Tiina Lymin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa Myrskyluodon Maija (Amanda Jansson) raapustaa mökissään liidulla kirjaimia rihvelitauluun. Hän on juuri palannut kaupungista myymästä omista lampaistaan kehräämäänsä villaa. Maija näki, kuinka kauppias mittaili vyyhdet ja kirjasi summan diaariinsa. Maija piirsi kaupan sinetiksi oman puumerkkinsä – lukutaidon avulla hänkin vielä löytäisi oman paikkansa maailmassa ja toteuttaisi unelmansa.
Lukutaito on yhä valtaa
Maijan aikaan, 1800-luvun puolivälissä, lukutaito oli harvainvaltaa, sillä kansakoululaitoksesta oli vasta heitetty idea, eikä oppia ollut tarjolla kaikille. Lukutaito on yhä valtaa, vaikka lukemisen tavat ovat muuttuneet.
Syynä on digitalisaatio. Moni meistä lukee nykyään useimmat tekstit ruuduilta, ja yhteiskuntamme toimii pitkälti digitalisaation varassa. Siksi digitalisaatio on yksi näkökulma tarkastella sivistystä teemavuonna 2024.
”Kirjojen tai muiden pitkien tekstien sijaan luemme lyhyitä ja napakoita viestejä. Lukemista koskevat valinnat, kuten luenko tuon viestin tai klikkaanko tuota otsikkoa, ovat moninkertaistuneet niistä ajoista, kun valittavana oli päivän lehti ja kirjahyllyn anti”, Teemu Roos sanoo.
Hän on Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori ja johtaa tekoälyn opetusta Suomen tekoälykeskuksessa FCAIssa. Keskus yhdistää tutkijat, teollisuuden ja julkisen sektorin toimijat ratkomaan tekoälyn kysymyksiä.
Suunnistaminen digiviidakossa voi olla kuormittavaa, joten ulkoistamme lukemista koskevia valintojamme tekoälylle. Se suosittelee meille sosiaalisen median kommentteja ja nostaa hakukoneen tai uutissivuston etusivulle sisältöjä, jotka todennäköisimmin kiinnostavat meitä.
”Tekoälyn tekemät valinnat ovat kuitenkin harvoin läpinäkyviä. Emme tiedä tarkalleen, millainen algoritmi niitä ohjaa ja mitä kaikkea tietoa meistä niitä pyörittäville yrityksille kertyy”, Roos huomauttaa.
Tekoäly voi vahvistaa demokratiaa
Millaista lukutaitoa tekoäly sitten vaatii käyttäjältään? Kysytäänpä tekoälyltä itseltään.
ChatGPT toteaa, että ensinnäkin on osattava käyttää tekniikkaa. On myös kyettävä arvioimaan tekoälyn tuottamia tuloksia virheineen ja puutteineen. Tarvitaan kriittistä ajattelua, jonka avulla suhteuttaa tekoälyn antamia tuloksia omaan tietoon ja kokemukseen. Sekin on ymmärrettävä, miten käyttää tekoälyä tehokkaasti tietyssä kontekstissa. On osattava selittää tekoälyn vastauksia toisille, etenkin jos tietoa käytetään päätöksentekoon.
”Tekoälyn soveltaminen voi edellyttää jatkuvaa oppimista ja mukautumista uusiin tilanteisiin ja haasteisiin”, ChatGPT tiivistää.
Roos on samoilla linjoilla.
”Tekoäly koskee meitä jokaista, halusimme tai emme. Jos haluamme ymmärtää sen tekemiä tärkeitä päätöksiä ja vaikuttaa niihin, jokaisen koululaisesta eläkeläiseen on hankittava siitä ymmärrys. Tekoälyn lukutaito on kansalaistaito”, hän sanoo.
Ei riitä, että asiat opiskellaan kerran koulunpenkillä, eikä se olisi mahdollistakaan. Tekoäly on vielä niin uusi asia, etteivät edes diginatiivit ole opiskelleet sitä koulussa.
”Sitä paitsi tekoäly kehittyy nopeasti, joten uutta opiskeltavaa tulee jatkuvasti. Lukutaidon kartuttaminen on elinikäisen oppimisen projekti”, Roos sanoo.
Suomen tekoälystrategia perustuu ajatukseen, että tekoäly kuuluu kaikille. Strategiaa tukee Helsingin yliopiston tuottaman tekoälyn peruskurssi, Elements of AI, Roosin luomus, jonka vastuuopettaja hän on. Ja tekoäly totisesti kiinnostaa: verkkokurssin on tähän mennessä suorittanut 720 000 opiskelijaa.
Nykyisellään viraalisuutta tavoittelevat somejätit antavat runsaasti tilaa kovaäänisimmille influenssereille, mikä estää moniäänisen keskustelun. Teemu Roos kuitenkin näkee tekoälyssä dialogia ruokkivaa potentiaalia, kunhan opimme hyödyntämään sitä. Se voi olla myös demokratiaa ja dialogisuutta vahvistava voima.
”Tekoälyn avulla yhteiskunnallinen keskustelu voi olla moniäänisempää, eivätkä median perinteiset portinvartijat yksin määrää, mistä keskustellaan ja kenen ääni kuuluu kovimpana”, hän toteaa.
”Tekoälyn lukutaitoon kuuluu kyky rajata, kuinka paljon omaa dataansa haluaa jakaa yrityksille ja kuinka paljon niille haluaa antaa valtaa ohjata omaa lukukäyttäytymistään.”
Lukutaito osana yhteiskunnan arvopohjaa
”Kulttuuria ja sivistystä tulee tarkastella osana maamme kriisinkestävyyttä ja huoltovarmuutta. Ne ovat kriittisen tärkeitä, eivät jotain ekstraa. Ilman kulttuuria olemme kodittomia, meillä ei ole tulevaisuutta, ei yhteyttä itseemme eikä toisiimme, ei mitään mitä puolustaa, mihin turvata”, väitöskirjatutkija Minna Castrén sanoo.
Hän perustelee väitettään sillä, että mitä rikkaampi kirjallisuuskulttuuri, omakielinen kirjallisuus ja kieli meillä on, sitä kyvykkäämpiä olemme tulkitsemaan tunteitamme ja kokemuksiamme, suhteuttamaan niitä ympäröivään todellisuuteen, ymmärtämään maailmaa ja sen monimuotoisuutta.
”Tarvitsemme tällaisia valmiuksia, joiden avulla voimme omaksua uutta tietoa ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.”
Sivistyksen teemavuonna 2024 tärkeimpiä tavoitteita on visioida ja sanoittaa sivistysvaltion mahdollisia tulevaisuuksia.
Castrén muistuttaa, että yhteiskunnan arvopohja rakentuu sivistyksen kautta. Lukutaito on sen oleellinen osa. Paitsi identiteetin rakennusaine, maineemme sivistysvaltiona on jotain, mistä meidät tunnetaan myös maailmalla. Se auttaa avaamaan ovia kansainvälisen politiikan tärkeille areenoille.
”Yhteiskunnan arvopohja rakentuu sivistyksen kautta.”
”Presidentti Sauli Niinistö sai maaliskuussa Euroopan komissiolta kutsun ryhtyä Euroopan unionin kriisivarautumista koskevan raportin laatijaksi. Suomesta haetaan asiantuntemusta ja oppeja kokonaismaanpuolustuksen rakentamiseen. Siihen kuuluu myös henkinen maanpuolustustahto.”
Juureva lukutaito
Kriisinkestävyys ei ole vain reaktionopeutta ja maanpuolustustahtoa, vaan osallisuutta ja dialogia. Lukeva ihminen on osallisena siinä, mitä maailmassa tapahtuu.
”Lukeminen vaatii keskittymistä ja paneutumista, vaivannäköä. Se tekee aivoille hyvää. Parhaimmillaan mielessä muodostuu uusia ajattelun polkuja ja kestäviä kokemuksellisia jälkiä”, Castrén sanoo.
Lukeminen tarjoaa mahdollisuuden irrottautua tikittävän kellon ikeestä. Nopeutuksen sijaan tarvitsemme syventymistä.
”Kirjallisuus voi tarttua hyvinkin ajankohtaisiin aiheisiin, mutta kirjallista arvoa mitataan sillä, kuinka hyvin teos kestää aikaa.”
Tutkija palauttaa keskustelun lukemisesta juurilleen, lapsuuteen ja kieleen, jonka avulla ihminen rakentaa maailmankuvansa ja yhteyden toisiin ihmisiin. Osallisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden tunteet kasvavat ymmärretyksi tulemisen kokemuksista. Niiden myötä kehittyy myös vastuullisuuden tunne – taju oikeasta ja väärästä.
”Ensiarvoisen tärkeää on pitää huolta siitä, että lapsen oikeus kasvaa ja kehittyä, mahdollisuus lukutaitoon ja oman äidinkielen hallintaan toteutuu. Se on perusta, jonka puuttuessa lapsi jää osattomaksi, heitteille. Jos laiminlyömme tämän yhteiskunnallisen vastuun, seuraukset ovat tuhoisia.”
”Kirjallisuus on kielen koti”
Hahmotamme maailman kieleen ja sen rakenteisiin sidotun ajattelumme keinoin.
”Kielen avulla rakennamme myös käsityksen omasta identiteetistämme, paikastamme maailmassa ja meitä ympäröivässä kulttuurissa.”
Äidinkielen kasvualustana kirjallisuus kannattelee meitä ja kulttuuriamme.
”Kirjallisuus on kielemme koti”, Castrén sanoo.
Maijan perintö ei vanhene
Palataan vielä Myrskyluodolle, Maijan lukutaidon opetteluun karussa ulkosaaristossa.
”Maijan perintö on rohkeus rakastaa ja rohkeus mennä kohti sitä, minkä kokee tärkeäksi. Ja kasvaa täyteen potentiaaliinsa”, suurelokuvan ohjaaja Tiina Lymi sanoo.
Perintö ei ole millään tavalla vanhentunut. Lukutaito on yksi tapa tavoitella itsenäisyyttä.
Lymille lukemisen merkitys on siinä, että tarinat vievät meidät toisenlaisiin maailmoihin kuin ne, joissa itse elämme. Se kehittää empatiakykyämme.
Lukiessaan ihminen eläytyy toiseen ihmiseen, kenties toisessa kulttuurissa tai elämäntilanteessa, tai vaikka toisenlajiseen olentoon. Näin voi oivaltaa jotain ihmisyydestä ja löytää yhteyden itseensä ja toiseen.
”Empatiakyky on avain”, Lymi kuvaa.
”Tarinat vievät meidät toisenlaisiin maailmoihin kuin ne, joissa itse elämme. Se kehittää empatiakykyämme.”
Hän kertoo tarinoita elokuvan keinoin, usein kirjallisuudesta ammentaen. Kiinnostus ihmisiin ja ilmiöihin on työn perusta ja intohimo. Lymi ajattelee kirjailijan ojentavan lukijalle lahjoja avaamalla erilaisia näkökulmia maailmaan. Se ruokkii uteliaisuutta.
”Valitsemillaan sanoilla ja lauseilla kirjailija ohjaa lukijan katsetta ja mieltä tärkeiden kysymysten äärelle. Kirjallisuudessa on aina jotain opittavaa, jotain mikä menee sydämen läpi ja avaa silmät näkemään tutunkin asian tuoreena.”
Lukutaito suojaa populismilta
”Lukutaito ja lukeminen ovat ajassamme ainoa tapa välttyä joutumasta populismin uhriksi omassa ajattelussaan. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän tutustuu kaikenlaisiin, itselle vieraisiin maailmoihin ja sitä helpompi on välttää se, että tulee johdetuksi harhaan”, Lymi sanoo.
Siksi lukemista, kuten muutakin kulttuuria, on vaalittava kaikin keinoin ja toimin: rahoituksella, koulutuksella, arvostuksella. Sivistyksen teemavuotta koordinoi Kvs-säätiö, jonka juhlatoimikunta, puheenjohtajanaan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, on nähnyt lukutaidon ja dialogin sivistyksen keskeisinä rakennusaineina.
Etenkin monikriisiajassa kulttuuri vahvistaa yhteenkuuluvuuttamme ja sen myötä resilienssiämme. Kulttuuri on henkistä huoltovarmuutta.
”Aina kun on tarvittu kansakunnan yhteishenkeä, sitä on rakennettu kulttuurin perustalle. Sillä, mitä lauluja on laulettu, mitä elokuvia katsottu ja mitä kirjoja luettu, on ollut valtava vaikutus”, Tiina Lymi toteaa.
- Lukemisen ja lukutaidon omaa teemaviikkoa, Lukuviikkoa, vietetään 22.-28. huhtikuuta.
- Lukuviikko innostaa kaikenikäisiä kirjojen pariin tarjoamalla näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen.
- Lukuviikon järjestää Lukukeskus, jonka perustajiin Kansanvalistusseura kuuluu.
- Lukukeskus puolustaa kaikkien tasa-arvoista oikeutta lukemiseen.
Teksti: Kansanvalistusseura / Elina Heiskanen ja Terhi Kouvo
