Koronakriisissä on ollut monia vaiheita, joissa itse tauti, sen torjuntaan suhtautuminen ja tiedon määrä ovat vaihdelleet. Pandemia nosti päätään näyttävästi, mutta sen häntä on pitkä ja huomaamaton.
Maailman terveysjärjestö WHO ei ole vielä julistanut pandemiaa päättyneeksi. Monissa matalan ja keskitulotason maissa korona on kuitenkin jo pitkään ollut vain yksi riesa muiden joukossa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek muistutti jo kesällä 2021, että pandemia pitää myös meillä nähdä kontekstissaan. Tutkimustuloksista nähtiin, mitä rokotuksilla saadaan aikaan. Kun immuniteetti kasvaa, taudin merkitys muiden uhkien rinnalla muuttuu.
Rokotukset muuttivat pandemian kulun, mutta sen elinkaareen voi mahtua vielä merkittävää tautitaakkaa. Pandemiaan suhtautuminenkin on maakohtaista: Aasian maissa rajoituksia ei ole vielä täysin edes purettu ja Saksassa tuli jälleen voimaan maskipakko julkisessa liikenteessä.
Pandemiasta pelkodemiaan
Sosiaali- ja terveysministeriön Turvallisuus ja terveys -osaston päällikkö Taneli Puumalainen arvioi, että Suomessa on koronaan varautumisessa onnistuttu melkein koko pandemian ajan paitsi viime keväänä, jolloin kaikkein iäkkäimpien ja hauraimpien kuolleisuus oli korkealla joidenkin kuukausien ajan. Silloin olisi hänen mukaansa voitu tarjota jonkin verran enemmän elinvuosia, jos ei olisi ihan niin nopeasti heitetty kaikkea varautumista pois.
Samoihin aikoihin, helmikuussa 2022, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja media mobilisoi uutiskoneistonsa uuteen kriisiin.
Jo syksyllä 2021 medioiden edustajat kävivät keskustelua siitä, missä määrin koronalle ja päivittäisille tartuntaluvuille tulisi antaa huomiota. Ne kiinnostivat edelleen ihmisiä, mutta tiedotusvälineet alkoivat tietoisestikin kääntää mielialaa pois jatkuvasta kriisimoodista.
Konseksuksen tavoittelu vaihtui kiistakysymysten korostamiseen
Pandemian käsittelyssä on ollut erilaisia vaiheita.
Alussa medialla oli tiedotusrooli ja julkinen keskustelu muodostui hyvin konsensushakuiseksi. Myöhemmin korostui vallanpitäjiä haastava, kiistakysymyksiä nostava ja tiettyjä aiheita politisoiva rooli.
On hyvä kysymys, missä määrin mediapaineen ylläpitämä jatkuva pelon ilmapiiri peitti alleen rajoitusten aiheuttamia, esimerkiksi mielenterveyteen liittyviä ongelmia.
Toimittajat ovat olleet hereillä ja kysyneet kysymyksiä, jotka mietityttävät kansalaisia. Otsikkotoimittajien olisi kuitenkin syytä miettiä, millaista terveyttä haluamme vaalia. Jotkut mediat ovat ylläpitäneet pelkodemiaa otsikoilla ja lööpeillä, jotka eivät ole vastanneet jutun sisältöä, mutta voivat jäädä pelkona mieleen.
Tiedeoptimismi ja auktoriteettiusko kokivat kolauksen
Olemme 1900-luvun puolenvälin jälkeen tottuneet ajattelemaan tartuntatautien olevan hoidettavissa ja taltutettavissa. Tämä optimismi on nyt kuollut.
Asiantuntijatieto on myös politisoitunut. Uusia poliittisia jakolinjoja on muodostunut perinteisen oikeisto-vasemmistoakselin rinnalle.
Esimerkiksi Saksan mielenosoitukset rokotuksia ja rajoituksia vastaan osoittavat, että tietyissä ihmisryhmissä kytee syvään juurtunut epäluulo eliittiä ja lääketieteen, median, talouden ja politiikan tiedollisia auktoriteetteja kohtaan.
Olisi hyvä saada tutkimustietoa siitä, onko suomalaisten perusturvallisuus ja luottamus kokenut kolauksen vai vahvistunut. Vielä keväällä 2020 moni uskoi, että koronan hoito ilman muuta vahvistaa luottamusta tieteentekijöihin, asiantuntijoihin ja päättäjiin. Oli yllätys, kuinka raivoisaksi kritiikki myöhemmin kasvoi: kovimmilta ääniltä on vaikea hahmottaa, mikä on yleinen luottamuksen taso.
Jäävätkö jakolinjat elämään?
Vasta tulevaisuuden historioitsijat voivat todeta, muodostuiko koronakriisistä talvisotamainen selviytymistarina.
Myös se on mahdollista, että katkerat jakolinjat jäävät elämään kymmeniksi vuosiksi kuten sisällissodan jälkeen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että polarisaatio on vahvistunut.
Korona teki näkyväksi sen, että eri mailla on hyvin erilaiset mahdollisuudet varautua pandemioihin. Rokotteiden kehitys ja virusten seuranta ottivat kuitenkin huimia kehitysloikkia.
Rokotteiden tasapuolisessa jakamisessa sen sijaan törmättiin juridiikkaan ja käytännön haasteisiin. Solidaarisuus toteutui juhlapuheissa, mutta ei käytännön toimissa.
Pandemiat yhteiskunnallisena haasteena (PANDEMICS) -tutkimusohjelma keskittyy pandemioiden aiheuttamiin kriiseihin ja niiden laajamittaisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.
Kirjoitus perustuu Tiedekulmassa 11.10.2022 järjestettyyn PANDEMICS-ohjelman paneelikeskusteluun https://www.youtube.com/watch?v=WkKqm7S-4JU
*Korjaus: Strategisen tutkimuksen PANDEMICS-ryhmä on muutettu muotoon Strategisen tutkimuksen neuvoston PANDEMICS-ohjelma.
Näkemys-palstalla julkaisemme toimituksen ulkopuolisten tahojen asiantuntija-artikkeleita.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.