LYHYESTI: Miljardeja olisi tarjolla, mutta menevätkö ne Ruotsiin?
- Suomi, Ruotsi ja Tanska kilpailevat datakeskuksista kiivaasti. Kaikilla on omia kilpailuetuja.
- Suomen edut ovat Venäjän läheisyys ja nopea kaapeliyhteys Eurooppaan sekä tulevaisuudessa ehkä Aasiaan.
- Ruotsin vetovoimatekijöitä ovat taitavasti rakennetut datakeskuskonseptit, niiden markkinointi sekä alhainen sähkövero.
- Tanska hyötyy maantieteellisestä läheisyydestään Eurooppaan.
- Megakeskusten sijaan trendi on kohti pienempiä keskuksia, jotka myyvät enemmän lisäarvopalveluita ja sijaitsevat lähempänä alueellisia keskuksia. Niistä jää myös enemmän rahaa Suomeen.
Reippaat 2 miljardia euroa ja 33 000 työpaikkaa. Näin arvioi datakeskusten taloudellista ja työllistävää potentiaalia Suomessa tutkimustoimisto Copenhagen Economics viime keväänä Googlen teettämässä raportissa.
Raportti julkistettiin TEM:in järjestämässä tilaisuudessa. Sen jälkeen datakeskusrintamalla on ollut hiljaisempaa. Suomessa ei raportin jälkeen ole itse asiassa julkaistu yhtään uutta megayrityksen datakeskushanketta, vaikka datakeskuksia nousee nyt Pohjoismaihin kovaa vauhtia.
Sekä Google, Facebook, Microsoft että Apple ilmoittivat viime vuonna rakentavansa uudet datakeskukset Tanskaan. Amazon päätti rakentaa kolme pienempää datakeskusta Ruotsiin: Västeråsiin, Eskilstunaan ja Katrineholmiin. Facebook rakennuttaa datakeskusta myös Ruotsin Luulajaan. Lokakuussa Google hankki Avestasta 109 hehtaarin tontin mahdollista tulevaa datakeskusta varten.
Suomessakin toki tapahtuu, mutta pienemmässä mittakaavassa. Pääkaupunkiseudulle on nousemassa kaksi uutta keskusta, Telian ja Ficolon, toki vastaavia pienempiä hankkeita on vireillä myös muissa Pohjoismaissa. Google ja Yandex ovat laajentaneet omia datakeskuksiaan Suomessa.
Jos hankkeiden kokoa verrataan Ruotsiin, Suomi on kuitenkin perässähiihtäjä. Kun Applen viime kesänä julkistetun Tanskan investoinnin arvo on 750 miljoonaa euroa, Googlen investoinnit Haminaan ovat laajennuksineen yhteensä samaa luokkaa – eikä lisää ole näillä näkymin tulossa. Ja Applen Tanskan investointi on vain yksi neljästä hyperluokan datakeskushankkeesta maassa.
Kaikilla Pohjoismailla on osittain samat kilpailuedut datakeskuksien suhteen. Ne ovat:
- Vankka maaperä
- Hyvä energian saatavuus
- Kylmä ilmasto, joka alentaa datakeskuksen jäähdytyskuluja
- Lämmityksen tarve: datakeskukset tuottavat lämpöä, joka voidaan kierrättää lämmitykseen.
- Vakaa poliittinen ympäristö
”Riski on, että Suomi nukkuu onnensa ohi ja osittain on jo nukkunutkin. Mutta ala tulee kasvamaan vielä vuosia, joten mahdollisuuksia on yhä paljon”, sanoo Jari Innanen, Finnish Data Center Forumin varapuheenjohtaja.
Datakeskusten kasvua ajaa digitalisaatio. Enää kyse ei ole vain datan varastoinnista, vaikka senkin kysyntä kasvaa. Isot ajurit ovat asioiden internet, tekoäly, robotiikka ja 5G, joka mahdollistaa entistä suurempien tietomäärien siirtämisen.
Kaikki nämä ajurit konkretisoituvat itseohjautuviin autoihin. Ne tarvitsevat datakeskuksia, sillä itseohjautuvuus perustuu nimenomaan siihen, että auto voi keskustella datakeskuksen palvelimella olevan pilvipalvelun kanssa. Sieltä auto ”kysyy”, mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Tällöin on ratkaisevan tärkeää, että yhteys palvelimeen on paljon nopeampi kuin silmänräpäys.
Sitä, millaiseksi tulevaisuus lopulta muotoutuu, on mahdotonta sanoa millään varmuudella. Boston Consulting Groupin Ruotsille tekemä datakeskusraportti arvioi Ruotsin datakeskuspotentiaalin reiluksi viideksi miljardiksi euroksi ja 30 000 työpaikaksi vuoteen 2025 mennessä. Luvut ovat aika erilaisia kuin Suomeen hahmotellut, vaikka lähtökohdat ovat samanlaiset.
Datakeskustrendit myös muuttuvat nopeasti.
”Viisi vuotta sitten puhuttiin vielä megadatacentereistä. Ne sijaitsivat keskellä ei mitään ja olivat mahdollisimman isoja. Se on mennyttä aikaa”, sanoo datakeskuspalveluita tarjoavan Ficolon toimitusjohtaja Seppo Ihalainen.
Nyt Euroopassa puhutaan tier 1 ja tier 2 -kohteista. Ykköstason kohteisiin Ihalainen laskee Lontoon, Frankfurtin, Pariisin, Amsterdamin ja Madridin. Kakkostason kohteita ovat Helsinki, Tukholma, Kööpenhamina ja Oslo. Puhutaan local edge ja regional edge datakeskuksista.
”Haluaisimme, että aasialaiset toimijat, jotka tulevat ensimmäistä kertaa Euroopan markkinoille, perustaisivat Helsinkiin näitä alueellisia keskuksia, joista ne tuottaisivat palveluita Eurooppaan. Amerikkalaisilla toimijoilla usein jo on se alueellinen keskus Lontoossa tai Frankfurtissa. Niiden näkisimme perustavan tänne paikallisia keskuksia, joista palvellaan ennen kaikkea asiakkaita Venäjällä ja Itämeren alueella”, Ihalainen sanoo.
Ihalaisen mukaan Invest in Finlandin organisaatiossa keskitytään yhä megacentereiden houkutteluun.
”Ruotsissa haetaan myös näitä pienempiä keskuksia”, Ihalainen sanoo.
Se näkyy myös verotuksessa. Ruotsi pudotti ensin megacenterien sähköveron EU:n alimmalle tasolle. Vuodenvaihteessa myös pienten keskusten vero laski samalle alhaiselle tasolle. Se on merkittävä kilpailuetu.
Datakeskusten sähköveroa ei voi pitää valtiolle merkittävänä tulonlähteensä. Valtiovarainministeriö ei suoraan kerro, kuinka paljon datakeskukset ovat maksaneet sähkäveroa Suomessa, mutta julkisten verotukilaskelmien perusteella voidaan arvioida, että kyse on noin 6-7 miljoonasta eurosta. Arvio perustuu verotukilaskelmaan, jonka mukaan datakeskusten nykyisellään alennetun verotukikannan takia valtiolta jää saamatta 13 miljoona euroa, kun datakeskusten sähkövero on kolmasosa normaalista.
Ruotsiin verrattuna Suomella on kuitenkin etuja, joita Ruotsi ei voi saada kiinni vain skarppaamalla markkinointia ja päivittämällä verotusta. Näitä ovat ennen kaikkea Venäjän läheisyys ja tulevaisuudessa Koillisväylän kaapeli, joka yhdistää Suomen Aasiaan.
Datakeskuksen sijainnilla on merkitystä kahdesta syystä.
- Toimijoilla on tarve käydä datakeskuksessa. Tällöin on tärkeää, että keskus sijaitsee kohtuullisten liikenneyhteyksien päässä, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, missä toimijoilla on henkilökuntaa.
- Toinen syy on latenssi, eli nopeus, jolla tieto kulkee datakeskukseen ja takaisin. Esimerkiksi reaaliaikaiset sovellukset, kuten autoa ajavat ohjelmat, vaativat minimaalista latenssia. Suomen Saksaan yhdistävä merikaapeli kuljettaa tiedon edestakaisin 19,7 millisekunnissa.
Koillisväylän kaapelin osalta tällä hetkellä valmistellaan keskeisten maiden, Suomen, Norjan, Venäjän, Kiinan sekä Japanin hallitusten sitoutumista hankkeeseen sekä kerätään yksityisiä toimijoista sen toteuttamiseen. Kaapelin merkitystä Suomelle on kuvattu samanlaiseksi kuin Aasian-strategian merkitys on Finnairille. Pieni ja syrjäinen kääntää sijaintinsa Euroopan laidalla eduksi kulkemalla nopeinta reittiä Aasiaan.
”Kiina ja muut Aasian maat tulevat olemaan johtavia kansantalouksia vuonna 2050. Euroopassa on aasialaisille yrityksille 500 miljoonaa maksukykyistä asiakasta, joten Eurooppa tulemaan olemaan niille houkutteleva kohde”, sanoo nykyisin konsulttina toimiva Jukka-Pekka Joensuu, jonka johdolla Cinia oli rakennuttamassa Itämeren datakaapelia.
Kollisväylän kaapeli ei yksin riitä. Datakeskusasiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että sähköveroa pitäisi nopeasti alentaa samalle tasolle kuin Ruotsissa.
Myös markkinointiponnisteluihin pitäisi satsata enemmän. Tietoviikko kertoi viime vuonna, että Invest in Finlandissa datakeskusten myynnistä vastaa kaksi henkilöä, kun Tanskan vastaavalla organisaatiolla on yksistään Kaliforniassa neljä työntekijää. Ruotsissa datakeskusinvestointeja varten on luotu erityisiä konsepteja, joista investoija saa kaiken yksinkertaisesti samalta luukulta. Suomessa neuvottelut pitää käydä erikseen kunnan ja muiden sidosryhmien kanssa.
Kitka ei ole estänyt suomalaisia toimijoita investoimasta suomalaisiin datakeskuksiin. Sijoitusyhtiöt Taaleri ja Pontos ilmoittivat viime syksynä ostavansa enemmistön datakeskusyhtiö Ficolosta, joka rakentaa nyt uutta keskusta pääkaupunkiseudulle. Sen palvelut on tarkoitettu tietoliikenneoperaattoreille ja yrityksille, jotka tarvitsevat joko konesalitilaa omille palvelimilleen tai palvelintilaa pilvipalveluilleen.
Taalerille oli selvää, että se haluaa rakentaa datakeskuksen nimenomaan pääkaupunkiseudulle.
”Meillä on täällä kuitenkin kotikenttäetu. On esimerkkejä siitä, että kun suomalaiset ovat lähteneet ulkomaille, siitä ei aina seuraa hyvää. Ja uskon, että meidän asiakkaillekin on tärkeää, että investointi tehdään Suomeen”, sanoo Taaleri Sijoitus Oy:n sijoitusjohtaja Pekka Samuelsson.
Suomalaisesta investoinnista myös jää enemmän Suomeen kuin ulkomaisesta. On todennäköisempää, että esimerkiksi rakentamiseen käytetään suomalaisia yhtiöitä kuin ulkomaisissa rakennushankkeissa, sillä niissä sama porukka saattaa kiertää maasta toiseen rakennustöissä. Sama koskee hankkeiden rahoittamista.
”Lopulta myös voitot jäävät Suomeen”, Samuelsson sanoo.
Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä
