Graffitipuistoja Helsinkiin. Punavuoren asukastalo Betaniaan lisää toimintaa. Sekasaunomisen mahdollistaminen uimatiloissa. Lisää leuanvetotankoja Helsinkiin. Tekstiililumpun kierrätys helpommaksi. Hiilinielupolku Haagaan. Kukkivat puut – 100 magnoliaa Helsinkiin.
Siinä muutama yhteensä 1 462 ideasta, jotka helsinkiläiset ovat tehneet kaupungin OmaStadi-sivustolle liittyen osallistuvaan budjetointiin.
Tällä hetkellä ollaan vaiheessa, jossa jo tehtyjä raakaideoita aletaan tammikuussa yhdistellä ja kehitellä eteenpäin työpajoissa. Jalostetuista ideoista – joita tullee olemaan muutamia satoja – äänestetään syksyllä 2021. Vuonna 2022 voittajaideat toteutetaan. Rahaa Helsingin kaupungilta heruu ideoiden toteutukseen yhteensä 8,8 miljoonaa euroa kahdessa vuodessa.
Osallistuva budjetointi on suoran demokratian väline, jonka tarkoituksena on lisätä asukkaiden osallisuutta kaupungin päätöksenteossa.
Menetelmää on kehitetty aktiivisesti Helsingissä vuodesta 2017, jolloin kaupunginhallitus teki asiaa koskevan päätöksen. Kaupunginhallitus päätti silloin osallisuusmallista vuosille 2018–2021. Mallin yhtenä jalkauttamisen tapana on osallistuva budjetointi, jonka toteutuksesta vastaavat kaupungin kaikki toimialat.
Tämä toimii! -sarja esittelee kuntien ja kaupunkien uusia toimintatapoja. Toimitus on valinnut juttujen aiheet journalistisen työn ja kunnille tehdyn kyselyn perusteella.Tämä toimii! esittelee onnistumisia
Osallistuva budjetointi on lähtöisin Brasiliasta, jossa sitä sovellettiin ensimmäisen kerran Porto Alegressa 1989.
Osallistuva budjetointi on harvinainen tapaus, koska olemme tottuneet ajattelemaan, että kaikki uusi tulee länsimaista, sanoo tutkija ja dosentti Mikko Rask Helsingin yliopistosta.
”Brasiliassa oli 1980-luvun lopussa oikeistodiktatuurin jälkeen tilanne, jossa systeemi piti rakentaa uudelleen nollasta. Vasemmistopuolueet, jotka pääsivät valtaan, kokivat, että tämä voisi olla uusi tapa rakentaa demokraattista järjestelmää”, Rask kertoo.
Raskin mukaan Brasiliassa paikoin jopa puolet budjettivaroista on jaettu osallistuvan budjetoinnin avulla. Siellä järjestelmä on kuitenkin erilainen kuin Suomessa ja myös kytketty tiukasti suoraan lähidemokratiaan.
”Se toimii eri logiikalla.”
Osallistuvan budjetoinnin toteuttamiseen ei ole vain yhtä toteutustapaa, vaan sitä voidaan soveltaa monin eri tavoin. Perusidea on kuitenkin sama: kaupunkilaiset päättävät rahan jaosta itse suoraan sen sijaan, että he esimerkiksi avustaisivat päätöksenteossa. Maailmalla osallistuvan budjetin hankkeita on toteutettu jo arviolta 12 000.
Tutkija Mikko Raskin mukaan osallistuva budjetointi on kenties paras olemassa oleva suoran demokratian ja nettivaikuttamisen konsepti.
”Osallistuvassa budjetoinnissa toiminta on onnistuneesti kehitetty ja paketoitu yhden konseptin alle. Menetelmänä se on joustava ja vahva. Usein osallistavat metodit ovat vain neuvoa-antavia, mutta osallistava budjetointi delegoi valtaa suoraan kaupunkilaisille.”
Muut ottavat Helsingistä mallia
Helsingissä, kuten myös monissa muissa suurissa kaupungeissa, osallistuvan budjetoinnin prosessi on pitkälti digitalisoitu.
Euroopassa osallistuvan budjetoinnin edelläkävijämaa on ollut Espanja, jossa on kehitetty myös osallistuvan budjetoinnin kaksi suosituinta alustaa, jotka perustuvat avoimelle lähdekoodille. Näistä Helsinki käyttää Barcelonassa kehitettyä Decidim-alustaa.
Alusta on eräänlainen apteekin hylly, josta voi poimia maksutta käyttöönsä ne palikat, jotka tarvitsee. Helsingin osallistuvasta budjetoinnista vastaavan kehittämispäällikkö Kirsi Verkan mukaan alustaa voi käyttää myös muihin suoran demokratian osallistaviin menetelmiin.
”Helsinki on tehnyt paljon työtä juuri osallistuvan budjetoinnin työkalujen kehittämiseksi. Koska Decidim on avoimen lähdekoodin alusta, työkalut ovat kaikkien käytössä”, hän sanoo.
Suomessa osallistuvaa budjetointia on harjoitettu 2010-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 2018 osallistuvaa budjetointia oli tehty ainakin 22 kunnassa, kertoi Kuntaliiton vuonna 2019 tekemä kysely.
Osallistuvaa budjetointia toteuttavat jossain muodossa esimerkiksi Espoo, Lahti, Pieksämäki, Pudasjärvi, Rovaniemi, Tuusula, Karvia, Kuopio, Riihimäki ja Tampere.
Helsinki on satsannut prosessiin eniten rahaa ja muista kaupungeista on myös käyty hakemassa Helsingistä oppia. Lisäksi Helsingin panos osallistuvan budjetoinnin digitalisoimiseen on merkittävä.
Suomen suurin nettiäänestys
Vuoden 2019 ensimmäinen Helsingin osallistuvan budjetoinnin nettiäänestys lienee ollut lajissaan Suomen suurin.
”En ole ainakaan kuullut, että mikään kunta olisi järjestänyt suurempaa nettiäänestystä”, sanoo Kirsi Verkka.
Vuoden 2019 osallistuvan budjetoinnin äänestyksessä äänesti yhteensä 49 705 helsinkiläistä. He tunnistautuivat järjestelmään pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Koululaiset tunnistautuivat Wilma-tunnuksilla – äänestyksen ikäraja oli 12 vuotta. Lisäksi kaupunki oli järjestänyt mahdollisuuksia äänestää livenä pelkillä henkilöpapereilla muun muassa kirjastoissa ja senioritaloissa.
Lokakuussa 2019 järjestetyn, koko kuukauden kestäneen äänestyksen äänestysprosentti oli 8,6.
”Luku on kansainvälisesti vertaillen korkea, sillä yleensä osallistuvan budjetoinnin äänestyksissä äänestysprosentit ovat yhden tai kahden prosentin luokkaa”, kehaisee Verkka.
Äänestettäviä jatkojalostettuja hankkeita oli ensimmäisellä kierroksella 297. Äänestysprosenttia nosti se, että peruskoulun oppilaita ohjattiin äänestämään koulupäivien aikana. Osallistuvan budjetin äänestyksissä ikäraja on asetettu 12 vuoteen eli äänioikeutettuja ovat kaikki Helsingin kaupungin asukkaat, jotka täyttävät äänestysvuonna vähintään 12 vuotta.
”Ikäraja haluttiin alhaiseksi, koska osallistuvalla budjetoinnilla pyritään aktivoimaan myös lapsia ja nuoria, joiden ääni ei välttämättä muutoin kuulu paljoa yhteiskunnassa. 12-vuotiailla voi olla jo paljon näkemyksiä esimerkiksi omasta elinympäristöstään”, Kirsi Verkka toteaa.
Lapset ja nuoret myös käyttivät osallistuvan budjetoinnin äänioikeuttaan innokkaasti: peruskoululaisten äänestysprosentti oli korkein ja yli 75-vuotiaiden matalin.
Trampoliineja ja 3D-tulostimia
Millaisia asioita helsinkiläiset sitten kotikaupunkiinsa haluavat?
Useimmat vuoden 2019 äänestyksessä pärjänneistä osallistuvan budjetoinnin ideoista olivat jonkinlaisia julkisen tilan rakennushankkeita, jotka liittyivät esimerkiksi puistoihin. Toteutukseen valittiin äänestyksen jatkojalostetusta 297 ideasta yhteensä 44 hanketta, muun muassa nämä:
Uimalaituri Vattuniemeen. Roskasta taiteeksi. Eteläisen Helsingin koulupihat liikunnallisesti kuntoon. Urbaanit nuotiopaikat. Trampoliineja yleisiin puistoihin. Kesätöitä ja apua kesäaskareisiin. 3D-tulostimien hankinta kirjastoihin. Pukinmäen aseman sisäänkäynnin ehostaminen. Onkilaiturien rakentaminen. Vartiosaaren aurinkosähkölautta. Penkkejä ja roskiksia kävelyreiteille Roihuvuoreen, Herttoniemeen ja Laajasaloon.
”OmaStadi-kriteerien mukaan ideoiden tulee edustaa jotakin kaupungin toimintaa. Asukkaiden voi olla vaikea hahmottaa, mitkä asiat kuuluvat kaupungille. Esimerkiksi ihmisten työllistämiseen liittyviä ideoita ei useimmiten voitu ottaa mukaan, koska se toiminta kuuluu valtiolle”, kertoo Kirsi Verkka.
Ideoiden mahdollisia aihepiirejä olivat: puistot ja luonto, liikunta ja ulkoilu, ekologisuus, rakennettu ympäristö, yhteisöllisyys, kulttuuri, terveys ja hyvinvointi, oppiminen ja osaaminen.
Nyt toisella kierroksella helsinkiläisten oletetaan ”oppineen” hiukan sitä, millaisia asioita osallistuvaan budjetointiin kannattaa ehdottaa. Ensimmäisellä kierroksella huomattiin myös, että monet ehdotukset olivat keskenään samanlaisia tai samantyyppisiä.
”Silloin ideoita on järkevää yhdistää.”
Osallistuva budjetointi perustuu myös kuntalakiin, jonka 5. luvussa mainitaan asukkaiden osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.Helsingin osallistuvan budjetoinnin tavoitteita
Osallistuvan budjetoinnin menetelmä ei toimi vielä Helsingissä täydellisesti. Prosessia on seurattu ensimmäisellä kierroksella tarkasti, ja siihen on jo tehty muutoksia. Helsingin osallistavasta budjetoinnista on myös ehditty julkaista parikin raporttia: kaupungin oma tutkimuskatsaus sekä Helsingin yliopiston BIBU-tutkimusprojektin alla julkaistu loppuarviointi, molemmat vuodelta 2020.
Kirsi Verkan mukaan yksi merkittävä huomio oli, että yksi vuosi on liian lyhyt aika osallistuvan budjetoinnin koko prosessiin: ideoiden keräämiseen, niiden jatkojalostukseen, äänestykseen ja toteutukseen.
”Nyt toisella kerralla aikaa on pidennetty kahteen vuoteen. Myös budjetti on tuplaantunut tai oikeastaan säilynyt samana. Ensimmäisellä kerralla rahaa jaettiin 4,4 miljoonaa euroa ja nyt toisella kerralla 8,8 miljoonaa euroa.”
Helsingin satsaama 4,4 miljoonaa euroa vuodessa on Suomessa suuri raha suhteeessa muihin osallistuvan budjetoinnin hankkeisiin. Pääkaupungin budjettiin suhteutettuna se ei kuitenkaan ole juuri mitään – ”karkkiraha”, kuten tutkija Mikko Rask sanoo.
”Osallistuvan budjetin rahoitus vastaa noin promillea Helsingin budjetista [kaupungin budjetti tänä vuonna oli 4,8 miljardia euroa]. Monet kaupungin virkamiehetkin pitävät summaa pienenä”, hän sanoo. “Tietenkin raha voi olla siitä näkökulmasta tuntuva, paljonko kaupunki on tarjonnut aktivisteille tähän saakka.”
Suomessa osallistuvan budjetoinnin kokoluokka lähentelee Helsinkiä ainoastaan Turussa, jossa jaossa on miljoona euroa.
Demokratia maksaa
Helsingissä osallistuvan budjetin hankkeet eivät ole olleet ”pois” kaupungin muusta budjetista, sillä hankkeiden rahoitus on tullut erillisestä rahastosta. Hankkeet ovat siis olleet tavallaan lisäbonusta, mutta niistä, kuten koko osallistuvasta budjetoinnista, on totta kai aiheutunut virkamiehille työtä.
Osallistuva budjetointi on ollut Helsingin kaupungin sisällä hallinnollisesti mittava projekti. Hankkeita on suunniteltu, niistä on tehty kustannusarvioita ja niitä on myös toteutettu eri puolilla kaupunkia ja eri toimialoilla.
Helsinkiläisten mielestä osallistuva budjetointi on tervetullut osallistumisen ja vaikuttamisen keino, kertoo kaupungin lähettämä sähköinen palautekysely (2019). Samalla osallistuvan budjetoinnin ensimmäinen kierros sisälsi paljon uuden opettelua.
”Työmäärällisesti kaupungin panos tämän 4,4 miljoonan jakamiseen oli vähintään 22 henkilötyövuotta. Prosessia pitäisi tehostaa jatkossa”, Rask arvioi.
Monet asiat tulevat toki jatkossa rutinoitumaan. Toisaalta osallistuva budjetointi ei tule luultavasti koskaan olemaan kovin halpa tapa allokoida budjettia:
”Demokratian ylläpitäminen maksaa. Tätä luokkaa ne kulut ovat muissakin paikoissa, eivät nämä asiat ilmaiseksi toteudu.”
Osallistuvan budjetoinnin prosessi pitäisi Raskin mukaan kullakin paikkakunnalla suunnitella ja kohdentaa huolellisesti. Sen jälkeen jaettavaa summaa voisi reippaastikin kasvattaa.
”Silloin menetelmä muuttuisi myös suhteellisesti tehokkaammaksi.”
Parempiosaisten puuhastelua?
BIBU-tutkimusprojektin loppuarviointi Helsingin osallistuvasta budjetoinnista listaa useita seikkoja, joissa on varaa parantaa nyt menossa olevalla Helsingin toisella osallistuvan budjetoinnin kierroksella.
Yksi merkittävä haaste liittyy ydenvertaisuuteen. BIBU-arvioinnin mukaan vähemmistöryhmät ovat olleet osallistuvassa budjetoinnissa aliedustettuina sekä suunnittelu- että toteutusvaiheissa.
”Ryhmien tavoittaminen vaatii panostusta moni- ja selkokielisyyteen sekä pitkäjänteistä yhteistyötä yhdistysten ja yhdyshenkilöiden kanssa”, arvioinnissa todetaan.
Yhdenvertaisuutta on pyritty huomioimaan muun muassa viestinnässä. Varsinainen OmaStadi-sivusto toimii suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Osallistuvan budjetin materiaaleja, kuten mainoksia ja flaijereita, on olemassa seitsemällä eri kielellä. Hankkeiden työpajoissa on ollut tarjolla omankielistä tukea, ja esimerkiksi venäjänkielisiä asukkaita on pyritty tavoittamaan heille suunnatuilla työpajoilla.
”Silti yhdenvertaisuuteen liittyvää työtä on vielä paljon tehtävänä. Nyt uudella kierroksella olemme saaneet mukaan ideoita muun muassa erilaisten sote-palveluiden käyttäjiltä, kuten ikäihmisiltä ja päihdekuntoutujilta”, kertoo kaupungin kehittämispäällikkö Kirsi Verkka.
Yhdenvertaisuuden kannalta haastaviksi kohderyhmiksi koettiin saadun palautteen mukaan ainakin lapset ja nuoret, syrjäytyneet, vanhukset ja terveysongelmaiset sekä maahanmuuttajat, ulkomaalaiset ja vieraskieliset. Lisäksi mainittiin alueiden sisäinen ja välinen epätasa-arvo.
Moni BIBU-loppuarvioinnin huomioista liittyy osallistuvan budjetin vähäiseen näkyvyyteen yhteiskunnallisessa keskustelussa. Helsingissä osallistuva budjetointi tai sen hankkeet eivät ole toistaiseksi nousseet suuriksi julkisiksi puheenaiheiksi.
Julkinen keskustelu oli myös arvioinnin mukaan vääränlaista ja keskittyi liikaa äänestykseen:
”Käytetty äänestysjärjestelmä johti paikoittain kiivaaseen kilpailuun ja epäreiluksi koettuun taktikointiin. Jatkossa on tärkeää luoda enemmän tilaa keskustelulle ehdotusten sisällöistä.”
Helsingin toinen osallistuvan budjetoinnin kierros etenee seuraavaksi raakaideoiden jatkojalostamiseen. Tälle vaiheelle on varattu aikaa tammikuusta huhtikuuhun. Äänestämään helsinkiläiset pääsevät taas syksyllä 2021.
Tämän sisällön mahdollistavat Suomen Kuntaliitto ry ja Kuntarahoitus Oyj.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu