Kuntatalouden näkymät ovat vähintäänkin sumuiset. SOSTEn yhteiskuntasuhdepäällikön Ulla Kiurun mielestä nyt ei kuitenkaan ole oikea hetki leikata hyvinvointipalveluista vaan tarvitaan pitkäjänteisempää otetta: “Jos menoja katsotaan vain vuodeksi kerrallaan ja leikataan väärästä päästä, pahoinvointi lisääntyy. Haluamme, että panostetaan mieluummin terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn.”
”Kuntien pitää miettiä myös leikkausten seurauksia”, varoittaa Kiuru.
Kunnissa tarvitaankin entistä vahvempaa hyvinvointitalousajattelua. Tämä tarkoittaa, että hyvinvointi- ja terveystavoitteiden on ohjattava päätöksentekoa kunnan kaikilla hallinnonaloilla. ”Vain hyvinvoivat kuntalaiset vahvistavat taloutta”, Kiuru muistuttaa.
Katoaako hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sote-uudistuksen seurauksena?
Hallituksen suunnittelemaan sote-uudistukseen sisältyy riski. Monilla sosiaali- ja terveysalan yhdistyksillä ja säätiöillä on tärkeää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa, joka uhkaa pudota hyvinvointialueiden ja kuntien väliin siten, ettei se saa rahoitusta kummastakaan lähteestä.
”Uhkana on pallottelu hyvinvointialueiden ja kuntien välillä siitä, kenen vastuulla tämän toiminnan avustaminen jatkossa on”, Kiuru huomauttaa. Jos huonosti käy, nykyisiltä järjestövetoisilta, hyvin toimivilta käytännöiltä katoaa rahoitus.
Näitä ovat esimerkiksi työttömien päivätoiminta, erilaiset kohtaamispaikat ja kriisikeskukset.
Rahoituksen jatkuvuus on turvattava
Monille järjestöille ja etenkin pienille yhdistyksille kunta-avustukset ovat elintärkeitä. Toimiakseen ne tarvitsevat tiloja ja suoria avustuksia. Toimintaedellytysten turvaamisessa kunnat ovat avainasemassa.
Lisäksi kuntien ja järjestöjen väliselle yhteistyölle tarvitaan toimivat ja vakiintuneet rakenteet. Hyväksi ratkaisuksi on osoittautunut esimerkiksi oman hyte- tai järjestökoordinaattorin palkkaaminen hoitamaan yhteydenpitoa järjestöihin.
Monet kunnat ovat koonneet järjestöjen edustajat yhteiseen järjestöneuvottelukuntaan tai vastaavan tyyppiseen yhteistyöelimeen, jossa kunnan ja järjestöjen edustajat voivat tavata toisiaan. ”On tärkeää, että kunta tuntee alueensa järjestötoiminnan, viestit kulkevat ja järjestöjä kuunnellaan”, sanoo Kiuru.
Koronakriisi on entistä vahvemmin muistuttanut siitä tosiasiasta, että kunnat tarvitsevat järjestöjä. Vuoden kestänyt poikkeustila on heikentänyt monin tavoin ihmisten hyvinvointia ja iskenyt etenkin niihin, jotka ovat valmiiksi haavoittuvassa asemassa.
Kansalaisjärjestöillä on ollut monissa kunnissa keskeinen rooli ongelmien ratkaisemisessa. Kansalaisille on annettu ennen muuta ruoka- ja asiointiapua sekä neuvontaa ja psykososiaalista tukea.
Esimerkiksi Espoon kaupungin korona-ajan ruoka-avussa yhdistettiin kaupungin ammattilaisten sekä järjestöjen ja seurakuntien toimijoiden voimat. Rovaniemellä yli 60 järjestön yhteenliittymä aloitti yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa maksuttoman elintarvikejakelun yli 70-vuotiaiden koteihin.
Hankinnat on tehtävä huolella
Kunnat eivät aina osaa hyödyntää kaikkia hankintalain tarjoamia mahdollisuuksia. Usein kunnissa keskitytään liikaa kilpailutettujen palveluiden hintaan ja laatu jää liian vähälle huomiolle.
”Hankintalaki mahdollistaa laadukkaat hankinnat. Liian usein kuitenkin hinta syrjäyttää laadun tärkeimpänä valintaperusteena”, toteaa Kiuru.
Toinen ongelma on, että monet tarjouskilpailut ovat niin isoja, ettei palveluja tuottavilla järjestöillä ole mahdollisuuksia osallistua niihin. Suuret hankinnat olisi jaettava osiin niin, että pienemmilläkin palvelutuottajilla olisi aito mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin.
Lisäksi Kiuru nostaa esille tärkeän asian, joka helposti unohtuu kuntien kilpailuttaessa palveluita: asiakkaita ei kuulla. “Etenkin pitkäkestoisissa, jopa elinikäisissä hoiva- ja asumispalvelusopimuksissa olisi erityisen tärkeää, että asiakkaiden tarpeet ja näkemykset otettaisiin paremmin huomioon”, painottaa Kiuru.
Lue lisää SOSTEn kuntavaalitavoitteista.
Sosiaalibarometri: Koronakriisin jälkeen tarvitaan hyvinvointi-investointeja
Tuore Sosiaalibarometri osoittaa, että palvelujärjestelmä on koronakriisissä onnistunut tukemaan ihmisiä, joiden ongelmat ovat selkeitä ja yksinkertaisia. Mitä vaikeampia ja monisyisempiä ihmisten ongelmat ovat, sitä heikommin heitä on pystytty auttamaan.
Koronakriisi on aiheuttanut sosiaalista velkaa, joka on korjattava hyvinvointi-investoinneilla, sanoo SOSTEn tutkija Anne Eronen.
”Koronakriisin painopiste on ollut terveydessä ja taloudessa. Sosiaalibarometrin tulosten perusteella epidemian varjo on kuitenkin pitkä sosiaalisissa vaikutuksissa, jotka syventävät eriarvoisuutta eri väestöryhmien välillä”, Eronen analysoi.
Millaisia hyvinvointi-investointeja nyt tarvitaan?
“Nyt tarvitaan palvelutakuu pitkäaikaistyöttömille, yli 50-vuotiaille, maahanmuuttajille sekä pitkäaikaissairaille ja vammaisille työttömille”, luettelee SOSTEn erityisasiantuntija Päivi Kiiskinen. Palvelutakuu tarkoittaa, että viranomaisilla on velvollisuus ottaa kansalaisen asiat huolehtiakseen tietyn ajan kuluessa.
Koronakriisi on kuormittanut työvoimapalveluita merkittävästi. Etäpalveluja on ollut tarjolla, mutta kasvokkaista palvelua sitä vastoin heikosti. Se on aiheuttanut työvoimapalveluiden palveluvelkaa erityisesti vaikeimmin työllistyvillä. Sitä on ryhdyttävä nyt kaventamaan, vaatii Kiiskinen.
“Parhaita keinoja siihen ovat palvelutarpeiden huolellinen arviointi, tarvelähtöiset asiakas- ja työllistymissuunnitelmat, työttömien systemaattiset terveystarkastukset sekä tarvittaessa nopea pääsy kuntoutuspalveluiden piiriin.”
Palveluissa tulisi erityisesti panostaa työvoimakoulutukseen, palkkatuettuun työhön, työhönvalmennukseen ja omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella.
Nyt tarvitaan “toimeentulotakuu”
SOSTE:n mukaan suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää pitäisi uudistaa ottamalla käyttöön “toimeentulotakuu”. Se tarkoittaa, että tukijärjestelmän toimintaa helpotetaan ihmisten toimeentulon varmistamiseksi haastavina aikoina. Esimerkiksi koronakriisin myötä käyttöönotettuja määräaikaisia sosiaaliturvaetuuksien laajennuksia on jatkettava, mikäli epidemiatilanne jatkuu haastavana.
“Meillä on nyt koronakriisin ajalta toimeentulotuesta tietoa siitä, millä keinoin etuuden hakemista voidaan sujuvoittaa, jotta kukaan ei jää tyhjän päälle”, muistuttaa SOSTEn erityisasiantuntija Anna Järvinen. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi se, että viranomaiset tekevät pidempikestoisia etuuspäätöksiä, päätöksiin vaaditaan vain välttämättömät liitteet ja niissä luovutaan asumisen menojen kohtuullistamisesta sekä perusosan alentamisesta silloin, kun niistä ei ole hyötyä.
Samoin asiakasmaksujen maksukatto, matkakatto ja lääkekatto tulisi yhdistää yhdeksi yhteiseksi maksukatoksi ja sen taso tulisi kytkeä takuueläkkeen tasoon.
“Perusturvan tasoa ei ole varaa leikata. Riittävä perusturva kannattelee ihmisiä läpi taantuman ja ehkäisee ongelmien syvenemistä”, toteaa Järvinen.
Eronen muistuttaa siitä, että tuleviin kriiseihin valmistautuminen on aloitettava jo nyt. Suhteita järjestöihin on vaalittava hyvinä aikoina, jotta järjestöjen tiedot ja taidot ovat käytössä kriisin yllättäessä.
“Järjestöihin satsaaminen maksaa itsensä takaisin”, Eronen toteaa. “Kuntien mukaan järjestöillä oli merkittävä vaikutus koronakriisin vaikutusten lieventämisessä.”
Erosen mielestä järjestöjen asiantuntemista tulisi hyödyntää enemmän, kun sosiaalipalveluita tulevaisuudessa kehitetään. Näin järjestöjen ruohonjuuritason tietotaito saadaan parhaiten mukaan kuntalaisten parhaaksi.
Lisäksi kuntien on laadittava kuntakohtainen tiekartta koronakriisistä selviytymiseen, neuvoo Eronen. Tähän työhön on otettava laajasti mukaan kunnissa toimivat yleishyödylliset tahot.
Lue lisää Sosiaalibarometrista.
Heidi Hammarsten
