“Suomalaiset ovat niukka resurssi”, toteaa Svenska Handelshögskolanin vararehtori, professori Minna Martikainen.
Kymmenen vuotta sitten Suomen kouluista valmistui työelämään liki 75 000 henkeä vuosittain, mutta vuonna 2025 vastaava luku on jo selvästi alle 60 000 henkeä. Viime vuonna syntyi hiukan yli 45 000 lasta.
“Jos syntyvyys pysyy nykytasollaan, 20 vuoden kuluttua Suomen opistoihin ja korkeakouluihin menee 30 000 henkilöä vähemmän. Syntyvyyden putoamisella tulee olemaan dramaattisia seurauksia Suomen kyvylle tuottaa niitä tavaroita ja palveluita, joita nykyisen elintason ylläpitäminen edellyttää”, varoittaa Martikainen.
“Jos mitään ei tehdä, kymmenen vuoden kuluttua koulutuksen aloittaa Suomessa vuosittain 12 000–15 000 ihmistä vähemmän kuin nyt”, laskee Martikainen.
Sen seurauksena Suomea uhkaa nopeasti paheneva vaje osaavasta työvoimasta. “Väestökehityksen jatkuessa nykyisellään meiltä puuttuu Suomesta noin 20 vuoden päästä jopa 150 000 osaajaa kumulatiivisena summana laskettuna”, hän arvioi.
Samaan aikaan työelämässä tarvittaisiin entistä enemmän erityisesti korkeakoulutettua työvoimaa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman selvityksen mukaan rekrytointiongelmat olivat Suomessa hälyttävällä tasolla jo vuonna 2017. Koronakriisi on tietysti väliaikaisesti muuttanut tilannetta, mutta pitkän aikavälin kuva on sama: Suomen väestörakenne on kehittymässä suuntaan, jossa meillä on vakava pula osaavasta työvoimasta.
Toimenpiteillä on kiire
Minna Martikainen on seurannut tilannetta yhteensä neljäntoista vuoden ajan ensin Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja nyt Svenska Handelshögskolanin vararehtorina.
Martikainen painottaa, että toimenpiteitä tarvitaan heti.
“Pelottavaa on se, että aika menee nopeasti ja muutosten tekeminen yhteiskunnassa kestää niin kauan. Kymmenen vuotta yhteiskunnan kehittämisessä on todella lyhyt aika.”
Suomella on niukalti valtteja, joilla houkutella investointeja globalisoituvassa maailmassa. Tärkein niistä on osaava työvoima.
“Me tarvitsemme korkean tason osaajia ollaksemme houkutteleva toimintaympäristö kansainvälisille yrityksille. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa rapauttaa korkean osaamisen tasoa.”
Sanna Marinin (sd.) hallitus hyväksyi myöhään tiistai-iltana (2.6.) lisätalousarvion, joka lisää Suomeen 4800 uutta korkeakoulupaikkaa. Pelkkä korkeakoulupaikkojen määrän lisääminen ei ratkaise ongelmaa, koska ikäluokat pienenevät niin nopeasti, tähdentää Martikainen. Suomalaiset eivät riitä. Suomen väestö olisi jo nyt vähentynyt monta vuotta peräkkäin ilman maahanmuuttoa. Lisäksi korkeakoulutetut suomalaiset karkaavat ulkomaille.
“Meidän täytyy houkutella tänne ulkomaisia opiskelijoita ja saada heidät jäämään Suomeen.”
Martikainen ihmettelee, miten huonosti Suomi kohtelee niitä nuoria, jotka haluavat Suomeen opiskelemaan.
“Meillä on opiskelijoiden lupaprosesseissa ihan megalomaanisia ongelmia. Suomen korkeakouluihin hyväksytyt opiskelijat eivät pääse aloittamaan opintojaan, koska lupaprosessit venyvät kuukausitolkulla”, ihmettelee Martikainen.
“Nämä ovat ihmisiä, joita Suomi tarvitsee”, painottaa Martikainen. “Heitä pitäisi kohdella sen mukaisesti.”
Suomi tarvitsee lisää ulkomaisia opiskelijoita
Suomen korkeakouluihin otetaan tällä hetkellä sisään noin 5 000 ulkomaista opiskelijaa vuodessa. Kymmenen vuoden päästä Suomen pitäisi Martikaisen mukaan houkutella ulkomailta jopa 20 000 korkeakouluopiskelijaa joka vuosi korvaamaan pieneneviä ikäluokkia ja työelämän aikaisempaa suurempaa tarvetta osaajille.
Suomen tilanne ei kuitenkaan ole aivan huono. Ulkomailta tulleiden perustutkinto-opiskelijoiden osuus kaikista korkeakouluopiskelijoista oli 7,4 prosenttia eli liki 22 000 henkeä vuonna 2018. Se on suurin piirtein sama osuus kuin Saksassa tai Ruotsissa ja tilkan yli OECD-maiden keskiarvon.
Suurempi ongelma on, että suuri osa näistä opiskelijoista palaa takaisin lähtömaahansa, koska he eivät saa valmistumisensa jälkeen työpaikkaa Suomesta, toteaa opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Ulla Mäkeläinen.
“Yliopistoista valmistuneista ulkomaalaistaustaisista opiskelijoista 39,4 prosenttia oli löytänyt itselleen työpaikan kolme vuotta opintojen päättymisen jälkeen. Ammattikorkeakoulusta valmistuneilla sama luku oli hitusen korkeampi, 44,9 prosenttia”, Mäkeläinen toteaa.
Luvut ovat harmillisen matalia siihen nähden, että Suomessa valmistuneista ulkomaalaistaustaisista ihmisistä 80 prosenttia haluaisi jäädä Suomeen.
Suomi käynnisti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana Talent Boost-ohjelman, jonka tavoitteena on uudistaa ja kansainvälistää Suomen tutkimusta ja tuotekehitystä houkuttelemalla tänne lisää korkeakoulutettua työvoimaa ja muita osaajia.
Talent Boost -ohjelman johtavan asiantuntijan Laura Lindemanin mukaan ulkomaalaistaustaisten korkeakoulutettujen työllistyminen ratkaistaan pitkälti paikallisella tasolla, korkeakoulujen, kaupunkien ja yritysten yhteistyöllä. Paikallisesti toimivat Talent hubit tuovat yhteen opiskelijat, yritykset ja kaupunkien palvelut.
Ratkaisevaa on, että Suomeen muuttaneita opiskelijoita autetaan kotiutumaan Suomeen jo opiskeluvaiheessa. Peli on menetetty, jos ulkomaalaisen opiskelijan työllistymistä ryhdytään pohtimaan siinä vaiheessa, kun hän valmistuu.
“Sitran arvion mukaan opiskelijoiden ammatilliset verkostot vaikuttavat työpaikan saamiseen jopa 80 prosentissa tapauksista. Opiskelijat haluaisivat jäädä Suomeen, mutta suomalaiset työmarkkinat ovat edelleen sisäänpäinkääntyneet. Silloinkin kun ulkomaalaistaustainen henkilö saa Suomessa työpaikan, se ei aina vastaa koulutusta.”
Istuva hallitus on asettanut tavoitteeksi oleskelupaprosessin sujuvoittamisen: hakemukset tulisi käsitellä korkeintaan kuukaudessa nykyisen muutaman kuukauden sijaan. Hallitus aikoo myös kannustaa korkeakouluja kansainvälistymään entisestään sitomalla niiden rahoituksen aikaisempaa kiinteämmin kansainväliseen yhteistyöhön.
Koronaviruksen aiheuttama taloustaantuma on heittänyt varjon suunnitelmien ylle, mutta Lindemanin mukaan perustilanne ei ole muuttunut. Valtio, kaupungit, yritykset ja korkeakoulut ymmärtävät, että korkeakoulutettujen houkutteleminen Suomeen on joka tapauksessa pitkäjänteistä työtä. Tässä suhteessa Suomessa on tapahtunut merkittävä asennemuutos.
“Kansainvälisen työvoiman houkuttelu ei pääty yhteen taloudelliseen kriisiin”, arvioi Lindeman.
Yritykset ja yliopistot ovat tarttuneet itse kansainväliseen rekrytointiin saadakseen itselleen parasta mahdollista osaamista. Niiden kokemat haasteet ovat kuitenkin erilaisia.
Suomen palkkataso ja verotus eivät houkuttele
“Ensimmäinen ongelma on, miten kilpailla oman työnantajakuvan kanssa suurten, kansainvälisesti tunnettujen yritysten kanssa”, kuvailee Valmet Automotiven henkilöstöjohtaja Tomi Salo kansainvälisen rekrytoinnin haasteita.
Vaikka korona on aiheuttanut pahan taloustaantuman ja pakottanut Valmet Automotiven aloittamaan yt-neuvottelut, autotehtaalla katsotaan jo pandemian ohi. Automyynti Kiinassa näyttää elpyvän nopeasti.
Suomessa Valmetilla on vahva brändi ja se on haluttu työnantaja. Kansainvälisillä työmarkkinoilla Valmet on kuitenkin pikkutekijä, joka ei voi luottaa siihen, että sen nimi sanoisi ihmisille yhtään mitään.
Silti Valmet on joutunut hakemaan Suomen tehtailleen työvoimaa myös ulkomailta, koska Suomessa on rajoitetusti autoteollisuuden osaamista.
Toinen haaste on, että Suomi on pieni tuntematon maa kaukana pohjoisessa. Harva saksalainen ajattelee valmistumisensa jälkeen, että lähdenpä tästä Suomeen Uuteenkaupunkiin rakentamaan autoja.
Palkalla tai alhaisella verotuksella Suomi ei pysty kansainvälisistä osaajista kilpailemaan.
“Kun saksalaisille näyttää, että tämä on Suomen palkkataso ja tässä on veroaste, niin kyllähän ne reaktiot ovat näkemisen arvoisia”, muotoilee Salo.
Ulkomaisten työntekijöiden lupakäytännöt eivät ole olleet Valmetille iso ongelma, koska yrityksen ulkomaiset työntekijät ovat toistaiseksi tulleet Euroopasta. Salokin on silti tarkkaillut suomalaista lupabyrokratiaa huolestuneena. Tulevaisuudessa myös Valmet voi tarvita enemmän työvoimaa Euroopan ulkopuolelta.
Hän muistuttaa, että asiaa pitäisi katsoa rekrytoitavan työntekijän henkilökohtaisesta näkökulmasta. Potentiaalisella työntekijällä voi olla useita kilpailevia tarjouksia, eikä hidas lupabyrokratia ole ainakaan plussaa.
“Jos asiaa katsoo työntekijän näkökulmasta, jo useiden viikkojen – kuukausista puhumattakaan – viivästys oleskeluluvan saamisessa voi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkä työpaikan työntekijä valitsee. Kun ihminen on viimein tehnyt päätöksen, että hän lähtee vaikka Kanadasta Uudenkaupungin tehtaalle töihin, niin oleskelulupaprosessin hitaus voi ratkaisevasti vaikuttaa siihen, minkä työtarjouksen hän ottaa vastaan.”
Rekrytointi on pitkäjänteistä työtä
Hyvä palkka ja alhainen verotus eivät kuitenkaan aina ole ratkaisevia tekijöitä ulkomaisten osaajien rekrytoinnissa.
Turun yliopiston immunologian akatemiaprofessori Riitta Lahesmaa työskentelee Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteisessä Turun biotiedekeskuksessa, jossa on yli 200 tutkijaa. Tutkijayhteisö on hyvin kansainvälinen.
“Yli puolet keskuksen akateemisesta henkilökunnasta on rekrytoitu ulkomailta”, toteaa Lahesmaa, joka johti biotiedekeskusta yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Menestyminen biotieteiden tutkimuksessa edellyttää parhaiden lahjakkuuksien värväämistä kansainvälisiltä työmarkkinoilta. Siinä kilpailussa suomalaisilla työnhakijoilla ei ole merkittävää etulyöntiasemaa.
“Kaikki tutkijapaikat täytetään lähtökohtaisesti avoimen kansainvälisen haun kautta.”
Ulkomaisten lahjakkuuksien houkuttelu Suomeen ja oman instituution tunnettuuden rakentaminen on vaativaa pitkäjänteistä työtä.
Lahesmaa on itse ollut mukana rakentamassa yhteistyötä esimerkiksi intialaisten yliopistojen kanssa jo yli 15 vuoden ajan.
“Alussa meillä oli niukasti kontakteja Intian johtaviin tutkimusinstituutteihin ja paikallisiin tutkijoihin. Vaikka hakemuksia tuli runsaasti, niitä oli vaikea arvioida, koska emme tunteneet sikäläisten organisaatioiden tasoa.”
Nyt tutkijavaihto on vilkasta.
Suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset eivät yleensä voi kilpailla työvoimasta palkalla. Suuret ja maineikkaat kansainväliset yliopisto – Harvard, Oxford ja MIT – pystyvät aina maksamaan paremmin. Myös monissa muissa Euroopan maissa tutkijan palkkataso on parempi kuin Suomessa.
Suomen hyvät puolet ovat muualla. Rekrytoitaessa pitää painottaa, että Suomessa asumis-, päiväkoti- ja koulutuskustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin esimerkiksi Bostonissa tai San Franciscossa.
“Suuressa kaupungissa pelkkään työmatkaan kuluu helposti tunti tai enemmänkin. Suomessa etäisyydet ovat lyhyet, arkielämän palvelut toimivat hyvin ja luonto on lähellä.”
Turun seudulla erityisesti ainutlaatuisen saariston luomat mahdollisuudet herättävät ihastusta.
Suomen tasa-arvoisuus on myös iso valtti. Ulkomailta värvätyt tutkijat tuovat perheensä mukanaan.
“Suomessa naisten osallistuminen työelämään ja mahdollisuudet edetä urallaan ovat itsestään selvyyksiä. Rekrytoitaessa on tärkeää ottaa huomioon puolison ja koko perheen tilanne, jotta integraatio Suomeen onnistuu.”
Kansainväliset päiväkodit, koulut sekä muiden kuin akateemisten työpaikkojen joustavuus suomen kielen osaamisen suhteen ovat avainasemassa.
“Tärkeintä on kuitenkin saada parhaat mahdollisuudet tehdä tutkimusta ja päästä eteenpäin urallaan. Hyvä tutkimusinfrastruktuuri on kaikki kaikessa.”
Lahesmaan mukaan Suomen heikkous on pienet taloudelliset resurssit.
“On valitettavaa, että korkeakoulujen suoraa budjettirahoitusta on vähennetty viime vuosina. Se on heikentänyt kilpailuasemiamme sekä vaikeuttanut pitkäjänteistä strategista suunnittelua.”
Tämän sisällön mahdollistavat Palta, Rakennusteollisuus, Turun kauppakamari, Turun kaupunki ja Varsinais-Suomen liitto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu