Liikunta edistää terveyttä muun muassa auttamalla painonhallinnassa ja kiihdyttämällä koko kehon aineenvaihduntaa. Liikunnan tiedetään ennaltaehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja, tyypin 2 diabetesta ja useita syöpiä. Liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia paitsi fyysiseen, myös psyykkiseen terveyteen ja toimintakykyyn. Erityisesti ikääntyneillä liikunta edesauttaa päivittäisistä toiminnoista selviytymistä lisäten omatoimisuutta ja vähentäen ulkopuolisen avun tarvetta.
Koko kehon tasolla nähtävien vaikutusten lisäksi liikunnalla on useita solutason vaikutuksia, joiden kautta liikunta voi hidastaa vanhenemista. Tiedetään esimerkiksi, että liikunta voi vähentää DNA-vaurioiden määrää ja kromosomeja suojaavien telomeerien kulumista ja toisaalta kiihdyttää solujen puhdistuskoneiston toimintaa. Liikunta pitää kehon paremmassa kunnossa aina molekyylitasolta asti.
Liikunta vaikuttaa siis huoltavan kehoa varsin kokonaisvaltaisesti. Liikunnan monet positiiviset vaikutukset ovat ohjanneet meitä ajattelemaan, että liikunta myös toisi lisävuosia elämään. On totta, että aktiivisesti liikkuvat ihmiset elävät keskimäärin vähän liikkuvia pidempään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmiset voisivat enemmän liikkumalla lisätä myös omia elinvuosiaan. Toisin sanoen, liikunnan runsaudella ja elinvuosien määrällä ei ole voitu osoittaa olevan suoraa keskinäistä yhteyttä.”
Geeneissä kulkeva liikunnallisuus ohjaa elinikää
Liikunnan ja eliniän välistä yhteyttä on haastava tutkia. Ymmärrettävästi ketään ei voida pakottaa harrastamaan säännöllistä liikuntaa tai toisaalta lopettamaan sitä loppuelämänsä ajaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tutkimuksissa aktiiviliikkujien ryhmään menevät sellaiset ihmiset, joilla jo perimä suosii runsasta liikuntaa. Toisaalta taas sohvaperunoihin hakeutuvat he, joita liikunta ei houkuta.
Näin ollen seurattavat ryhmät ovat geneettiseltä taustaltaan erilaisia, ja erot eliniässä voivat suurelta osin johtua eroista perimässä. Juuri nämä geneettiset tekijät todennäköisesti selittävät osaltaan aiemmissa tutkimuksissa havaitun yhteyden aktiivisen liikunnan ja pitkän eliniän välillä. Arvellaan, että noin puolet yksilön kuntotasosta on perimän määräämää ja puoleen voi itse vaikuttaa harrastamalla liikuntaa.
Toistaiseksi tehokkain tapa kontrolloida koehenkilöiden geneettinen tausta on tutkia identtisiä kaksospareja. Tällöin tutkittavat ovat perimältään identtisiä ja lisäksi yleensä eläneet samassa ympäristössä ainakin lapsuutensa, jolloin heillä on myös ollut samat mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen.
Juuri tällainen kaksostutkimus [KS1] on osoittanut, ettei liikunta vaikuta tuovan lisää elinvuosia – ainakaan, jos liikunta on aloitettu vasta aikuisiällä. Tulos saatiin seuraamalla perimältään identtisiä kaksosia, joista toinen liikkui aktiivisesti ja toinen ei. Tutkimuksessa havaittiin, että identtiset kaksoset elivät saman ikäisiksi liikuntatottumuksista riippumatta.
Tulos selittyy todennäköisesti sillä, että samat geenit vaikuttavat elinikään ja haluun liikkua. Toisin sanoen henkilö, jolla on liikunnallinen perimä, todennäköisesti myös hakeutuu liikkumaan ja nauttii urheilusta. Jos tällaisella perimällä varustettu henkilö ei syystä tai toisesta pysty harrastamaan liikuntaa, elää hän kuitenkin pitkään.
Vaihdevuosia vastaan liikunnalla
Naisille keskeinen vanhenemisen ilmiö on vaihdevuodet, jolloin munasarjojen estrogeenintuotanto hiipuu. Samalla sydän- ja verisuonitautien riski kasvaa, keho rasvoittuu ja lihasmassa pienenee. Siinä missä miehillä nämä riskitekijät ilmaantuvat tyypillisesti tasaisella tahdilla iän karttuessa, ottavat naiset spurtin vaihdevuosi-iässä. Naisten vanheneminen ikään kuin nopeutuu vaihdevuosien aikana kiihdyttäen useita epäsuotuisia terveysmuutoksia.
Missä määrin liikunta auttaa estämään vaihdevuosiin liittyviä terveysmuutoksia? Tiedämme, että aktiivinen vapaa-ajan liikunta parantaa esimerkiksi veren rasva-arvoja ja auttaa ylläpitämään kehon lihasmassaa, myös vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Liikuntaharrastuksia ei siis kannata unohtaa varsinkaan keski-iässä.
Aktiivinenkaan liikunta ei yksin riitä estämään vaihdevuosien mukanaan tuomia epäsuotuisia muutoksia terveydessä. Liikunnalla voidaan kuitenkin lieventää sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden ilmaantumista ja lihaskuntoharjoittelulla ylläpitää lihasmassaa.
Lihasmassan ylläpito paitsi edesauttaa toimintakykyä, myös vaikuttaa koko kehon aineenvaihduntaan ja auttaa kehoa myös selviytymään katastrofitilanteista, kuten sairastumisista. Lihasmassan rooli toimintakyvyn ja terveyden ylläpidossa siis korostuu sitä enemmän, mitä vanhemmalle iälle tullaan.
Liikunta lisää toimintakykyä ja terveitä elinvuosia
Vaikka tutkimusten perusteella liikunta ei tuo lisävuosia, tuo liikunta toimintakykyä ja terveyttä. Näin ollen elämänlaatu voi olla aivan erilainen, vaikka elinikä ei pitenisi. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on osoitettu, että iäkkäät ihmiset ovat nuorentuneet, eli nykyisin toimintakyky säilyy paremmin vanhemmalle iälle saakka. Juuri liikunta on avainasemassa toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Voidaan sanoa, että liikunta on tehokas, turvallinen ja ennen kaikkea kustannustehokas keino useiden vanhenemiseen liittyvien sairauksien ennaltaehkäisyssä. Se auttaa painonhallinnassa, pitää kehon toimintakykyisenä ja ennaltaehkäisee kerralla useita eri sairauksia.
Kuinka paljon liikuntaa sitten on tarpeeksi? Tämä on yhä selvityksen alla. Todennäköistä on, että eri ihmisillä terveyden kannalta riittävän liikunnan määrä on erilainen johtuen muun muassa perimästä ja muista elintavoista. Yleisohjeena voidaan todeta, että liikunnan on hyvä olla liikuntasuositusten mukaista säännöllistä ja reipasta vapaa-ajan liikuntaa, johon yhdistyy myös lihasvoimaharjoittelua.
Tämän sisällön mahdollistaa Jyväskylän yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.