Lajikatoa vastaan voi taistella istuttamalla kukkia katoille – ”Kovien pinnoitteiden sijaan rakennuksia tulee päällystää kasvillisuudella”

• Jaa artikkeli X:ssä

Elämme keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa. Se on ihmisen aikaansaannosta ja sitä ei voi enää välttää. Jarruttaminen on toki onneksi edelleen mahdollista.  

Sukupuuttoaalto uhkaa kaataa elämän verkostot. Kun yksi laji häviää, se vaikuttaa usein suoraan muidenkin lajien elämän edellytyksiin. 

Useat tekijät – kuten kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja metsähakkuut – kiihdyttävät lajikatoa eli pahentavat sukupuuttoaaltoa. Toisaalta kaupungistumisessa piilee myös mahdollisuuksia lajikadon torjumiseen. 

Asukkaiden ja päättäjien tulee jatkossa nähdä kaupungit uudenlaisesta näkökulmasta. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä meidän – asukkaiden ja päättäjien – tulee tehdä? Esitän kolme pointtia lajikadon hillitsemiseksi. 

1. Kasvillisuutta katoille, ketokukkia raitiolinjoille ja hakkuut seis

Kovien pinnoitteiden sijaan rakennuksia ja kaupunkitiloja tulee jatkossa päällystää kasvillisuudella. Kasvillisuudella päällystäminen kannattaa paitsi lajikadon torjumiseksi, myös muiden hyötyjen takia. Sadevesistä aiheutuva tulvariski pienenee ja kasvillisuus suojaa ylipäätään kovia pintoja kuten kattoja. 

Laitetaan siis pensaikkoa katolle pellin sijaan, ketokukkia raitiolinjoille ja nurmikoiden tilalle sekä köynnöksiä julkisivuihin. 

Kun painopiste siirtyy nurmikoiden leikkuusta keto- ja niittykukkien vaalimiseen, luomme samalla esteettisesti rikasta maisemaa ja elinmahdollisuuksia paahdeympäristöjen lajeille. Ja kun tuemme kaupunkimetsissä luontaisia prosesseja hakkuiden sijaan, saavat tilaa ne lukuisat lajit, jotka kärsivät hakkuista. Myös kaupunkilaiset voittavat koska metsästä tulee esteettisesti miellyttävämpi paikka vapaa-ajanvieton näkökulmasta. 

Entä kasvikattojen hyödyt?

Kasvikatoilla on tavattu lukuisia uhanalaisia kasvilajeja ja esimerkiksi kuivuutta kestäviä niveljalkaisia. Katoilla esiintyvä kasvillisuus vaikuttaakin suoraan eläimistön eli faunan monimuotoisuuteen. Mitä paremmin kasvikatot saadaan muistuttamaan luontaisia elinympäristöjä, sitä monimuotoisempaa lajistoa niille voi asettua.

2. Hallittu hoitamattomuus yleiseksi ajattelutavaksi

Hyödynnettävää tutkimustietoa lajikadon ehkäisemiseksi on paljon. Jatkossa tietoa tulee soveltaa rohkeammin käytännön kaupunkirakentamisessa ja viheralueiden suunnittelussa. 

Eksoottisia lajeja tulee välttää viherrakentamisessa tai ainakin niiden hyödyntämistä täytyy arvioida vieraslajien haitallisuutta kuvaavien tietokantojen avulla. 

Vastaavasti tulee suosia uhanalaisia ja hupenevia kasvilajeja sekä erityisesti pölyttäjille tai harvinaistuville hyönteisille sopivia kasveja, ja vaalia lahopuuta metsissä. Viherrakentamisessa tulee käyttää ensisijaisesti kotimaisia luonnonkasveja.

Kaikkiaan kaupunkiluonnon hallittu hoitamattomuus täytyy ymmärtää yleisenä periaatteena ja ajattelutapana, toki niin että turvallisuus, esteettisyys ja viihtyisyys huomioidaan. Monet lajikatoa ehkäisevät toimet sopivat kaupunkeihin ja monimuotoinen luonto luo viihtyisää ja terveellistä ympäristöä.

3. Lisää yksiselitteisempää sääntelyä 

Sukupuuttoaallon lievittämiseen on aikaa vain pari vuosikymmentä – on siis kiire. Tässä tilanteessa tehokkain keino on voimakas  sääntely, joka määrää integroimaan kasvillisuutta kaupunkirakenteeseen ja käyttämään paikallista lajistoa, muuttamaan nurmikoita kedoiksi ja niityiksi sekä jättämään metsälaikkuja mahdollisimman pitkälti luonnontilaan. 

Sääntelyä tarvitaan niin kansallisella kuin kuntatasolla. Sääntelyssä tulee ottaa huomioon koko prosessi alkutuotannosta ja rakentamisesta käyttövaiheeseen ja mahdolliseen purkuvaiheeseen. 

Sääntelyn tulisi näkyä nykyistä selvemmin esimerkiksi kuntien kaavoituskäytännöissä ja tontinluovutusehdoissa. Tällä hetkellä kaavoituksessa myönnetään paljon poikkeamia. Jatkossa sääntelyn tulisikin olla sitovampaa. Jos esimerkiksi kaavamerkintä edellyttää kasvikattoa niin rinnalla tarvitaan tontinluovutusehto, joka ei anna mahdollisuutta poiketa kaavamerkinnästä. 

Sääntelyn avulla voidaan kieltää myös ympäristölle haitallisimpien materiaalien kuten lecasoran, muovikennojen  ja kivivillan käyttö kasvikatoissa. Sen sijaan tulee suosia paikallisia kierrätyspohjaisia materiaaleja kuten tiili- tai betonimurskaa tai järvien kunnostuksesta yli jäävää niittojätettä. Näin voidaan pienentää oleellisesti tuotannon ja rakentamisen haitallisia ilmasto- ja ympäristövaikutuksia.

Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

Tutustu muihin vapaan lukuoikeuden Akatemia-artikkeleihin