistojakaumaa vastaamaan alueen kysyntää.”
Muuntojoustavat yksiöt vastaavat ainakin kolmeen asuntomarkkinoiden haasteeseen, jotka koskevat sekä asukkaita että yhteiskuntaa.
Tulevaisuuden väestötrendit ovat epävarmoja
Asuntorakentamisen horisontti on pitkä, jopa 50–100 vuotta. Tämän päivän markkinatrendeistä on mahdotonta päätellä asuntojen kysynnän muutoksia niin pitkälle eteenpäin. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kiihkeimmin kasvava Helsingin seutu.
Tilastokeskus julkaisi syyskuussa uuden väestöennusteen, joka perustuu entistäkin pienemmille syntyvyysluvuille. Tämän ennusteen mukaan Helsinki kasvaisi vuoteen 2040 mennessä 113 000 uudella asukkaalla 760 000 asukkaaseen. Muu pääkaupunkiseutu saisi täsmälleen yhtä paljon eli 113 000 uutta asukasta. Käytännössä Helsingin seutu ympäristöineen kasvaisi jokseenkin yhtä paljon kuin väki vähenee muualta Suomesta.
Helsingin kaupunki on myös jo vuosia tehnyt omaa väestöennustettaan, johon sisältyy kolme eri skenaariota: perusvaihtoehto sekä nopeamman ja hitaamman kasvun urat.
”Perusvaihtoehto ei poikkea kovin paljon Tilastokeskuksen ennusteesta. Meillä on kuitenkin näkemys, että pystymme rakentamaan enemmän asuntoja kuin aiemmin ja uskomme että jos on asuntoja, tänne on myös tulijoita”, perustelee järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori, joka laati väestöennusteet Helsingin kaupunkitutkimus- ja tilastoyksikössä.
Pääkaupunkiseutu vetää puoleensa etenkin muuttoalttiita nuoria ikäluokkia eli 18–28-vuotiaita, jotka tulevat töihin tai opiskelemaan. Tilastokeskus olettaa, että ikäluokkien pienentyessä tämä joukko vähenee.
”Helsingin oletus taas on, että jos talous toimii ja työvoimalle on kysyntää, tämä vetää muuttoliikettä ulkomailta kasvuun. Niinpä nopean kasvun skenaariossa Helsingin väkiluku on 820 000 vuonna 2040”, Vuori kertoo.
Asiantuntijoiden perustelluissa ennusteissa on siis 60 000 asukkaan verran eroa, ja asuntojen tarjonta voi vaikuttaa siihen, mikä skenaario toteutuu. Siksi on varauduttava myös siihen, että kysyntätrendit muuttuvat.
Kaupungit haluavat monipuolista asuntokantaa
Pienten asuntojen buumiin on monia syitä. Asuntomarkkinoilla liikkuu yhä enemmän sinkkuja ja lapsettomia pareja, joille riittää pienempikin asunto. Myös talouden realiteetit tulevat vastaan varsinkin, kun muutetaan halvemmalta alueelta kalliimpaan kasvukeskukseen.
Pääkaupunkiseudulla asutaan tiiveimmin Suomessa: Helsingissä tilaa on 34 m2 ja Vantaalla 35 m2 henkilöä kohti, kun koko maan keskiarvo on 40,3 m2, kertoo Asumisen ilmiöt Helsingin seudulla –selvitys.
”Asuminen on kallista, ja pieni asunto maksaa vähemmän. Jos keneltä tahansa kysytään, otatko mieluummin 60 vai 40 neliön kaksion – jos hinta on sama, kaikki ottaisivat isomman, eli kyllä tämä suuntaus pienempiin tulee talouden reunaehdoista”, Aarnio toteaa.
Kasvavat kaupungit kuitenkin kavahtavat alueita, joilla asuntokanta on liian yksipuolista. Ne pyrkivät kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen keinoin siihen, että uusille alueille rakennetaan mahdollisimman monenlaista: pieniä asuntoja ja perheasuntoja, vuokra- ja omistusasuntoja.
Esimerkiksi Vantaan Kivistö nousee usein esiin riskitapauksena. Uusi kaupunginosa on rakennettu kokonaan 2010-luvulla ja siellä on runsaasti asuntosijoittajien hankkimia pieniä kaksioita. Ilmassa on merkkejä siitä, että samankaltaiselle tarjonnalle ei riitäkään kysyntää.
Aarnion mukaan SATO on esitellyt muuntojoustavuuslupaustaan kaupunkien edustajille alustavasti viime keväänä.
”Hyväksyviä nyökkäyksiä on tullut kaupunkisuunnittelun puolelta niiltä tahoilta, jotka miettivät asuinalueiden asukasrakenteita. Kaupungeissakin katsotaan aikaa kymmeniä, jopa satoja vuosia eteenpäin aluekehityksessä.”
Ihmiset haluavat pysyä tutuilla kulmilla
Vaikka syntyvyys onkin tuoreissa väestöennusteissa vähenemään päin, perheellistyminen kuuluu edelleen normaaliin elämänkulkuun. Helsingissä syntyvyys alkoi itse asiassa laskea hitaammin kuin muualla Suomessa.
Maahanmuuttajaväestön syntyvyys on kantaväestöä korkeampaa, ja jos maahanmuuttajien osuus seudun tulokkaista kasvaa, tämäkin vaikuttaa syntyvyyteen.
”Tiedetään että valtaosa väestön kasvusta tulee jatkossa maan rajojen ulkopuolelta. Ulkomailta tulevilla perheet voivat olla isojakin ja sieltä ehkä tulee muutosta trendeihin”, Aarnio arvelee.
Perheen kasvu yleensä merkitsee, että tarvitaan lisää tilaa. Helsingille tämä on usein tarkoittanut, että väki muuttaa naapurikaupunkeihin isompien asuntojen perässä. Nykyisin ilmassa on merkkejä muutoksesta: sijainti palveluiden ääressä voi painaan enemmän kuin avarat neliöt.
”Ihmiset tekevät valintoja asumisväljyyden suhteen molempiin suuntiin. Jos halutaan asua ehdottomasti keskustassa, nuoripari voi asua yksiössä tai pienessä kaksiossa vaikka kuinka pitkään, kun sijainti on mieleinen.”
Tutkimukset vahvistavat, että omalta asumisalueelta ei mielellään hakeuduta kovin kauas, vaan muuttajat haluavat pysytellä tutuilla kulmilla. Muuntojoustava asunto tarkoittaa, ettei perheen kasvaessa välttämättä tarvitse vaihtaa edes taloa – riittää että puhkaistaan seinä naapuriyksiöön.
”Jos asuntoon muuttaa kaksi ihmistä, heitä voi olla pian kolme tai neljä – ja sitten pitääkin muuttaa kaupunginosaa, jos asuntorakenne ei ole tarpeeksi monipuolinen. Tähän ongelmaan kaupungit reagoivat perheasuntovaatimuksilla”, Aarnio sanoo.
Joustoa myös korttelien suunnitteluun
Kantavien seinien vähentäminen on Aarnion mukaan vasta ensimmäinen askel uudessa asuntoajattelussa.
”Koko ajan mietimme uusia tapoja rakentaa joustavuutta asumiseen. Ja vastaavaa teemme myös, kun suunnitellaan kokonaisia kortteleita.”
Esimerkiksi Oulunkylässä on suunnitteilla kortteli, jossa 150 vanhan VR:n työsuhdeasunnon tilalle kaavoitetaan noin 450 asunnon alue. Alueen reunalle, junaradan suuntaisesti, tulee neljä rakennusmassaa, joista kolme on asuinrakennusta ja neljäs on pysäköintilaitos.
”Jos 30 vuoden päästä autojen tarve on vähentynyt, pysäköintilaitos voidaan purkaa ja rakentaa senkin tilalle asuntoja. Tämä on jo otettu huomioon sekä kaavoituksessa että suunnittelussa.”
Heidi Hammarsten
