EU:n energiapolitiikka on olennainen osa sen strategiaa taloudellisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Energiaturvallisuus, kestävä kehitys, innovaatiot ja kohtuulliset hinnat ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan talouden toimintaan ja kilpailukykyyn.
EU pyrkii jo päätetyillä ohjelmillaan varmistamaan jäsenvaltioiden energian saannin erilaisista lähteistä, jotta riippuvuus yksittäisistä toimittajista vähenee. Energialähteitä monipuolistetaan muun muassa rakentamalla uusia kaasuputkia ja LNG-terminaaleja.
Kohtuuhintainen energia on välttämätöntä kilpailukyvylle, erityisesti energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla. Kehittämällä markkinaintegrointia EU pyrkii lisäämään kilpailua energiasektorilla ja tämä puolestaan johtaa hintojen laskuun. Samalla EU lisää säädöksiä, joilla kuluttajille taataan kohtuulliset energian hinnat.
Energiaunioni
Energiaunioni on EU:n strategia, joka pyrkii varmistamaan energian vapaan liikkuvuuden yli rajojen ja yhtenäiset energiamarkkinat. Tämän osatekijöitä ovat infrastruktuurin kehittäminen ja sääntelyn harmonisointi.
Energiaverkkojen yhdistäminen jäsenmaiden välillä parantaa energian toimitusvarmuutta ja mahdollistaa energian siirron maiden välillä kriisitilanteissa.
Myös energiamarkkinoiden yhtenäisten sääntöjen luominen on välttämätöntä, jotta ne toimivat tehokkaasti ja kilpailukykyisesti. Infran puolella keskeistä on sähkö- ja kaasuverkkojen parantaminen ja yhdistäminen koko EU:ssa.
Uusiutuvat energialähteet ja kestävä kehitys
EU on sitoutunut lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta energiantuotannossa ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Investoinnit uusiutuviin energialähteisiin, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaan, vähentävät riippuvuutta tuontienergiasta ja luovat uusia työpaikkoja.
EU:n ilmasto- ja energiapaketit asettavat sitovat tavoitteet päästöjen vähentämiseksi, uusiutuvan energian lisäämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi.
Teknologinen kehitys
EU tukee tutkimusta ja innovaatioita energiateknologioissa varmistaakseen pitkän aikavälin kilpailukyvyn. Tämä sisältää muun muassa Horisontti 2020 -ohjelman eli EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman, joka rahoittaa energiainnovaatioita.
Lisäksi kilpailukykyä pyritään parantamaan energiatehokkuusdirektiiveillä eli lainsäädännöllä, joka kannustaa jäsenmaita parantamaan energiatehokkuutta kaikilla sektoreilla. Vuoden 2023 tarkistetussa direktiivissä nostettiin EU:n energiatehokkuustavoitetta, mikä velvoittaa EU-maita varmistamaan yhdessä, että energiankulutus vähenee edelleen 11,7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna EU:n vuoden 2020 viiteskenaarion ennusteisiin. Näin ollen EU:n kokonaisenergiankulutus ei saisi vuoteen 2030 mennessä ylittää 992,5 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe) primäärienergian osalta ja 763 Mtoe:ta loppuenergian osalta.
Päivitetyissä säännöissä EU-maat ovat sopineet auttavansa EU:n tavoitteen saavuttamisessa asettamalla ohjeellisia kansallisia kehyksiä, joissa käytetään muun muassa kansallisen energiaintensiteetin, asukaskohtaisen bruttokansantuotteen, energiansäästöpotentiaalin ja aiempien kansallisten energiatehokkuustoimien yhteen laskettuja vaikutuksia.
Fossiilisista energialähteistä on päästävä eroon
”Energiapolitiikalla on keskeinen rooli Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn varmistamisessa alentamalla energian hintoja ja vähentämällä riippuvuutta tuontifossiilisista polttoaineista”, toteaa tutkimusjohtaja Linda Kalcher Strategic Perspectives -ajatuspajasta MustReadille.
”Tällä hetkellä energian hinnat ovat Euroopassa kaksi kertaa korkeammat kuin Yhdysvalloissa, mikä heikentää yritysten kilpailukykyä”, hän jatkaa ja muistuttaa, että keskeisesti kaasu pitää energian hinnat Euroopassa korkealla.
”Investoimalla uusiutuvaan energiaan ja luopumalla fossiilisten polttoaineiden käytöstä EU voi merkittävästi alentaa sähkön hintoja. Pääosin uusiutuvaan energiajärjestelmään siirtymisen odotetaan laskevan sähkön tukkuhintoja Euroopassa 12 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, mikä tarjoaa kilpailuetua globaaleilla markkinoilla”, hän päättää.
Strategic Perspectives varoittaa tuoreessa raportissaan Forging Economic Security and Cohesion in the EU, että EU:lla on vielä paljon tekemistä energiaturvallisuuden ja -kilpailukyvyn kehittämisessä. Poikkeava energiaverotus ja poikkeavat valmiudet tukea vihreää siirtymää eri EU-maissa lisäävät maiden välistä taloudellista kuilua. Erot ovat jo nyt suuria, mutta ne syvenevät entisestään, jos ja kun EU ryhtyy poliittisista syistä ottamaan uusia jäsenmaita köyhästä Itä-Euroopasta.
Vaikka Eurooppa pyrkii irti fossiilisista polttoaineista, kaasun, hiilen ja öljyn korvaaminen on hidasta ja niistä edelleen riippuvaiset maat joutuvat varautumaan merkittävään energiakustannusten nousuun. Tämä puolestaan heikentää eurooppalaisten tuotteiden kilpailukykyä ja kotitalouksien ostovoimaa.
Sähköautot, lämpöpumput, rakennusten saneeraus ja aurinkopaneelit ovat edelleen liian kalliita hankintoja useimmille kotitalouksille. Jos vain varakkaimmilla on varaa niihin, on olemassa selvä riski energia-epätasa-arvon kasvamisesta yhteiskunnan sisällä.
Lisäksi Euroopan energiasektorilla on kaksi keskeistä ongelmaa. Ensinnäkin voimakas riippuvuus Kiinan nollahiiliteknologiasta aiheuttaa toimitusketjuille merkittäviä geopoliittisia riskejä ja jopa viivästyttää vihreän siirtymän toteuttamista.
Toinen merkittävä globaali ongelma on Yhdysvaltain Inflation Reduction Act (IRA), joka jo nyt on siirtänyt muun muassa energia-alan tutkimusinvestointeja EU-maista Yhdysvaltoihin. Syynä eivät ole yksinomaan Yhdysvaltain merkittävät investointituet, vaan myös se, että Euroopassa tukipolitiikan koordinaatio puuttuu ja tukien hakeminen on liian mutkikasta ja tukien saaminen sattumanvaraista.
Venäjää voi kiittää EU:n energiapolitiikan muutoksen nopeuttamisesta
Vaikka EU:n vihreästä siirtymästä oli jo sovittu ennen helmikuuta 2022 ja EU oli sitoutunut saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä, Venäjän hyökkäys Ukrainaan kiihdytti siirtymää merkittävästi.
EU käynnisti lähes välittömästi Venäjän hyökkäyksen jälkeen REPowerEU-suunnitelman, jonka tavoitteena on vähentää Venäjän fossiilisten polttoaineiden tuontia ja nopeuttaa siirtymää kohti uusiutuvia energialähteitä. Tämä suunnitelma sisältää investointeja uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen ja energian varastointiin.
Hyökkäystä seurannut energiakriisi toimi katalysaattorina energiaturvallisuuden ja -kilpailukyvyn parantamiseksi lähes kaikissa EU-maissa.
Hyökkäys herätti kertaheitolla suurimman osan EU:n jäsenvaltioista nopeuttamaan siirtymistä kohti kestävämpiä ja omavaraisempia energialähteitä.
Tämän sisällön mahdollistaa Energiateollisuus ry.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.