Meneillään olevassa koronakriisissä on ainekset pahempaan kuin 1990-luvun lamassa tai finanssikriisissä, arvioi Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi.
”Vuonna 2009 Suomen bruttokansantuote laski 8,5 prosenttia, nyt ollaan ennätysten murskaustahdissa. Meneillään on yhtäaikainen kysyntä- ja tarjontasokki. Paljon riippuu siitä, miten nopeasti epidemia saadaan oikenemaan ja miten oikea-aikaisilla, tehokkailla toimilla hallitus auttaa työpaikkoja yli kuilun.”
Vaikka hallituksen toimet onnistuisivat parhaalla mahdollisella tavalla, kaikkea ei voi Romakkaniemen mukaan pelastaa. Konkursseja tulee, yrityksiä kaatuu ja työpaikkoja menee joka tapauksessa, kyse on vain siitä, kuinka paljon.
Myös Tradenomien edunvalvontajohtaja Ville-Veikko Rantamaula näkee edessä jyrkkiä muutoksia. Yritysten ongelmat alkavat heijastua yksityistalouteenkin, ja sitä kautta kriisi pitkittyy.
”Jo nyt lomautettuna on iso joukko työntekijöitä. Kun tilanne pitkittyy, lomautukset muuttuvat jossakin kohtaa irtisanomisiksi etenkin palvelusektorilla. Lomautusten ajaksi useimmille on taattu ansiosidonnainen turva, mutta onko niiden jälkeen enää koko yritystä olemassa? Tässä ovat sekä yritykset että työntekijät valtavan dramaattisessa tilanteessa”, Rantamaula sanoo.
Työmarkkinajärjestöt reagoivat nopeasti kriisiin sopimalla yhdessä, että muun muassa lomautukset voidaan toteuttaa normaalia lyhyemmällä ilmoitusajalla. Rantamaulan arvion mukaan muitakin vastaavia määräaikaisia muutoksia työsuhteen ehtoihin joudutaan pohtimaan kriisin pitkittyessä.
”Kuitenkin kun lomautusten ilmoitusajoista annetaan joustoa, tämän vastapainona pitää ehdottomasti olla vahvistettu muutosturva. Ei ihmistä voi jättää tällaisessa tilanteessa yksin”, hän painottaa.
Muutosturvasta pitää tehdä joustavampaa ja valtion pitää tulla tukemaan muutosturvaa silloin, kun yrityksen kassa ei kestä, ehdottaa Rantamaula.
”Tärkeää on, että muutosturvavalmennuksella tai -rahalla ihminen pystyy opiskelemaan uutta osaamista ja työllistymään uudelleen.”
Muutosturvalle on kysyntää
Muutosturva on laaja kokonaisuus, jonka yksi osa on työnantajan velvollisuus järjestää irtisanotuille koulutusta yhden kuukauden keskipalkkaa vastaavalla summalla yli 30 työntekijän yrityksissä. Tradenomit ovat jo aiemmin esittäneet muutosturvan joustavoittamiseksi työnantajan kustantamaa kouluttautumisseteliä, joka korvaisi nykyisen kaavamaisen koulutuksen.
”Nyt jos koskaan tällaiselle kouluttautumissetelille olisi kysyntää, koska se helpottaisi myös yritysten työtaakkaa muutosturvan hoitamisessa. Irtisanottujen työntekijöiden koulutusvelvollisuus olisi mahdollista toteuttaa setelin avulla, jota ihmiset voisivat käyttää esimerkiksi verkko-opiskeluun”, Rantamaula esittää.
Tällä hetkellä on jo olemassa setelioperaattori sekä palveluntarjoajia, joilla tällaiset setelit käyvät: koulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut, yliopistot ja yksityiset yritykset.
Jo ennen koronaa puhuttiin valtavasta muutosturvan ja osaamisen kehittämisen tarpeesta. Silloin opetusministeriö arvioi, että vähintään puoli miljoonaa työikäistä suomalaista tarvitsee lisäkoulutusta, jotta heidän osaamisensa vastaisi työelämän tarpeisiin. Koronakriisi vain kasvattaa tätä joukkoa.
”Monen pitää etsiä uusi työ ja kouluttautua, hakea uutta uraa, ja siinäkin yhteiskunnan pitää olla ihmisten tukena. Maailman muuttuu joka tapauksessa niin nopeasti, että ihmisten pitää pystyä oppimaan uutta, ja tällaisessa murroskohdassa se korostuu”, sanoo Keskuskauppakamarin Romakkaniemi.
EK:n osaamisesta ja koulutuksesta vastaavan johtajan Riikka Heikinheimon mukaan suomalainen työelämä sukelsi koronakriisiin valtavasta osaajapulasta.
”Siinä on kaksi elementtiä: toisaalta ei ole tekijöitä, toisaalta tekijät eivät osaa niitä asioita joita pitäisi. Tilanne, että osaaminen ei ole laadultaan sitä mitä pitäisi, ei ole yksin suomalainen, vaan se on vaivannut kaikkia teknologiamurroksessa olevia maita”, Heikinheimo suhteuttaa.
Kävi koronakriisissä miten tahansa, pitemmän aikavälin skenaario on EK:n Heikinheimon mukaan se, että laadullinen osaajapula työmarkkinoilla vain pahenee. Työntekijän kannalta nyt voisi siis olla hyvä ajankohta parantaa laadullista osaamistaan.
Kouluttautumisseteli työsuhde-eduksi
Tradenomit ehdottavat, että kouluttautumissetelin voisi laajentaa muutosturvakäytön lisäksi työnantajalle verovähennyskelpoiseksi työsuhde-eduksi samaan tapaan kuin nykyiset lounas-, kulttuuri- tai liikuntasetelit. Tämä olisi yksinkertaisesti toteutettavissa vain muuttamalla tuloverolain kohtaa, jossa näiden etujen verovapaudesta säädetään.
Verohallinnon johtavan asiantuntijan Tero Määtän mukaan tuloverolain peruslähtökohta on, että työnantajan intresseissä oleva koulutus on työnantajalle verovapaata. Vuonna 2018 tuloverolakia muutettiin niin, että koulutussäädökset koskevat myös irtisanottuja työntekijöitä. Tämän perusteella myös kouluttautumissetelin käyttö muutosturvassa on mahdollista. Tuloverolain muutos niin, että kouluttautumissetelistä tulisi yleisesti verovapaa etu, olisi teknisesti yksinkertaista, mutta Määttä pohtii, onko sille tarvetta. ”Jos työntekijä itse päättäisi, millaista koulutusta hän tarvitsee, silloin ollaan aika kaukana työnantajan intressistä. Työntekijä voisi hankkia koulutusta, joka liittyy hänen harrastuksiinsa ja silloin voisi olla kyse elantomenojen korvauksesta”, Määttä arvioi. Hän kertaa ideologiaa liikunta- ja kulttuurisetelien taustalla. Liikuntaseteli syntyi, koska nähtiin tärkeäksi että työntekijät huolehtivat kunnostaan, haluttiin lisätä heidän valinnanvapauttaan kuntoilumuodosta ja vähentää työnantajien järjestämistaakkaa. Kulttuurisetelillä taas haluttiin tukea myös työntekijöiden henkistä hyvinvointia. Eikö osaamisen kehittäminen ole työntekijöiden henkisen hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeää kuin liikunta tai kulttuuri? ”Niin, se on hyvä kysymys, miksi koulutus ei voisi olla näihin verrannollinen. Koulutushan ei koskaan ole pahaksi”, myöntää Määttä. Teknisesti yksinkertainen muutos
”Lähtökohta kuten muissakin seteleissä on, että yksi parhaista oman osaamisen ja työmarkkina-arvon ylläpitäjistä on ihminen itse. Hän osaa valita mikä koulutus on hänelle sopiva, kun pystyy vapaasti milloin tahansa valitsemaan laajasta valikoimasta”, linjaa Rantamaula.
Vaikka jatkuvasta oppimisesta puhutaan paljon ja kauniisti, lainsäädäntö lähtee silti siitä, että kyseessä on aina työnantajan intressistä tapahtuva koulutus.
”Kuitenkin esimerkiksi liikuntaetuus lähti siitä, että työnantaja yritti aluksi tarjota kaikille samaa punttisalia ja sitten vähitellen havaittiin, että ehkä on paras, jos ihminen itse saa valita liikuntamuodon”, Rantamaula muistuttaa.
Kouluttautumisseteli olisi Rantamaulan mukaan yrityksille vapaaehtoisuuteen perustuva kilpailuvaltti, jonka avulla houkutella ja sitouttaa työntekijöitä. Siihen käytettävän summan voisi vapaasti valita aina 1 500 euroon vuodessa asti.
”Sitä voi miettiä, tulisiko kouluttautumisseteli valinnaiseksi muiden setelien kanssa vai niiden lisäksi. Työnantaja saisi tästä myös verohyödyn, jonka voi vähentää yhteisöverotuksessa.”
Yhteiskunnalle ei syntyisi kouluttautumissetelistä uusia kuluja, vaan päinvastoin se edistäisi uudenlaisten koulutusmarkkinoiden syntyä.
Mahdollisuus etuun pitää olla
Keskuskauppakamari tukee Tradenomien ajatusta kouluttautumissetelistä.
”Olemme sitä mieltä, että pitäisi olla mahdollisuus verotuettuun etuun, jonka työnantaja tarjoaa”, linjaa Romakkaniemi.
Työsuhde-edun lisäksi Keskuskauppakamari ajaa myös valtion tarjoamaa, kooltaan pienempää koulutusseteliä. Näin tuettaisiin mahdollisimman tehokkaasti koulutusmarkkinoiden syntymistä.
”Markkina syntyisi niin, että osa oppilaitosten, järjestöjen ja yksityiset tarjoajien rahoitusta kanavoituisi sitä kautta, että yhteiskunta tarjoaisi jatkuvan oppimisen setelin, työnantaja tarjoaisi omaa seteliään ja yksilö valitsisi itse oman koulutustarpeensa mukaiset kurssit ja koulutukset”, kuvaa Romakkaniemi.
EK:n Heikinheimo arvioi Tradenomien mallia varovaisen myönteisesti. Hän kertoo, että myös EK on ehdottanut verottajalle koulutusedun verottomuutta mutta ei ole saanut ajatukselle vastakaikua.
”Kyllä työnantajista aika moni jo kommunikoi tällaisilla koulutuseduilla ja käyttää tämäntyyppisiä asioita erottautumiseen. Eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan mitään tällaisia velvoitteita ei aseteta ulkopuolelta vaan kyseessä on oma valinta.”
Heikinheimo muistuttaa, että osaaminen tarkoittaa muutakin kuin koulutusta. Hän viittaa hr-ammattilaisten 70–20–10-malliin, jonka mukaan suurin osa osaamisesta kehittyy työssä ja vain 10 prosenttia varsinaisessa koulutuksessa.
”Työnantaja ajattelee tarvelähtöisesti: tarvitsen tällaisia osaajia tehdäkseni tämän ja tämän asian. Osaaminen kyllä perustuu hyvään koulutukseen, mutta työmarkkinoilla arvokas osaaminen rakentuu työtä tehdessä myös esimerkiksi siitä, mikä on henkilön kokemus, mitä on saanut aikaan, onko näkemystä tulevaisuteen, onko kartuttanut itselleen hyviä verkostoja ja niin edelleen”, Heikinheimo listaa.
Tarvitaan koulutuksen markkinat
Kenelle osaamisen kehittämisen kustannukset kuuluvat, työntekijälle, yritykselle vai yhteiskunnalle? Tätä keskustelua on käyty jo pitkään ilman varsinaista tulosta.
”Osaamisen kehittäminen työelämässä on kolmen kauppa, joten olisi reilua jakaa kustannuksetkin tasan yhteiskunnan, työntekijän ja työnantajan kesken”, linjaa Tradenomien Rantamaula.
EK:n Heikinheimo muistuttaa, että yritysten panostus osaamisen kehittämiseen ei välttämättä näy ulospäin täysimääräisesti. Kun koulutustarve lähtee työnantajasta, on hänen mukaansa selvää, että työnantaja myös maksaa.
”Tämä ei vain tule näkyviin henkilökuntapuolelle. Ei meillä ole antaa tarkkoja summia, mutta Etla on tehnyt makrotalouslukujen kautta laskelman, jonka mukaan työnantajan panokset osaamisen kehittämiseen ovat ainakin 1,5 miljardia vuositasolla. Meidän kokemuksemme mukaan se on alakanttiin. Työnantaja tekee paljon ja sen pitääkin tehdä”, Heikinheimo linjaa.
Hän peräänkuuluttaa silti myös, että työntekijäkin ottaisi enemmän vastuuta itsensä kehittämisestä. EK on vilauttanut tähän malliksi työttömyyskassatyyppistä osaamisturvaa. Siinä säästettäisiin rahaa kollektiiviseen kassaan vakuutuksen tapaan sellaisen tilanteen varalle, ettei ole enää työnantajaa joka maksaa koulutuksesta.
Romakkaniemen mukaan kustannusjakovääntöä tärkeämpää olisi saada luotua markkinat osaamisen kehittämiselle. Suomen sinänsä kaunis maksuttoman koulutuksen ihanne on estänyt kehitystä.
”Tärkeintä on luoda markkinat niin, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat, että ihmisille on tarjolla mahdollisimman laaja paletti osaamisen kehittämistä ja he pystyvät sitä buffetista nappaamaan. Kun tarjontaa näin syntyy lisää, myös ihmisten omaa rahaa ja yritysten rahaa käytetään enemmän osaamisen kehittämiseen”, hän sanoo.
Tarvittaisiin siis välimalleja, joustavia osaamiskokonaisuuksia, joita voisi mahdollisesti käyttää myös tutkintojen osina.
”Koulutusmarkkinat on mahdollista toteuttaa osin maksullisina myös julkisen sektorin järjestelmässä ilman, että se sotii ihannetta vastaan”, uskoo Romakkaniemi.
Uudenlaisten koulutusmarkkinoiden syntyminen ei myöskään Rantamaulan mukaan heikennä tavoitetta maksuttomasta tutkintokoulutuksesta.
”Jo tutkinnon suorittaneita ohjattaisiin päivittämään osaamistaan tälle markkinalle, eivätkä tutkintoon johtavat koulutuspaikat olisi pois nuorilta. Esimerkiksi ammattikorkeakoulut ovat jo kehittäneet tarjontaansa modulimuotoon, josta voi valita haluamansa kokonaisuudet. Juuri tällaisia opintoja voisi hyvin suorittaa kouluttautumissetelillä”, Rantamaula arvioi.
Koronavirusepidemian hidastamiseen tähtäävät rajoitukset siirsivät valtavan joukon ihmisiä etätyöhön lähes yhdessä yössä. Tradenomien Ville-Veikko Rantamaula arvioi, että tästä syntyy pysyviä muutoksia. ”Kyllä tämä tulee muuttamaan työelämää ja työn tekemisen tapaa täysin. Enää ei tule olemaan sellaista työpaikkaa, missä etätyö ei olisi mahdollista, jos työn laatu sen sallii. Myös työmatkustamiseen tällä tulee olemaan isot vaikutukset. Neuvottelut, kokoukset ja tilaisuudet näköjään hoituvat etänä aikataulussa ja tehokkaasti.” Keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemen havainnon mukaan samalla paljastui yllättäviä puutteita sellaistenkin henkilöiden taidoissa, joiden olisi olettanut osaavan käyttää moderneja työvälineitä. ”Tämä kriisi on näyttänyt, että kyllä ne digitaidot ovat tärkeitä. Moni työ on muuttunut ajasta ja paikasta riippumattomaksi, digitaalisilla työvälineillä tehtäväksi. Yhä useampi ammatti muuttuu tietointensiiviseksi ajattelutyöksi. Siksi pitää kehittää analyysikykyä ja uuden tiedon hankkimisen taitoa. Myös yrittäjämäinen ajattelu ja oman työn kehittäminen tulee olemaan tulevaisuuden trendi”, listaa Romakkaniemi. Koronatilanne on EK:n Riikka Heikinheimon mukaan hyvä esimerkki siitä, miten käytännön tarve ohjaa oppimista. ”Kyllä esimerkiksi minulla osaamiskäyrän nousu digitaalisten työkalujen suhteen on ollut huikea, kun siihen on ollut aito tarve. Tähän vain tarvitaan hyvät perustaidot: pitää oppia oppimaan ja olla avoin uudelle.”Korona paljasti digiosaamisen tarpeen
.
Heidi Hammarsten
