Hallituksen ajama hoitajamitoitus on suuri poliittinen lupaus, mutta miten se toteutuu?
Pääministeri Antti Rinne on useaan kertaan todennut, että 0,7:n hoitajan mitoitus vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon, eli tehostettuun palveluasumiseen ja laitoshoitoon, tulee lainsäädäntöön ”tämän syksyn aikana”. Samaa ovat toistelleet perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru ja muun muassa SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman.
Kiuru sanoi SDP:n kesäkokouksen jälkeen elokuussa, että 0,7:n hoitajamitoitus tulisi lakiin syysistuntokauden aikana ”saman tien ilman porrastusta”.
Valtionhallinnosta saatujen tietojen perusteella tämä ei vaikuta millään lailla mahdolliselta. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että demareiden julkisista vakuutteluista huolimatta merkittäviä muutoksia vanhustenhuollossa tuskin nähdään ensi vuonnakaan.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainoa mikä ensi vuonna saadaan toteutettua, on vain nykyisen 0,5:n hoitajan suosituksen säätäminen sitovaksi vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa.
THL:n mukaan 95 prosenttia yksiköistä täyttää jo nyt tämän mitoituksen.
0,7:n hoitajan mitoitukseen tulisi siirtymäaika, jonka määräaika ei olisi vielä ensi vuonna, mutta jonka tarkempaa pituutta kukaan ei suostu arvioimaan.
Hoitajamitoitus vai henkilöstömitoitus?
Hoitajamitoitus on niin läpeensä politisoitunut hanke, että joka sana merkitsee. Arjessa puhutaan usein hoitajamitoituksesta, mutta virallinen termi on henkilöstömitoitus.
Jotkut pitävät termin hoitajamitoitus käyttöä harhaanjohtavana siksi, että mitoitukseen voidaan laskea kuuluvaksi muidenkin ammattiryhmien kuin hoitajien tekemää työtä.
Näin tehdään osittain jo tälläkin hetkellä. Vanhuspalvelujen laatusuosituksessa on määritelty henkilöstön vähimmäismääräksi 0,5 työntekijää asiakasta kohden. Mitoitukseen lasketaan mukaan suoraan asiakkaan kanssa tehtävä työ riippumatta siitä, onko sen tehnyt hoitaja vai joku muu suosituksessa määritelty ammattilainen.
Suosituksessa mitoitukseen lasketaan mukaan seuraavat ammattiryhmät:
Sairaan- ja terveydenhoitajat, geronomit, fysio- ja toimintaterapeutit, lähi- ja perushoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK:t, kotiavustajat ja kodinhoitajat, hoiva-avustajat, viriketoiminnan ohjaajat ja muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat ammattilaiset.
Vastaavasti sellainen työ, jota ei tehdä suorassa asiakaskontaktissa, tulisi suosituksen mukaan jättää mitoituksen ulkopuolelle.
Sama eetos on tarkoitus sisällyttää tulevaan lakisääteiseen henkilöstömitoitukseen ja vieläpä tarkennettuna.
Rajanveto sen suhteen, mikä on välitöntä asiakastyötä ja mikä ei, on kuitenkin vaikeaa. Samoin se, mitä on hoito ja hoiva. Vanhukset käytännössä asuvat yksiköissä ja työntekijöiden työsarka kattaa koko vanhusten elämänpiirin.
Hoitajien ammattiliitoista Super vaatii, että uuteen mitoitukseen ei saa sisällyttää minkään muun ammattikunnan edustajia kuin koulutettuja hoitajia. Tehy on samaa mieltä. Jos liittojen vaatimukset menisivät lainvalmistelussa läpi, uudesta lakisääteisestä henkilöstömitoituksesta tulisi nykyistä suositusta ”tiukempi”.
Mitoitukseen liittyvä kummajaistermi on myös hoitoisuus. Sillä tarkoitetaan karkeasti ottaen asiakkaan hoidon tarvetta, joka usein muuttuu ajan mittaan. Myös hoidon tarpeen arvioinnille pyritään mitoituksen yhteydessä luomaan yhtenäiset valtakunnalliset kriteerit.
Valmistelu kesken
Hoitajamitoituksen valmistelu sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnissä, mutta työ on kesken. Ministeriössä istuu mitoitusta valmistelemassa erityinen jaosto, jossa on STM:n virkamiesten lisäksi edustus keskeisistä työntekijä- ja työnantajajärjestöistä eli Superista, Tehystä, JHL:stä, Kuntatyönantajista ja Halista, joka edustaa yksityisiä hoiva-alan työnantajia. Lisäksi jaostossa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n edustaja.
Mitoitusjaosto työstää parhaillaan hallitusohjelman kirjauksen mukaista lakiesitystä, jonka luonnos pitäisi valmistua ja lähteä lausunnoille syyskuun lopussa. Eduskunnan käsittelyyn hallituksen esitys ehtii aikaisintaan joulukuussa.
Tulevan lakiesityksen sisällöstä ei ole vielä paljonkaan kerrottavaa, sanoo STM:n neuvotteleva virkamies Satu Karppanen.
”Mitoituksen laatiminen ei ole lainkaan niin yksinkertaista, että se 0,7 vain kirjoitetaan lakiin. Pitää määritellä, mitä työntekijäryhmiä mitoitus koskee ja millainen työ siihen lasketaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että työnjakoa selkiytetään tukipalveluiden osalta, eli että vaikkapa kiinteistönhuolto ja pyykkihuolto erotetaan mitoituksessa välittömästä asiakaspalvelusta. Sitä työtä teemme nyt.”
Lisäksi on määriteltävä muun muassa, miten määritellään toimintayksikkö, jota kohti mitoitus lasketaan. On myös huomioitava uudistuksen vaikutukset henkilöstön saatavuuteen ja budjettiin. Näihin molempiin liittyy huomattavia ongelmia.
Mistä rahat?
Suuri ongelma hoitajamitoituksen toteuttamisessa on raha. Pääministeri Rinne sanoi viime viikolla, että 4000 uuden hoitajan ja lääkäriin palkkaamiseen tällä vaalikaudella ei ole rahaa, vaan täytyy tyytyä vain noin tuhanteen.
Rinteen lausunto on aiheuttanut hämmennystä hallituspuolueiden itsensäkin keskuudessa ja myös laajalti valtionhallinnossa.
Hoitajamitoitus ei ole ainoa soteen liittyvä vaalilupaus, joka hallitusohjelmassa luvataan toteuttaa. Sieltä löytyy myös viikon hoitotakuu, mikä edellyttää perusterveydenhuollon laaja-alaista parantamista.
Hoitajamitoitus ja hoitotakuu ovat kaksi eri asiaa, joihin molempiin liittyy määrällisiä tavoitteita. Hallituspuolueiden sisältä saatujen tietojen mukaan Rinteen ei olisi pitänyt puhua työntekijämääristä ollenkaan liittyen hoitajamitoitukseen.
Palkattavissa uusissa lääkäreissä ja hoitajissa on kyse perusterveydenhuollon parannuksesta, joka on edellytyksenä hoitoon pääsyn nopeutumiselle.
Tuhat uutta lääkäriä auttaisi ainakin jossain määrin perusterveydenhuollon ongelmiin, etenkin jos terveyskeskuksiin saadaan lisää myös hoitajia ja muuta henkilökuntaa.
Hoitajamitoituksen aiheuttamista henkilöstötarpeista ja kustannuksista on erilaisia arvioita. THL:n mukaan 0,7:n hoitajan mitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa asiakasta kohden lisäisi menoja noin 230 miljoonalla eurolla vuodessa ja henkilöstöä tarvittaisiin lisää noin 4 400. Laskelma perustuu nykyisen suosituksen mukaisiin määritelmiin mitoituksesta.
Kuntaliitto ja Kuntatyönantajat puolestaan arvioivat, että 0,7:n henkilöstömitoituksen toteuttaminen vaatisi noin 5 000 uutta työntekijää, hintalappu noin 250 miljoonaa euroa vuodessa.
Kuten todettua, 0,7:n hoitajan mitoituksen toteutus kuitenkin huitelee näillä näkymin jossain kaukaisuudessa.
Lähitulevaisuuden osalta realismia on tarkastella, mitä 0,5:n hoitajan mitoituksen säätäminen lakiin maksaisi.
Tästäkin hintalapusta on eri näkemyksiä. Kuntaliiton arvio 0,5:n henkilöstömitoituksen toteuttamisesta sitovana on 7,5 miljoonaa euroa vuodessa ja THL:n arvio 6,5 miljoonaa euroa vuodessa.
”Lisäksi rahat pitäisi saada sijoitettua valtion budjettiin niin, että ne sijoitettaisiin kuntien valtionosuuksiin. Vasta sitten olisimme samaa mieltä kustannuksista”, kommentoi sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen Kuntaliitosta.
Myllärinen kritisoi, että valtio usein arvioi kustannuksia omasta näkökulmastaan, kun se säätää kunnille uusia tehtäviä.
”Olennaista olisi kuitenkin myös kustannusten täsmäyttäminen sen mukaan, mitkä ovat todelliset kulut kuntien laajenevista tehtävistä.”
Mistä hoitajat?
Toinen suuri ja kenties kaikkein merkittävin ongelma hoitajamitoituksessa ovat hoitajat itse. Heitä ei ole. Vaikka uuteen henkilöstömitoitukseen hyväksyttäisiinkin mukaan myös muita ammattiryhmiä kuin hoitajia, pääasiassa lähihoitajia tarvitaan lisää tuhansia.
Mistä Suomi ottaa uudet hoitajat? Lähihoitajien koulutusta on jo nyt tarjolla melko paljon ja monimuotoisena ja sitä aiotaan lisätä. Ala ei kuitenkaan houkuttele tulijoita ja palkka on pieni. Onkin täysin kyseenalaista, kykenevätkö koulutusjärjestelmä tai vaikkapa työperäinen maahanmuutto tulevaisuudessakaan tuottamaan työmarkkinoille tarpeeksi hoitajia.
Vanhustenhuollossa asiakkaat ovat THL:n mukaan sijoittuneet niin, että noin 93 000 asiakkaasta enää noin 41 000 eli 44 prosenttia on ympärivuorokautisessa hoidossa. Suunta on ollut kohti kotihoitoa.
Vanhusten kotihoidossa puolestaan on huutava pula hoitajista jo nytkin joka puolella maata.
”Jos siihen lyödään päälle mitoitus ympärivuorokautiseen hoitoon ja sanktiot päälle, kuntien on ryhdyttävä toimiin. Välttyäkseen muistutuksilta ja pahimmissa tapauksessa uhkasakoilta vaarana on, että kunnat vetävät hoitajat pois kotihoidosta ja siirtävät heidät laitoksiin. Se olisi aivan älytöntä”, sanoo Tarja Myllärinen Kuntaliitosta.
Vaikka sitova 0,7:n hoitajan mitoitus hyväksyttäisiinkin eduskunnassa esimerkiksi keväällä 2020, mitoitukseen on käytännössä pakko säätää siirtymäaika pelkästään jo hoitajapulan vuoksi.
Sosiaali- ja terveysministeriössä pohditaan parhaillaan sitä, miten palvelujen järjestäjiä tuetaan mitoituksen nostamiseen varautumisessa.
”Ei voi ajatella, että hoitajat ilmaantuvat jostain uudenvuoden yönä”, sanoo STM:n neuvotteleva virkamies Satu Karppanen.
Kuntaliitto vastustaa
Ministeriöissä virkamiehet tekevät työtä käskettyä eli toteuttavat poliitikkojen tahtoa. Hallitus haluaa hoitajamitoituksen, silloin se tehdään.
Muun muassa Kuntaliitossa sen sijaan vastustetaan koko hoitajamitoitusta. Kuntaliiton mukaan mitoitusta ei pitäisi kirjata lakiin ainakaan sitovana.
”Suhtaudumme kriittisesti juuri siitä syystä, että sitä saa mitä tilaa”, sanoo Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen.
Hänen mielestään hoitajamitoitus on monimutkaiseen ongelmaan yksinkertainen vastaus ja mennyt ideana läpi politiikassa juuri siksi.
”Jos lähtee tavoittelemaan jotain tiettyä desimaalilukua, sitä tavoitellessa voi unohtua itse pihvi, eli tässä tapauksessa ikääntyneiden ihmisten hyvä hoito ja hoiva.”
Lisää aiheesta:
6 vanhustenhoidon ongelmaa, joita hoitajamitoitus ei ratkaise
Tämän sisällön mahdollistaa Vanhustyön keskusliitto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.