Lyhyesti: Näin suomalaiset saataisiin vaurastumaan
- Suomalaisten varallisuudesta suurin osa on kiinni asuntojen seinissä. Vaurastuakseen suomalaisten pitäisi hajauttaa varallisuuttaan riskipitoisempiin omaisuuslajeihin.
- Pääomatulojen verotus synnyttää paikoin veroloukkuja, joiden takia osakesalkun järkevä tasapainottaminen ei aina kannata.
- Suomalainen eläkejärjestelmä on Ruotsiin verrattuna passivoiva.
- Talouskasvatusta on jo kouluissa lisätty, kun opetussuunnitelmauudistus tuli voimaan vuonna 2016. Vaaravyöhykkeellä ovat ammattiin opiskelevat, joille nuorten velkaongelmat usein kertyvät.
1. Suomalaiset tarvitsevat rohkeutta hankkia asunnon ohella muuta varallisuutta
Suomalainen säästää seiniin. Se näkyy selvästi alla olevassa grafiikassa, joka perustuu Tilastokeskuksen tietoihin.
Suomalaiset ovat tottuneet ajattelemaan niin, että asuntolaina maksetaan ensin pois ja sen jälkeen aletaan säästää muihin omaisuusluokkiin – jos aletaan. Oman asunnon päälle suomalainen saattaa hankkia vielä kesämökin. Suomalaisten varallisuudesta 2/3 onkin kiinni asunnoissa, kun mukaan otetaan vielä sijoitusasunnotkin.
”Ammattisijoittaja ei antaisi yhdelle omaisuusluokalle näin suurta osuutta, vaan hajauttaisi muihin”, toteaa Danske Bankin ekonomisti Jukka Appelqvist.
Hajauttaminen muihin omaisuusluokkiin ei ole aivan yksinkertaista. Jossain on pakko asua. Erityisesti nuorten asunnon ostajien on yleensä otettava asuntoa varten huomattava laina. Se taas johtaa haluttomuuteen sijoittaa osakkeisiin.
”Oleellista olisi se, että asuntolainan lyhentämisen ohella säästettäisiin mahdollisuuksien mukaan muihin omaisuusluokkiin. Mitoittamalla lainan koko ja laina-aika oikein siihen pitäisi olla mahdollisuus erityisesti näin poikkeuksellisten matalien korkojen aikana”, sanoo Appelqvist.
Omistusasumisen suhteen Suomi ei sinänsä ole Euroopassa mikään poikkeus, vaan samassa rintamassa Itä- ja Etelä-Euroopan maiden kanssa.
Eurostatin tilastojen mukaan Länsi-Euroopassa, kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa vuokra-asuminen on Suomea yleisempää.
2. Verotuksen pitää kannustaa pitkäjänteiseen sijoittamiseen
Suomalaisten vaurastumista voitaisiin vauhdittaa myös kehittämällä sijoittamisen verotusta.
Veroporkkanan merkitystä on havainnollistettu alla olevassa grafiikassa, jossa 10 000 euroa sijoitetaan 30 vuodeksi osakkeisiin kahdella eri tavalla: Siten, että tuottoa välissä verotetaan, ja siten, että tuottoa ei välissä veroteta. Lopputuloksessa on eroa alkupääoman verran, noin kymppitonni.
Tällaista verotuskohtelua on mahdollista saada jo nyt sijoittamalla esim sijoitusvakuutukseen. Myös rahastosijoittaja saa vakuutussijoittamisen kaltaista verotuskohtelua, mutta kaikki eivät halua valita rahastoa.
Osingoista välittömästi perittävän osinkoveron lisäksi piensijoittajia kiusaa veroloukku, joka muodostuu, jos osakkeen arvo nousee voimakkaasti. Sijoittajan ei tällöin kannata myydä hyvin noussutta osaketta, koska myynti laukaisee verot maksuun. Veroloukku on huono asia myös salkun riskienhallinnan kannalta. Esimerkkinä voidaan käyttää Nokian takavuosien romahdusta. Moni saattoi pitää osakkeesta kiinni, koska sen myynti olisi tullut kalliiksi. Romahduksessa mahdollinen verotuksen optimointi kostautui.
Suomalaiset häviävät varallisuusmaaottelun ruotsalaisille
- Ruotsalaisilla on enemmän osake- ja rahastosijoituksia, minkä takia ruotsalaiset ovat vaurastuneet nopeammin kuin suomalaiset.
- Ruotsalaisten säästämisaste on korkeampi kuin suomalaisten.
- Suomalaiset pitävät suhteessa paljon enemmän rahaa pankkitilillä kuin ruotsalaiset.
- Lue lisää täältä.
”Parasta olisi mahdollistaa myös suorissa osakesijoituksissa myyntivoittojen jättäminen esimerkiksi ehdotetulle sijoitussäästötilille, jonka tuottoja verotettaisiin vasta varoja tililtä nostettaessa”, sanoo Veronmaksajien toimitusjohtaja Teemu Lehtinen.
Verokohtelun merkityksen lisäksi grafiikasta näkyy hyvin, miten tärkeää on sijoittamisen pitkäjänteisyys. Vaurastuminen on sijoitusajan alussa hidasta ja kiihtyy vähitellen. Voidaan sanoa, että juuri sopivasti ennen eläkeikää, jolloin tuotolle on eniten tarvetta tulojen pudotessa. Väestön vanhetessa olisikin hyvä, että verotus kannustaisi pitkäjänteiseen sijoittamiseen.
”Sijoittamisen tukeminen luo hyvän pohjan sille, että ihmiset vastaavat itse elämänsä riskeistä, mikä vähentää yhteiskunnan riskejä. Asumisessa tämä asia on kuosissa, mutta sijoituspuolella tarvitaan täydennyksiä”, sanoo Lehtinen.
Sijoitusmuotojen verokohtelu on parhaillaan pohdinnassa valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä, jonka toimikausi päättyy kuukauden lisäajan myöntämisen jälkeen huhtikuussa.
3. Eläkejärjestelmä voisi totuttaa sijoittamaan – mallia Ruotsista
Ruotsalaiset vaurastuvat suomalaisia nopeammin, koska he ovat suomalaisia aktiivisempia sijoittajia. Yksi syy aktiivisuuteen on eläkejärjestelmä, joka kannustaa ja opettaa seuraamaan osakemarkkinoita. Samalla kynnys sijoittaa omia rahoja pörssiin madaltuu.
Kun suomalainen eläkejärjestelmä on eläkkeensaajan näkökulmasta autopilotilla, ruotsalainen, neljästä eri eläkkeestä koostuva järjestelmä aktivoi kahdella tavalla.
Ensinnäkin aivan kaikilla ruotsalaisilla on mahdollisuus päättää, minkälaista tuottoa he haluavat osalla omista eläkemaksuistaan tavoitella. Tätä varten ruotsalaisessa järjestelmässä on yhtenä elementtinä erillinen rahastoeläke.
2,5 prosenttia omavalintaista
- Ruotsalainen maksaa ansiotuloistaan 18,5 prosenttia eläkemaksuja.
- Tästä 16 prosenttiyksikköä on ansioeläkettä ja 2,5 prosenttiyksikköä on rahastoeläkettä, jonka sijoittamisen suhteen ruotsalainen pääsee tekemään valintoja.
- Ruotsalaisista puolet on valinnut jonkun muun rahaston kuin valtion perusrahaston.
- Valtion perusrahasto on tuottanut hyvin, joten mitään tuottoon liittyvää syytä valita joku muu kuin perusrahasto ei ole ollut.
Toinen aktivoiva tekijä on työmarkkinaeläkkeen maksuperusteisuus eli sitominen sijoitusten tuottoon.
Järjestelyt vaihtelevat, mutta suurella osalla ruotsalaisia työmarkkinaeläke on ainakin osittain maksuperusteinen, kun suomalainen järjestelmä taas on puhtaasti etuusperusteinen. Suomessa maksut joustavat, eläkkeet eivät. Ruotsissa on toisin päin: jos eläkemaksut eivät tuota oletetusti, eläkkeet joustavat.
Lisäksi ruotsalaiset pystyvät myös työmarkkinaeläkkeen osalta vaikuttamaan siihen, kuinka suurella riskillä sijoitustoimintaa tehdään eli valitsemaan sijoituskohteita.
”Ruotsalaisilla on todellista insentiiviä seurata markkinoita sekä rahastoeläkkeen että monessa tapauksessa työmarkkinaeläkkeen kautta. Suomessakin eläkejärjestelmän sijoitukset ovat toki yhteiskunnallisesti puhuttava kysymys, mutta etuusperusteisessa järjestelmässä ei ole suoraa kytkentää eläkevarojen tuoton ja oman eläkkeen välillä”, sanoo Appelqvist.
Appelqvist pitää suomalaista etuusperusteista järjestelmää sinänsä Suomeen sopivana.
”Se vastaa todennäköisesti hyvin suomalaista mielenmaisemaa. Samaan aikaan, kun meillä jo on lakiperusteinen eläketurva, jossa vakuutettu ei itse kanna riskiä eläketasostaan, suomalaisilla pitäisi olla kaikki edellytykset rakentaa sen päälle lisäturvaa ottamalla riskiä. Lakisääteisen järjestelmän voisi ajatella vankkana kivijalkana, jonka päälle haetaan lisää tuottoa.”
4. Talouskasvatusta lisätty, tulokset nähdään tulevina vuosina
Tulevat suomalaiset sukupolvet voivat olla nykyisiä viisaampia rahan kanssa. Henkilökohtaisen talousosaamisen opetusta nimittäin lisättiin vuoden 2016 opetussuunnitelmauudistuksessa.
Tilaus muutokselle on suuri nuorten keskuudessa. Danske Bankin viime vuonna Aula Researchilla teettämässä kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisnuorista yli puolet koki, ettei saa koulussa tarpeeksi talousopetusta. Riittävänä opetusta piti vain joka kymmenes*.
Nykyisin yhteiskuntaoppi alkaa jo neljänneltä luokalta ja sisältää sekä talous- että yrittäjyyskasvatusta. Opetusneuvos Kristina Kaihari sanoo, että talouskasvatus nähdään nykyisin avaintaitona, joka otetaan huomioon kaikisssa peruskoulun oppiaineissa kotitaloudesta matematiikkaan.
”Opetussuunnitelma lähtee siitä, että vahvistetaan lasten oma-aloitteisuutta, oman talouden ja oman elämän hallinnan taitoja. Avainkysymys on, miten näihin motivoidaan”, sanoo Kaihari.
Aula Researchin tutkimuksen mukaan raha- ja talouasioista keskustelivat vanhempiensa kanssa eniten suurituloisten perheiden nuoret ja vähiten pienituloisten. Näiden erojen tasottamiseksi sijoittamista pitäisi opettaa Kaiharin mukaan ihan kaikissa kouluissa.
”Erityisen tärkeää näiden taitojen antaminen on niille, jotka eivät näitä taitoja kotoa saa”, Kaihari sanoo.
Oman talouden hoidon lisäksi yhteiskuntaopin tunneilla perehdytään Kaiharin mukaan myös sijoittamiseen esimerkiksi seuraamalla kuvitteellisten osakesalkkujen kehitystä. Oppikirjoista sijoittamista ei välttämättä löydy. Koulut käyttävät paljon muun muassa pankkien tuottamia aineistoja.
Kaihari ei osaa tarkkaan luvata, milloin talouskasvatuksen lisääminen kouluissa alkaa näkyä suomalaisten talousosaamisessa.
”Toivottavasti se alkaa näkyä! Maailmassa tapahtuu koko ajan. Yhä pienemmät lapset ovat mainonnan ja markkinoinnin piirissä, on Frozenia ja Ryhmä Hau -sarjaa, jotka ovat samalla tuotemerkkejä. Ne luovat kulutustarpeita ihan pienestä asti. Nykyisellään tätä pyritään huomioimaan jo varhaiskasvatuksessa”, Kaihari sanoo.
Huolissaan Kaihari on ammattiin opiskelevien taloustaidoista.
”Ammatillisella puolella on kehittämistä. Ylivelkaantuneista nuorista ammatillisen puolen opiskelijat ovat selkeästi yliedustettuina”, Kaihari sanoo.
*Tutkimukseen haastateltiin 614 suomalaista 15–29-vuotiasta nuorta ja nuorta aikuista keväällä 2017. Tutkimuksen teki Aula Research Danske Bankille
Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä
