Kriisiapu toimii ”do no harm” -periaatteella, joka viittaa muun muassa lääketieteestä tuttuun eettiseen sääntöön toiminnan haitattomuudesta toiminnan kohteille. Organisaatioiden näkökulmasta prioriteettina on saada apu mahdollisimman nopeasti perille ja jaeltua sitä tarvitseville.
Useissa katastrofeissa muun muassa jätehuoltoinfrastruktuuri on saattanut tuhoutua täysin, tai se on ollut puutteellista ennen varsinaista katastrofia. Surullinen totuus on, että suurin osa humanitaarisista kriiseistä tapahtuu kehittyvillä alueilla. Niillä tuloerot ovat suuret, ja osa ihmisistä kärsii katastrofin vaikutuksista huomattavasti enemmän kuin toiset.
”Paikallisuus” ei takaa vielä mitään
Vaikka jätehuolto olisi kriisialueella puutteellista, organisaatiot voivat vaikuttaa operaatioista syntyvien jätteiden määrään esimerkiksi hankintavalinnoilla. Paikallinen hankinta (local procurement) ajatellaan usein tehokkaaksi tavaksi vähentää hiilijalanjälkeä. Kun tarvikkeet hankitaan paikallisesti, niitä ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja tai suojata pakkauksilla.
Paikallinen hankinta ei kuitenkaan ole sama asia kuin paikallinen valmistus. Monesti jos katsoo hankitun tuotteen koko elinkaarta, paikallisesti ostetuilla tarvikkeilla saattaa olla moninkertainen hiilijalanjälki verrattuna kuljetettuihin tuotteisiin.
Esimerkkinä voisi mainita bambusta valmistetun hammasharjan verrattuna muoviseen vastaavaan. Paikallisesti ostetut muoviset harjat, jotka on valmistettu kestämättömillä menetelmillä, eivät ole se ekologisempi vaihtoehto, vaikka ovatkin ostettu paikalliselta toimijalta.
Tämänlaiset valinnat tulevat jatkuvasti vastaan humanitaaristen operaatioiden hankintaketjussa: mihin prioriteetit asetetaan? Joskus on pakko saada tarvikkeet alueelle mahdollisimman nopeasti, mutta silloin täytyy tinkiä esimerkiksi ekologisuudessa.
Millainen on paras pressu?
Tarvikkeiden käyttötarkoitus on keskeisessä roolissa elinkaarta analysoitaessa. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin pressu, monikäyttöinen perustarvike etenkin pakolaisleireillä, saattaa päätyä käyttöön jopa vuosiksi. Tätä on kuitenkin mahdoton ennustaa, sillä pakolaisleirien aikajanat vaihtelevat viikoista jopa vuosikymmeniin.
Haastavaksi tämän tekee hankinnan kannalta valinta ekologisen, rakenteeltaan hajoavan tai vuosia kestävän mutta ympäristölle haitallisen materiaalin välillä. Pressuja voisi periaatteessa kerätä takaisin ja käyttää uudelleen, mutta monenlaisista resurssisyistä humanitaariset organisaatiot eivät tämmöiseen kykene.
Pakolaisleireillä on myös monenlaisia uusiokäyttöprojekteja monille aputarvikkeille, kuten korien tai lompakkojen valmistaminen muovista. Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä, ruohonjuuritason projekteja, joilla ei pakolaisleirien jätteenhuolto-ongelmaa ratkaista.
Yhteistyö paikallisten tahojen kanssa on ratkaisevassa roolissa, kun operaatioiden jätehuoltoa ja ympäristöasioita suunnitellaan. Vaikka infrastruktuuri on monin paikoin heikompaa kuin avun lähtömaissa, on kaikkialla kuitenkin jonkinnäköinen jätehuoltosysteemi, jota organisaatiot voivat paikallisella yhteistyöllä vahvistaa.
Jätehuolto on myös työllistävä ala, vaikka siihen liittyykin stigmaa ja häpeää monissa maissa. Kierrätyksessä erilaisilla epävirallisilla jätteenkerääjillä ovat iso rooli, ja heidän asemaansa tulisi vahvistaa. Tämä voisi olla yksi osa humanitaarista ympäristöohjelmaa, johon sisältyy myös sosiaalinen kestävyys.
Tavaroita vai rahaa?
Kriisiavun piirissä yksi hankinnan muoto on lahjoitukset yksityisiltä ihmisiltä, järjestöiltä sekä yrityksiltä. Lahjoitukset saattavat olla tarvikkeita, vaatteita, elektroniikkaa tai jopa lääkkeitä. Kun lahjoitukset ovat tavaroita, ne usein aiheuttavat logistisen ongelman kriisialueella, sillä suurin osa ”hyvään tarkoitukseen” annetuista lahjoituksista ei vastaa avuntarvitsijoiden tarpeita.
Ennen kuin lahjoituksia voi antaa eteenpäin, ne on käytävä läpi tarkkaan, eikä tähän yleensä löydy työvoimaa eikä rahallisia ja ajallisia resursseja. Nämä lahjoitukset jäävät siis lojumaan varastoon ja saattavat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ympäristölle hallaa. Näin kävi muun muassa Puolan rajalla, kun ukrainalaisia pakolaisia saapui maahan.
Ratkaisuna tähän monet organisaatiot eivät ota lainkaan vastaan tavaralahjoituksia ja painottavat rahalahjoitusten arvoa. Näin organisaatiot pystyvät ostamaan tarvittavat välineet ja resurssit tai jakamaan käteisapua tarvitsijoille, jolloin nämä pystyvät ostamaan, mitä tarvitsevat. Rahalahjoitukset tulee kuitenkin aina tehdä luotettaville ja tunnetuille organisaatiolle, että voi varmistua niiden päätymisen tarkoitettuun käyttöön.
”Do no harm” -mandaatti on perinteisesti ohjannut humanitaarista apua, mutta harmittomuuden periaate pitäisi ehdottomasti ulottua myös luontoon ja ympäristöön. Kriisiavussa vaikeuksia aiheuttavat nopeat päätökset. Resurssit eivät välttämättä riitä pitkän aikavälin harkintaan siitä, mitä operaatioiden mahdolliset haitat saattavat olla tulevaisuudessa.
Tiedettä ja arjen valintoja
Suurilla humanitaarisen avun rahoittajilla, kuten valtioilla ja EU:lla, on iso rooli kestävyysasioiden edistämisessä ja operaatioiden toteutuksessa. EU:n uusi humanitaarisen logistiikan ohjeistus sisältää ennennäkemättömän paljon ympäristöohjeita ja -vaatimuksia, joita EU:n rahoittamat hankkeet sitoutuvat noudattamaan. Tämä on rohkaiseva askel humanitaarisen avun kestävyydelle, mutta tehtävää on vielä paljon.
Pienillä valinnoilla voi saada paljon aikaiseksi. Esimerkiksi muovipulloista ja -pakkausmateriaaleista luopuminen tai yhteistyö paikallisen kierrätysyrityksen kanssa ovat esimerkkejä organisaatioiden toimista ympäristökestävyyden saralla.
Humanitaariseen toimitusketjuun olisi hyvä saada vakituisesti myös esimerkiksi ympäristötutkijoita ja -insinöörejä kehittämään uusia kestävämpiä ratkaisuja. Kun tutkijoiden asiantuntemus ja paikallisten asukkaiden tietomäärä otetaan täysillä käyttöön, ympäristöhaittojen torjuntaan on repussa hyvät eväät.
Hanken
Tämän sisällön mahdollistaa Svenska Handelshögskolan.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.