Kestävä tulevaisuus ja sivistys kietoutuvat yhteen monin tavoin. Sivistys kattaa yhteiskunnan ja elämän kaikki osa-alueet: se on tekoja ja toimintaa, joka ohjaa meitä arvojen kautta. Siksi sivistykselle ja kestävälle tulevaisuudelle on merkitystä, miten käytämme valtaamme, osaamistamme ja verkostojamme. Miten yhteiskunnalliset vaikuttajat näkevät oman vastuunsa ja kollektiivisen vastuun?
Nuorten tulevaisuususko on koetuksella
Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi on toinen teemavuoden suojelija, koska tulevaisuus on nuorissa ja nuorten. Yhteiskunnassa on havahduttava siihen, että kestävän tulevaisuuden ja nuorten hyvinvoinnin välillä on yhtäläisyysmerkki.
”Ilman nuoria kestävällä tulevaisuudella ei ole rakentajia. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI) ei riitä osaajia eikä maalle puolustajia tai yhteiskunnalle vastuunkantajia”, järjestön toiminnanjohtaja Anna Munsterhjelm tiivistää.
Nuorten puolella kannattaa olla. Siksi Allianssi kumppaneineen tuottaa päättäjille malleja, joilla nuorten elämän haasteita saadaan ratkottua.
Monikriisiaika haastaa tulevaisuususkoa. Tulevaisuustalo Sitra raportoi vuoden 2023 tulevaisuusbarometrissaan, että puolet 15–24-vuotiaista ei koe tulevaisuutta nykyisyyttä paremmaksi, ja kaksi kolmesta nuoresta ei näe tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia.
Mutta on myös toiveikkuutta, johon nojata.
”Nuoret suhtautuvat tulevaisuuteen muita innokkaammin, he ovat kiinnostuneimpia tulevaisuudesta ja uskovat vahvimmin, että siihen voi vaikuttaa. Liki puolet näkee Suomen tulevaisuuden nykyhetkeä parempana tai paljon parempana, mikä on mahtava juttu”, Munsterhjelm siteeraa raporttia.
Sitra on luonut yhteiskunnalliseen keskusteluun tulevaisuusvallan käsitteen. Se sisältää ajatuksen, että valtaan kytkeytyy vastuu yhteisestä tulevaisuudestamme. Lisäksi tarvitaan politiikkaa, joka vastaa nuorten arvoihin ja tarpeisiin.
Munsterhjelmin mukaan tulevaisuuskeskustelu heijastaa asennetta, jolla kansalaisjärjestöihin ja nuoriin muutenkin suhtaudutaan yhteiskunnassa: arvostus näkyy sanoissa vaan ei vallassa.
”Kysymykset asettaa aina joku muu kuin nuoret, samoin vastaukset tulkitsee ja yhteenvedon tekee joku muu kuin nuoret.”
Nuoria tukevien organisaatioiden ja vallankäyttäjien onkin kannettava vastuunsa siitä, että nuoret käyttävät tulevaisuusvaltaansa.
”Tämän päivän nuoret määrittelevät, millaisten arvojen ja osaamisen varaan tulevaisuuden yhteiskuntamme rakentuu. Heidän näkökulmansa ottaminen mukaan sivistyskeskusteluun tekee siitä kestävämmän”, Munsterhjelm sanoo.
Akuutein keskustelu koskee ilmastonmuutosta. Nuorille on tärkeintä, että ilmaston lämpeneminen pysähtyy. He ovat jo pitkään viestineet päättäjille huolensa nykyisten toimien riittämättömyydestä.
”Tätä viestiä toistavat niin Elokapinan kaltaisissa mielenosoituksissa kuin politiikan kabineteissa vaikuttavat nuoret. Ilmaston puolesta vaikuttaminen on todellinen sukupolvikysymys”, Munsterhjelm sanoo.
Jos päättäjät sivuuttavat nuorten vaatimukset, he kertovat samalla, etteivät arvosta heidän näkemyksiään eivätkä ota heidän huoltaan tosissaan.
Monikriisiajassa tarvitaan yhteisöjä, jotka luovat osallisuutta, rakentavat demokratiaa ja vahvistavat sivistystä.
”Kun nuorella on itselleen mielekästä tekemistä ja turvallinen yhteisö, johon kuulua, hän oppii luottamaan itseensä, muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Silloin nuoresta kasvaa aikuinen, joka osaa, haluaa ja jaksaa kantaa vastuunsa yhteisestä planeestastamme”, Munsterhjelm toteaa.
Sivistyksen vahva kivijalka
Suomi on sitoutunut vahvasti kestävään kehitykseen ja YK:n Agenda2030-toimintaohjelmaan. Globaaleilla linjauksilla ja sopimuksilla on merkitystä kansalaisten arjessa ja arjen sivistyksen edistämisessä.
Presidentti Tarja Halonen kuvaa kestävää kehitystä taloksi, jossa on monta ovea.
”Jokaisella on oikeus valita haluamansa ovi. Kaikki ne vievät samaan tilaan: kestävämpään tulevaisuuteen”, hän sanoo.
Seinät on rakennettu lainsäädännöstä, kansalaisvaikuttamisesta ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteista. Kattona ovat kansainväliset sopimukset ja poliittiset päätökset. Ikkunat on tehty elinikäisestä oppimisesta, planeetan hyvinvointia vahvistavista arvoista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
Sivistys on talon vahva kivijalka. Se on muurattu elinikäisestä oppimisesta, osallisuudesta ja tutkitusta tiedosta. Asukkaita yhdistää asenne: avoimuus ja halu rakentavaan vuorovaikutukseen.
”Kun pystymme kuuntelemaan toinen toisiamme, pystymme ottamaan huomioon sekä toisemme että planeetan kestävän tulevaisuuden”, Sivistyksen teemavuoden toinen suojelija sanoo.
Presidentti Halosen perspektiivi vaikuttamiseen kattaa seitsemän vuosikymmentä. Hän kuuluu suuriin ikäluokkiin, joiden lapsuutta 1950-luvulla värittivät toisen maailmansodan pitkät varjot.
”Edellisellä sukupolvella oli tahtoa rakentaa aiempaa kestävämpää, sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja yhteistyön maailmaa. 1960-luvulla mukaan tuli kansainvälinen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulma, ja vähitellen esiin nousi yhä kokonaisvaltaisempi kestävä kehitys”, hän kertaa.
Ainakin yhden asian vuosikymmenet ovat opettaneet:
”Käsityksemme maailmasta on koko ajan muutoksessa, ja suhteutamme näihin muutoksiin oman elämämme. Se on koko ihmisiän mittainen prosessi.”
”Vaatii rohkeutta kohdata tuntemattomia asioita ja heittäytyä uusiin tilanteisiin. Oppiminen on suuri seikkailu, joka kannattaa ottaa vastaan.” -Presidentti Tarja Halonen
Monikriisiajassamme opille on käyttöä. Meidän on myös hyvä nähdä, mitä kaikkea kestävän kehityksen saralla on jo tehty, mihin voimme vaikuttaa ja mitä ennakoida.
Halonen näkee oman työnsä osana sukupolvien välistä ketjua: edellisten polvien oivallukset ja kokemukset vahvistavat työn perustaa, eikä työstä tarvitse koskaan jäädä eläkkeelle. Yhteistyö on välttämättömyys.
”Se ei ole vain valtioiden välistä, vaan yhteistyö koskee yhtä lailla yrityselämää, tiedemaailmaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Vaikuttamista tehdään ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle.”
Kestävän tulevaisuuden haasteet ovat monisyisiä ja toisiinsa kietoutuneita. Työtä planeetan hyväksi mutkistaa esimerkiksi kansainvälisten konfliktien alati kasvava määrä. Pitää myös olla utelias ja valmis oppimaan.
”Vaatii rohkeutta kohdata tuntemattomia asioita ja heittäytyä uusiin tilanteisiin. Oppiminen on suuri seikkailu, joka kannattaa ottaa vastaan.”
Vastuu omasta oppimisesta kuuluu jokaiselle. Peilikseen ja tuekseen oppija tarvitsee yhteisön.
Sivistyksen teemavuosi muistuttaa, että sivistys on teon sana. Se rakentaa yhteisymmärrystä ja aktivoi toimimaan: kansalaisyhteiskunnassa jokainen voi vaikuttaa vähintään omassa elinpiirissään ja arjessaan.
”Kullakin meistä on monta roolia: olemme työntekijöitä, vanhempia, lapsia, asuinyhteisömme jäseniä. Se on voimavara”, teemavuoden suojelija toteaa.
Kulttuuri on muutosvoima
Pääsihteeri Eeva Furman rakentaa kestävää tulevaisuutta valtioneuvoston kestävän kehityksen toimikunnassa.
Kestävä tulevaisuus edellyttää kestävyysmurrosta, siirtymää nykyisestä kestämättömyydestä kestävään elämään. Muutos läpäisee koko yhteiskunnan taloudesta ruokaketjuihin ja energiapalveluista luonnonjärjestelmien hallintaan.
Demokraattisen yhteiskunnan muutosvoima on kulttuuri. Se on elävä prosessi, joka muodostuu ihmisten yhteisöllisestä ajattelusta ja toimimisesta.
”Kulttuuri kuvaa, mitä ’me’ yhdessä ajattelemme asioista: mikä on oikein, mikä vanhanaikaista, mikä epäeettistä, mikä julkeaa ja mikä kiinnostavaa”, Furman pohtii.
Kestävä tulevaisuus ja kulttuuri käyvät vuoropuhelua sivistyksen kanssa: sivistys antaa avaimet tulkita ja muovata kulttuuria.
Meribiologiksi alkuaan kouluttautunut Furman vertaa kulttuurin kehittymistä amebaan: sen suuntaa on vaikeaa, ellei mahdoton ohjata. Kestävyyden suhteen kulttuurisessa muutoksessa ilmenee myös kitkaa sekä vastareaktioita.
Sitä paitsi kulttuurin muutosvoima voi viedä hyvin moneen suuntaan. On tärkeä ruokkia sivistystä, rohkaista aktiiviseen kansalaisuuteen ja kannustaa tulevaisuuden kuvitteluun.
”Taide ja kulttuuri kaikissa muodoissaan avaavat tunteita ja auttavat tulkitsemaan tietoa sivistyksen avulla”, hän sanoo.
Siksi Sivistyksen teemavuosikin kytkee taiteen edelläkävijyyden sivistykseen.
Furmania ilahduttaa, miten rohkeasti nuoret rakentavat kulttuurista murrosta ja luovat valmiuksia tunnustelujen ja kokeilujen kautta kuvitteellisille tulevaisuuksille yhdessä, järjestäytyneinä. Esimerkeistä käyvät Elokapina, Operaatio Arktis ja Metsäliike. Aktivismillaan nuoret herättelevät kanssaihmisiä toimimaan kestävän tulevaisuuden suuntaan sen sijaan, että sallisivat nykymenon.
Tutkijana Furman on nähnyt, että kokonaisvaltaisen muutoksen vipuvoimina voivat toimia myös pienimuotoiset käytäntöjen muokkaamiset, ihmisten tuuppaamiset tai jopa yksittäisen ihmisen läpiviemät yksinkertaiset ratkaisut. Silloin tehdään kulttuurista kestävyysmurrosta.
”Tutkijan vastuuseen kuuluu tuoda tieto ihmisille ymmärrettävässä muodossa ja osana kokonaisuutta. Ei riitä, että kertoo faktat, vaan on kerrottava myös, miten ne vaikuttavat kuulijan omaan elämään, kulttuuriseen kokemusmaailmaan ja sivistyksen tuomaan ymmärrykseen yhteyksistä.”
Ymmärrystä voidaan lisätä tarjoamalla vuoropuhelun ja oppimisen mahdollisuuksia esimerkiksi vapaassa sivistystyössä. Kestävän tulevaisuuden polkua raivataan arkisivistyksellä.
”Sivistys herättää meissä mielenkiinnon ja uteliaisuuden tarkastella itseämme osana planeetan järjestelmää, jossa ihminen on osana luontoa. Se aktivoi meitä toimimaan – ennakoiden, empaattisesti, rationaalisesti ja rohkeasti – myönteisen tulevaisuuden eteen”, Furman sanoo.
Kestävän tulevaisuuden termit haltuun!
- ekososiaalinen sivistys = inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat ihmisen riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä
- kestävä kehitys = ihmisten hyvinvointi maapallon kantokyvyn rajoissa
- kestävyysmurros = monella yhteiskunnan ja elämän osa-alueella yhtä aikaa tapahtuva suuri muutos, jolla turvataan ympäristön kantokyky
- planetaarinen terveys = systeeminen tapa tarkastella ihmisen ja muun luonnon välisiä yhteyksiä korostaen ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin riippuvuutta luonnonjärjestelmien tasapainosta
- tulevaisuusvalta = valtaa vaikuttaa tulevaisuusnäkymiin eli siihen, mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena tai toivottavana
Teksti: Kansanvalistusseura / Elina Heiskanen ja Terhi Kouvo
