Kestävyysmurros vaatii isoja muutoksia kulutukseen ja tuotantoon. Kestävän kulutuksen valtavirtaistuminen läpi koko talouden vaatii isoja ja hankaliakin poliittisia päätöksiä. Silti ”matalalla roikkuvia hedelmiä” löytyy yhä ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi.
Yhteiskunnallisten rakenteiden on tuettava kestävää arkea. Ohessa esittelemme muutamia näkökulmia kestävyysmurroksen edistämiseen Suomessa. Keskitymme etenkin kulutuksessa tarvittaviin muutoksiin. Pidämme samalla mielessä tiiviit kytkökset, jotka vallitsevat kulutuksen ja tuotannon järjestelmien välillä.
Asuminen ja liikenne näyttävät tietä
Suurin osa suomalaisten kulutuksen ilmastovaikutuksista syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruoasta. Energiantuotannon vihertyminen on jo johtanut asumisen päästöjen laskuun. Kansalaisten osallistuminen energiansäästötalkoisiin on tukenut sitä, että energiankysyntään kyetään vastaamaan myös odottamattomissa tilanteissa.
Energiakriisi on osoittanut, että muutoksia kulutuksessa voi tapahtua nopeastikin. Vaikka korkeat sähkönhinnat ovat lyhytaikainen ilmiö, vaihtelevasta energiantuotannosta johtuva hintavaihtelu tulee olemaan pysyvämpää.
Käynnissä olevien kriisien myötä syntynyttä energiatietoisuutta kannattaa hyödyntää. Julkista keskustelua energiansäästöstä on syytä jatkaa, ja kansalaisia pitää tukea energiansäästötoimissa. Keinoja ovat esimerkiksi kysyntäpiikeistä viestiminen ja korjausrakentamista koskevan tiedon tarjoaminen. Energiankulutuksesta voidaan tehdä entistä näkyvämpää muun muassa taloyhtiöiden asukkaille.
Liikenteessä polttoaineiden hintojen kallistuminen on vauhdittanut sähköistymistä. Liikenteen päästökauppa ja biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen kasvattaminen voivat vähentää liikenteen päästöjä. Nämä toimet eivät kuitenkaan vähennä kansalaisten liikkumisen tarvetta, mikä olisi tehokkain liikenteen päästöjä vähentävä askel.
Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvat toimet voivat sekä vähentää autoriippuvaista elämäntapaa että lisätä asukkaiden viihtyvyyttä. Osa toimista olisi nopea toteuttaa: voitaisiin esimerkiksi lakata keskittämästä lasten koulunkäyntiä suuriin, kauempana sijaitseviin kouluihin ja pitää yllä pienempiä lähikouluja.
Kattavan ja toimivan lähipalveluverkoston kehittäminen on esimerkki kestävyysmurroksen positiivisista vaikutuksista kansalaisten arkeen. Se osoittaa myös sen, miten ympäristöpolitiikka kytkeytyy muihin politiikan aloihin. Kevyen liikenteen infrastruktuuria tulee lisäksi edelleen parantaa sekä joustavoittaa julkista liikennettä ja pitää sen hinnat kurissa.
Ruoka ja muu kulutus tulevat perässä
Kestävyysmurroksen vauhdittamiseksi ruokaan ja muuhun kulutukseen pitää kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Näihin ei vielä kohdistu samalla tavalla ilmastopäästöjen hillintää tavoittelevaa ohjausta kuin asumiseen ja liikenteeseen.
Ruokavalinnat ovat tunteita nostattava asia, ja kansalaiset tarvitsevat edullisia, helppoja ja maukkaita vaihtoehtoja korvaamaan kestämättömiä valintoja. Siten koko ruokaketju vaikuttaa kestävyysmurrokseen.
Maataloustukien ohjaaminen ja arvoketjujen luominen suomalaisen kasvisruoan tuotantoon ja jalostamiseen tukisi kestävyysmurrosta pelloilta lautasille. Julkiset hankinnat puolestaan ohjaavat sitä, mitä tuhannet lapset, nuoret ja vanhukset syövät päivittäin. Kauppoja ja elintarvikealaa pitää kannustaa tunnistamaan oma vastuunsa kestävien ruokavaliovalintojen edistämisessä muun muassa valikoiman, markkinoinnin ja esillepanon kautta.
Kansainväliset sopimukset ja tuotestandardit vaikuttavat muiden kulutustuotteiden materiaaleihin, käyttöiän edellytyksiin ja moniin muihin ominaisuksiin. Näihin ei pystytä kotimaisella politiikalla suoraan vaikuttamaan.
Suomessa voidaan kuitenkin ohjata kansalaisia kiertotalouden periaatteiden mukaisesti tuotteiden huoltamiseen, korjaamiseen ja kierrätykseen. Korjauspalveluiden kehittymistä voidaan tukea esimerkiksi alentamalla korjauspalveluiden arvonlisäveroa, mikä voisi lisätä niiden kysyntää.
Sekä ruoan että muun kulutuksen osalta korostuu tarve kulttuuriseen muutokseen. Tämän odotetaan tapahtuvan esimerkiksi koulujen ja kasvatuksen kautta sekä ammatillista kestävyysosaamista vahvistamalla.
Korjaamista ja kestäviä ruokavalintoja opetetaan jo joissakin kouluissa mutta ei kaikissa, joten muutokset opetussuunnitelman pakollisiin teemoihin voisivat tukea kulttuurista muutosta. Poliittisin päätöksin voitaisiin myös rajoittaa kestämättömien tuotteiden mainontaa, kuten tupakan mainonnan kiellolla ja alkoholimainonnan rajoituksilla on jo tehty.
Kestävintä on kuluttamatta jättäminen
Vähäpäästöinen tuotanto ja kulutuksen laadullinen muutos ratkaisuna kestävyysongelmiin ovat rajallisia. Huolimatta siitä, että kuluttajien käyttämät laitteet, kuten autot, kodinkoneet ja elektroniikka, ovat huomattavasti tehokkaampia kuin vielä joitain vuosia sitten, kulutuksen hiilijalanjälki on pienentynyt vain vähän 2010-luvulla.
Kestävyysmurroksen aito toteutuminen vaatii, että kulutuksen absoluuttisesta vähentämisestä ja sen yhteiskunnallisesta mahdollistamisesta ryhdytään käymään vakavaa julkista keskustelua. Arjessa tämä tarkoittaa esimerkiksi liikkumistarpeen vähentämistä sekä tavaroiden ja vaatteiden ostamista harkitummin sekä niiden huoltamista ja korjaamista.
Tällaiset muutokset vaativat runsaasti uudenlaisten toimintatapojen opettelua kuluttajilta ja uudenlaisten bisnesmallien kehittämistä yrityksille, jotka myyvät tuotteita ja korjaus- ja huoltopalveluita. Kouluilla, naapuri- ja harrasteyhteisöillä ja muilla yhteisöillä on potentiaalia toimia kulttuurisen muutoksen edistäjinä tukemalla esimerkiksi jakamista, lainaamista, yhdessä tekemistä ja kokeilemista.
Vastuuta kestävyysmurroksesta ei voida sälyttää yksin yksilölle tai yrityksille, vaan se edellyttää monenlaisia rakenteellisia muutoksia. Miten arki, jossa kulutetaan vähemmän, olisi mahdollinen ja toivottava, ja miltä näyttää kestävä hyvinvointivaltio? Millainen sosiaali- ja talouspolitiikka tarjoaisi kestävän arjen reunaehdot, millaista työ- ja elinkeinopolitiikkaa tarvitaan mahdollistamaan kestävät tuotannon ja kulutuksen tavat?
Koska suurituloiset vastaavat suurimmasta osasta kulutuksen ympäristövaikutuksista, ja kulutus kohdistuu suurelta osin muuhun kuin perustarpeiden tyydyttämiseen, kytkeytyy kestävä kulutus muun muassa verotuksen ja tulonjaon kysymyksiin. Tämä on tyypillisesti niitä vaikeimpia poliittisen päätöksenteon alueita.
Murroksen on oltava reilu
Siinä missä ilmasto-, luonnonvara- ja biodiversiteettikriisien suurimmat kärsijät löytyvät kehittyvistä maista, myös Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa kestävyysmurroksessa on voittajia ja häviäjiä. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että murros toteutuisi mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja että sitä tukevilla politiikkatoimilla olisi kansalaisten hyväksyntä.
Öljylämmityksestä luopumisen ja vähäpäästöisen auton hankkimisen tuet ovat selkeitä esimerkkejä siitä, miten kansalaisia voi tukea kestävyysmurroksessa. Tällaiset tuet eivät kuitenkaan auta kaikista heikoimmassa asemassa olevia – kaikilla ei siltikään ole mahdollisuuksia remontoida kotiaan tai hankkia pienipäästöistä autoa. Nämä ihmiset tulevat kärsimään paitsi siitä, että heillä ei ole mahdollisuuksia osallistua kestävyysmurrokseen, myös jäämällä sen maksajiksi kallistuvan fossiilienergian myötä.
Kohdistetumpi tuki energiaremontteihin erityisesti pienituloisille, joukkoliikenteen tukeminen ja kattavat lähipalvelut edistävät kestävää arkea. Kunnat ovat avainasemassa monissa kestävän arjen kysymyksissä, ja siksi kuntien ja kuntalaisten on syytä yhdessä pohtia tulevaisuuden kestävyysstrategioita.
Itse kestävyysmurroksella on myös omat vaikutuksensa, jotka eivät jakaudu tasaisesti. Viime aikoina esiin ovat nousseet muun muassa tuulivoima- ja kaivoskysymykset, joissa uusiutuvan energian tuotannon haitalliset vaikutukset painottuvat esimerkiksi saamelaisalueille tai arvokkaille luontoalueille. Tästäkin näkökulmasta kulutuksen vähentäminen on yksi avaintekijä, jolla haittoja on mahdollista vähentää – mitä vähemmän energiaa kuluu, sitä vähemmän sitä tarvitsee tuottaa. Lisäksi on keskeistä käydä avointa keskustelua myös kestävyysmurroksen ei-toivotuista, joskus jopa haitallisista seurauksista sekä haittojen minimoimisesta ja niiden korvaamisesta.
Aikataulu: nyt!
Rakenteelliset muutokset tapahtuvat usein hitaasti, mutta ilmastokriisin ja luontokadon torjumisella on kiire. Osa muutoksista on melko yksinkertaisia, kuten raideyhteyksien lisääminen ja energiaremonttien tuet. Ammatillista koulutusta kehittämällä saadaan lisää korjaus- ja huoltopalveluja ja edistetään vaikkapa laadukkaan kasvisruoan tarjontaa. Osa toimista taas on monimutkaisia, esimerkiksi maataloustukijärjestelmän muuttaminen tai kiertotalouteen siirtyminen.
Monimutkaisuus ei kuitenkaan riitä syyksi siirtää päätöksiä tulevaisuuteen, sillä kestävyysmurroksen on tapahduttava nyt.
————–
Tämä teksti pohjautuu muun muassa Valtioneuvoston kanslian rahoittamaan Kestävän kulutuksen ohjauskeinot -hankkeen sekä Suomen Akatemian rahoittamien Ruoka- ja energiajärjestelmät murroksessa ja Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa -hankkeiden havaintoihin.
Tämän sisällön mahdollistaa Helsingin yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.