Kuvittele maailma ilman taidetta, sivistystä ja kulttuuria. Kirjailija Sirpa Kähköselle sellainen maailma on mahdoton.
”Niin kauan kuin on ihmisiä, on ihan varmasti taidetta. Mielestäni sivistys, kulttuuri ja taide kuuluvat yhteiskunnan perusasioihin”, hän sanoo.
Perusasioiden pitää olla jokaisen ulottuvilla kuten juomakelpoisen veden ja hengitettävän ilman. Näin on oltava myös tulevaisuudessa, sillä planeettamme elinkelpoisuus vaatii meitä haastamaan radikaalisti nykyisen ajattelumme ja toimintamme.
Siksi meneillään olevan, opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämän, Sivistyksen teemavuoden tavoite on nivoa taide ja kulttuuri kestävään tulevaisuuteen. Kaikille avoimena tapahtumien vuonna pyyhitään pölyt sivistyksen päältä sekä kytketään sivistys yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kaikkien arkeen.
Taide ja kulttuuri sivistyksen edelläkävijöinä
”Jokaisessa ihmisessä piilevä luovuus on saatava maksimaalisesti käyttöön, jotta voimme pärjätä ihmiskuntana, yhteiskuntina, valtioina ja organisaatioina”, Aalto-yliopiston dekaani Tuomas Auvinen sanoo.
Erityisesti luovuutta tarvitaan aikamme kriittisimmässä kysymyksessä, ekologisessa kriisissä. Ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen ovat näkyvillä, mutta kattavasta tutkimustiedosta huolimatta ne koskettavat yhä liian harvoja.
”Taide voi herättää tunteita ja koskettaa — ja siten tukea tarvittavaa muutosta”, tanssitaiteilija ja tutkija Satu Tuittila sanoo.
Tulevaisuuteen kurkottaminen vaatii visionäärisyyttä
Tulevaisuuden hahmottaminen tästä ajasta käsin perustuu aina kuvitteluun, sillä emme voi tietää nykyisyyden perusteella varmasti, miten asiat kehittyvät.
”Taiteen ja fiktion avulla voimme kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka selkeästi poikkeavat nykyisyydestä. Ne voivat olla toivottavia tai dystooppisia ja avartavat ajatteluamme siihen suuntaan, mitä kohti ehkä haluaisimme mennä”, Tuittila pohtii.
Sivistys on tulevaisuuden kuvittelun perusta. Kun ymmärrämme historiaa ja aiempien sukupolvien valintoja, voimme saada oppia tulevaisuuden valintoihin. Sivistyksen teemavuodessa taide ja kulttuuri nivoutuvatkin vahvasti kestävään tulevaisuuteen.
”Taiteen ja kulttuurin voima on siinä, että näillä aloilla on opittu toimimaan epävarmuuden keskellä. Emme aina voi tietää lopputulosta, voimme vain etsimisen kautta päätyä johonkin, joka voi olla jopa parempaa kuin alun perin suunnittelimme” – Tuomas Auvinen
Teknologian aloilla innovointia ja patenttien hakemista pidetään itsestäänselvyyksinä ja investoinnin arvoisina. Kähkösen mielestä niin pitäisi olla taiteessakin.
”Taide on ihan samanlaista kuin keksintöjen tekeminen, koska siihen liittyy kokeilemista. Sen tunnustamisella on yhteiskunnallinen merkitys, että ei ole sataprosenttista varmuutta siitä, mitä taide tuottaa. Pidemmällä aikavälillä se voi tuottaa lähes mitä vain”, hän sanoo.
”Innovointiin pitää sijoittaa rahaa taiteessakin, vaikka kokeiluista ei välittömästi syntyisi mitään.” – Sirpa Kähkönen
Tulevaisuuden visiointiin tarvitaan myös moniäänisyyttä ja moninäkökulmaisuutta.
Sirpa Kähkönen huomauttaa, että kulttuurimme ei ole enää sama kuin se on ollut vaikkapa 1960-luvulla, ja elämme nykyään toisenlaisessa Suomessa.
”Ihmiset eivät ole välineitä, vaan heidän kulttuurinsa ja kokemuksensa pitää läpäistä meidän mielenmaisemamme. Heidän äänensä pitää kuulua.”
Autenttisuus on erottuvuustekijä
Digitalisaatio tuo mukanaan haastavia kysymyksiä: Miten hakukoneiden algoritmit toimivat? Pysyvätkö kaikki mukana yhteiskunnassa?
”Tanssitaustaisena pohdin miten kehollisen hiljaisen tiedon käy yhä digitalisoituvammassa maailmassa. Kadotammeko kykyämme aistia ja havainnoida ilman lisävälineitä?” Tuittila kysyy.
Niinkin tosin voi käydä, että digitalisaation ja tekoälyn vallatessa alaa autenttiset kokemukset korostuvat entisestään, koska ne mahdollistavat aidon vuorovaikutuksen. Juuri se on taiteen, kulttuurin ja sivistyksen perusta sekä vahvuus.
Tekoälyn kasvava valta tuo mukanaan myös eettisiä kysymyksiä. Ne ovat merkittäviä erityisesti kulttuurikentällä ja luovilla aloilla.
”Tekoäly jatkaa niistä asioista, joita yhteiskuntaan on historiallisesti muodostunut. Tämä on aika pelottava kehityskulku, jos pelkästään esimerkiksi valkoisen keski-ikäisen miehen näkökulma korostuu, sillä se ei vastaa sitä yhteiskuntaa, jossa me tällä hetkellä elämme”, Tuomas Auvinen sanoo.
Taiteilijan valta ja vastuu
Moni taitelija osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun esimerkiksi kestävyyden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Taiteilijaa ei kuitenkaan voi pakottaa mihinkään rooliin tai minkään välineeksi.
”Taiteilijuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen eivät sulje toisiaan pois, mutta en näe osallistumista myöskään velvoittavana taiteilijuudelle. Toisaalta ihmisyyden ja planeetan tulevaisuuden kannalta meidän jokaisen tulee kriittisesti tarkastella omaa toimintaamme”, Satu Tuittila sanoo.
Hän harmittelee, että taiteen ja kulttuurin merkitys ei näy riittävästi ja monipuolisesti julkisessa keskustelussa, joten sen merkityksellisyyttä voi olla vaikea hahmottaa.
Sirpa Kähkönen on samoilla linjoilla.
”Taiteen logiikka on kyseenalaistaa luonnon välineellistäminen ja länsimaisen kulttuurin pitkään vallitseva ajattelutapa, että täytyy aina vallata enemmän ja saada aina enemmän. Kestävä tulevaisuus tarkoittaa sitä, että valloittamisen logiikka murtuu.”
Kulttuuriala ja huoltovarmuustoiminta
Taide muutosvoimaksi
Yhtenäiskulttuurista irtautuneessa tulevaisuuden Suomessa moniäänisyys on myös yhdenvertaisuutta, esteetöntä pääsyä taiteen ja kulttuurin kentälle. Se koskee taiteilijoita ja yleisöä.
Siihen tarvitaan vahvat rakenteet.
”Palveluiden on oltava riittävän lähellä, jotta ne on helppo löytää. Erilaisille tekijöille täytyy löytyä mahdollisuudet taiteen tekemiseen. Meillä täytyy olla myös riittävä sitoutuminen taiteen ja kulttuurin rahoittamiseen ja tukemiseen, jotta moniäänisyys voi kukoistaa”, Tuomas Auvinen sanoo.
”Taide ei ole vain luksusta vaan luonteva osa ihmisten arkea avoimina monipuolisina kirjastoina, päiväkoti- ja palvelutalovierailuina, julkisina taideteoksina, ilmaistapahtumina, koululaisten työpajoina.” – Satu Tuittila
Tulevaisuustalo Sitra puhuu tulevaisuusvallasta. Se on valtaa vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena ja toivottavana.
Sirpa Kähkönen arvioi, että tällä hetkellä tulevaisuusvaltaa on lukutaitoisilla ja niillä, jotka voivat hahmottaa tulevaisuutta, ymmärtävät sen mielen ja kokevat, että on mielekästä olla osa tulevaisuutta rakentavaa joukkoa.
”Meidän pitää löytää ne ryhmät, jotka jäävät piiloon valtaa käyttävien edushenkilöidensä taakse, kuten usein naiset ja tytöt.”
Tulevaisuusvaltaa pitäisi valuttaa niille, joilta toimijuus ja osallisuus ei luonnostaan synny.
”Toivon päättäjien aidosti ymmärtävän, että taiteella, kulttuurilla ja sivistyksellä on merkitystä. Sen tulee näkyä konkreettisesti, ei vasta kaiken muun jälkeen. Esimerkiksi koulutuksesta leikkaaminen ja ihmisen elinikäisen sivistyksen vaarantaminen ovat sellaista yhteiskunnallisen päätöksenteon toimintaa, josta seuraa kulttuuriton tulevaisuus”, Kähkönen sanoo.
Teksti: Kansanvalistusseura / Elina Heiskanen ja Terhi Kouvo
