Tuplaverotetun kaukolämmön vaikeaa säilyttää kilpailukykyään
- Kaukolämmöllä on tärkeä rooli energiamurroksessa. Se tukee uusiutuvan sähköntuotannon kehitystä ja rakentamista.
- Alan teknologia on kehittynyt viime vuosina. Kaukolämpöön investoidaan maailmalla ja se kiinnostaa enemmän kuin koskaan myös EU-tasolla.
- Lämmöntuotannon irtautuminen fossiilisista polttoaineista vaatii valtavia investointeja.
- Kaukolämpöön kohdistuu Suomessa kaksinkertainen CO2-rasite (päästökauppa & kansallinen CO2-vero). Verotuksen kiristäminen osuu kerrostaloissa asuviin kaupunkilaisiin, jotka maksavat lämmityksensä päästöistä kahteen kertaan, eivätkä päästöt vähene.
- Päällekkäiset politiikkatoimet vesittävät päästökaupan ohjausvaikutusta ja siirtävät päästöt muihin maihin.
- Päästöoikeuden hinta on nelinkertaistunut vuodesta 2016 – päästökauppa toimii. Nyt on varmistettava, että päästökauppaa kehitetään edelleen eikä sitä vesitetä uusilla toimilla.
Suomalaisissa kaupungeissa hengitetään maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan poikkeuksellisen puhdasta ilmaa.
”Kaukolämpö on iso syy taajamien hyvään ilmanlaatuun. Siitä olisi hyötyä eurooppalaisten suurkaupunkien ilmanlaadun parantamisessa”, toteaa Energiateollisuuden johtaja Jari Kostama.
Kaukolämpö on Suomen yleisin lämmitysmuoto. Kaukolämpöverkkoa on rakennettu Suomessa 1950-luvulta lähtien. Verkkoja löytyy juuri sieltä, missä tulevaisuudessa asuu yhä enemmän suomalaisia: kaupungeissa ja taloyhtiöissä. Kaksi kolmasosaa viime vuonna rakennetuista kuutioista liittyi kaukolämpöverkkoon.
Teknologia ja markkinat kehittyneet
Mutta sana kaukolämpö herättää harvassa moderneja mielikuvia. Fortumin kaukolämpöliiketoiminnan johtaja Mikael Lemströmin mukaan mielikuva ei vastaa todellisuutta.
”Teknologia ja markkinat ovat kehittynyt viime vuosina vauhdilla.”
Fortum otti tämän vuoden alussa käyttöön kausihinnoittelun ja avasi kaukolämpöverkon niin, että asiakkaat voivat lämmönkuluttamisen lisäksi osallistua tuotantoon siirtämällä ylijäämälämpönsä verkkoon. Digitalisaation avulla myös kaukolämpöön saadaan älykkyyttä. Esimerkiksi Fortum on investoinut parin viime vuoden aikana kaksi miljoonaa euroa kotimaisten laitostensa tuotantojärjestelmän digitalisointiin.
Nyt järjestelmä optimoi tuotannon päivittäin ulkoisten tekijöiden kuten sähkön hinnan, ulkolämpötilan, auringon säteilyn, tuulen ja sateen perusteella. Taloyhtiötkin voivat optimoida kulutustaan pois lämmön kysyntäpiikeistä. Seuraavaksi sama mahdollisuus tuodaan loppukäyttäjille. Kukin asukas voi kännykästään säätää esimerkiksi huoneen lämpötilaa. Puolassa mallin avulla on saavutettu jopa 24 prosentin säästöt lämmityksessä.
”Uskon, että tämä kiinnostaa kuluttajia. Tarjolla on mahdollisuus säästää rahaa ja energiaa ja lisätä asumismukavuutta yksilöllisesti”, toteaa Lemström.
SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Ville Skinnarin mukaan kaukolämpö on paaluttanut paikkansa osana energiajärjestelmää monesta syystä.
”Se on energiatehokkuudeltaan ylivoimainen lämmöntuotantomuoto, jolla on iso rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä”, toteaa aiemmin Lahti Energia Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana toiminut Skinnari.
Ilman kaukolämpöä Pohjoismaiden sähkönkulutus nousisi Lemströmin mukaan viidenneksen ja tarvittava sähköntuotannon huippukapasiteetti jopa 50 prosenttia, koska lämmityksen huiput osuvat kylmiin talvipäiviin. Ja luvut vain kasvavat säästä riippuvaisten uusiutuvien sähköntuotantomuotojen lisääntyessä. Kaukolämpö on joustavin tapa hyödyntää päästöttömiä energialähteitä, koska sen polttoaineeksi käy lähes mikä vain. Sen avulla myös kierrätykseen kelpaamaton jäte voidaan hyödyntää energiana. Kaukolämpö mahdollistaa myös kiinteistöjen ja teollisuuden hukkalämmön talteenoton ja edelleen jakelun. Näin säästyy primäärienergiaa.
”Loppukäyttäjän näkökulmasta se on myös kaikkein helpoin lämmitysmuoto. Kaukolämpöyhtiö huolehtii kaikesta”, muistuttaa Kostama.
Smart Energy Transition -tutkimushankkeen vuorovaikutusjohtaja, tutkija
Karoliina Auvisen mukaan puhtaan sähköntuotannon ja kaukolämmön yhdistymisen merkitys kasvaa lähitulevaisuudessa. Se mahdollistaa uusiutuvan sähkön lisäämisen Suomessa, sillä kaukolämpöverkot ja lämmön kausivarastot tarjoavat parhaan joustopotentiaalin tuulivoimalle. Lämmön varastointi on sata kertaa edullisempaa kuin sähkön varastointi, joten sähköä kannattaa varastoida lämmöksi kaukolämmön tarpeisiin.
Kaukolämmön tuotantopaletti uusiksi
”Mutta totuus on, että kaukolämmön tuotantopaletti on laitettava uusiksi. Tuotantoon käytetään yhä paljon fossiilisia polttoaineita”, painottaa Auvinen.
Kaukolämpö syntyy kotimaassa pitkälti hiiltä, maakaasua ja turvetta polttavissa yhteistuotantolaitoksissa. Fortum ilmoitti hiljattain rakentavansa Espoon Kivenlahteen biolämpölaitoksen, jossa käytetään puuperäisiä polttoaineita. Sen ansiosta Espoon kaukolämmityksen hiilidioksidipäästöt putoavat 14 prosenttia. Jo nyt kymmenesosa Espoon kaukolämmön tuotannosta perustuu jätevedestä saatavaan hukka-energiaan. Mutta Auvinen huomauttaa, että bioenergian käyttöä lämmöntuotannossa ei voi määrättömästi kasvattaa. Kaiken polttavan tuotannon on Auvisen mukaan siirryttävä varavoimaksi, jota käytetään vain vähätuulisina päivinä ja paukkupakkasilla.
”Pitkän aikavälin ratkaisun on koostuttava tuulivoimasta, lämpövarastoista, kiinteistökohtaisesta kysyntäjoustosta ja lämpöpumpuista.”
Suuret kaukolämpöverkkoon liitetyt lämpöpumput toimivat samalla periaatteella kuin pienemmät serkkunsa, mutta teho voi vastata suuren lämpövoimalaitoksen tehoa. Lämpöpumpuilla voi minuuteissa tasata tuotannon ja kulutuksen vaihteluita. Näiden ratkaisujen lisäksi meri, maa ja ilma tarjoavat lämpöä ilman fossiilisia polttoaineita. Isoin lisäyspotentiaali on kuitenkin konesaleilla ja muilla hukkalämpökohteilla. Nappaamalla kaukolämpöverkkoon talteen pääkaupunkiseudun datakeskusten hukkalämmön, fossiilisten polttoaineiden käyttö voitaisiin lopettaa normaaliolosuhteissa.
Putki, joka ottaisi talteen Nesteen ja Borealiksen Kilpilahden jalostamoiden hukkalämmön, pystyisi kattamaan 40 prosenttia pääkaupunkiseudun lämmöntarpeesta. Tällaisten ratkaisujen toteutumista on mahdollista kannustaa myös verotuksen keinoin. Esimerkiksi suurten lämpöpumppujen ja datakeskusten sähkönkulutusta tulisi verottaa alhaisemmalla verokannalla kuten energiaintensiivistä teollisuutta.
Potentiaalia löytyy
”Mahdollisuuksia ja potentiaalia on, mutta niiden toteuttaminen vaatii aikaa. Emme voi noin vain kääntää uuteen asentoon kaukolämpöjärjestelmää, johon olemme investoineet vuosikymmeniä”, muistuttaa Fortumin Lemström.
Skinnari painottaa, että yhtiöiden on kannettava vastuu ja tehtävä rohkeita tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joilla lämmöntuotanto voi irtautua fossiilisista polttoaineista.
”Kaikki miettivät nyt kuumeisesti, mistä löytyvät rahat. Tässä puhutaan sadoista miljoonista ja aikajänne on kymmeniä vuosia”, puolustaa Lemström.
Päättäjien on eduskunnan talousvaliokunnassa vaikuttavan Skinnarin mukaan tarjottava vakaa lainsäädäntökehikko ja pitkän aikavälin selkeät tavoitteet, että yrityksillä on uskallusta tehdä isoja investointeja.
EU kääntää katseet kaukolämpöön
Ilmastonmuutosta ei torjuta pelkällä sähköntuotannon puhdistamisella. Tämä on vihdoin tajuttu myös EU-tasolla. Lämmitys ja jäähdytys kuluttavat 50 prosenttia kaikesta EU-maissa käytetystä energiasta. Fossiiliset energialähteet (kaasu, hiili, öljy ja fossiilinen sähkö) huolehtivat yhä 85 prosenttisesti EU-maiden lämmityksestä ja jäähdytyksestä. Esimerkiksi 90 prosenttia EU:n kaasuntuonnista kuluu rakennusten lämmitykseen. EU-komissio julkisti ensimmäisen lämmitys- ja jäähdytysstrategian pari vuotta sitten. Sen myötä kaukolämpö on EU-päättäjien silmissä nyt ja tulevaisuudessa mitä suurimmassa määrin ratkaiseva lämmitysmuoto ilmastotalkoissa. EU-komissio näkee kaukolämmön pitkän aikavälin teknologiana ja osa eurooppalaista energiaratkaisua.
Lähde: EU-komissio, tilastot vuodelta 2016
”Seuraavassa hallitusohjelmassa on isommin lähdettävä sääntelyllä edistämään suomalaisen yhteiskunnan siirtymistä päästöttömiin energialähteisiin. Kaikki mahdolliset keinot on selvitettävä.”
Skinnari muistuttaa, että monessa kunnassa ja kaupungissa kaukolämpö on kuntatalouden jatke. Kovat talouspaineet eivät ole viime vuosina antaneet muuta mahdollisuutta kuin nostaa kaukolämmön hintaa ja saada sillä tavoin tuloja kaupungille. Kansanedustaja painottaa, että Suomessa on haluttu olla etulinjassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Siksi päästökaupan lisäksi on päätetty verottaa kaukolämmön päästöjä ja luoda näin painetta.
”Totta kai verotuksen on oltava myös kohtuullista, selkeärajaista ja ennen kaikkea ennustettavaa.”
Lemströmin mukaan nykyinen verotus ei sitä ole. Kaukolämpö on osa päästökauppajärjestelmää, joten sen hinta on riippuvainen päästöoikeuden hinnasta. Mutta kaukolämpöä verotetaan Suomessa kahteen kertaan, sillä valtio myös verottaa kaukolämmön tuotannossa käytettävien polttoaineiden CO2-päästöjä. Pelkästään Fortumin Espoon kaukolämpöverkon verotaakka kasvaa ensi vuoden alussa kolmella miljoonalla eurolla.
”Kaupungit ja taloyhtiöiden asukkaat ovat tuplaveron maksumiehiä ja maksavat lämmityksensä aiheuttamista päästöistä kahteen kertaan. Eihän muitakaan lämmitysmuotoja veroteta tuplasti vaan käyttäjät selviävät yhdellä maksulla”, toteaa Lemström.
Lisäverotuksen takia kaukolämpö menettää kilpailukykyään ja välttämättömien investointien toteuttamisesta tulee entistä vaikeampaa.
”Poistamalla edellytykset kaukolämmön kehittämiselle, tehdään karhunpalvelus energiamurrokselle ja Suomelle”, linjaa Lemström.
Fortumin analyytikko Vesa Ahoniemi huomauttaa, että lisäverotuksella ei ole toivottuja ilmastovaikutuksia.
”Päällekkäiset toimet eivät suoraan vähennä päästökauppasektorin kokonaispäästöjä, vaan päästöt siirtyvät maasta tai laitoksesta toiseen päästömarkkinan sisällä”.
Nyt on syytä keskittyä päästökaupan vahvistamiseen
Sitä paitsi nyt päästökauppa toimii. Päästöoikeuden hinta on nelinkertaistunut vuoteen 2016 verrattuna. Noin 90 prosenttia hinnannoususta selittyy Ahoniemen mukaan markkinavakausmekanismilla. Se pienentää päästöoikeuksien ylijäämää noin 20 prosenttia joka vuosi seuraavien neljän vuoden aikana.
”Markkinavakausmekanismi ei kuitenkaan estä päästöjen vesisänkyilmiötä. Päällekkäinen kansallinen politiikka siirtää yhä päästöt toisiin maihin. Samalla aikaa ja resursseja kuluu ilmaston kannalta vähämerkitykselliseen työhön”, toteaa Ahoniemi.
Kostaman mukaan nyt on syytä keskittyä päästökaupan vahvistamiseen ja laajentamiseen. Järjestelmän piirissä on koko ajan vähemmän EU:n kokonaispäästöistä, nykyisellään vain 45 prosenttia. Kun luku tippuu alle 45 prosentin, monet maat saattavat jäädä kauas päästötavoitteistaan.
Esimerkiksi liikenne ei kuulu päästökaupan piiriin. Sen päästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990 yli 20 prosenttia. Samaan aikaan sähkön ja lämmöntuotannon päästöt ovat tippuneet 30 prosenttia. Suomen EU-tasolla ajama ajatus päästökaupan laajentamisesta kiinteistökohtaiseen lämmitykseen on Kostaman mielestä järkevä. Valtaosa taloista lämpiää eurooppalaisissa kaupungeissa maakaasulla, joka ei ole päästökaupan piirissä.
”Mitä laajempi päästökauppajärjestelmä on, sitä suurempi on sen oikeutus ja voima”, kiteyttää Kostama.
Artikkelin on kirjoittanut toimittaja Heli Satuli
