Millaiset ja keiden arvot ohjaavat maankäytön suunnittelua?

• Jaa artikkeli X:ssä

Itse kullakin on kokemusta siitä millaiset asiat parantavat ja heikentävät kokemustamme asuinympäristömme viihtyisyydestä.  Millaista arkea elinympäristömme mahdollistaa? Keitä tehdyt suunnitteluratkaisut kenties suosivat, keiden asuinympäristöön liittyvät toiveet ja tarpeet taas jäävät sivummalle? Paljonko annamme arvoa luonnonympäristölle osana kasvavia kaupunkiseutuja?

Kaupunkiseudulla tarkoitetaan keskuskaupunkia ja sen lähikuntia. Esimerkiksi Tampereen seutuun kuuluu myös seitsemän lähikuntaa. Tämä on byrokraattisesti ilmaistuna ”Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän toiminta-alue”.

Ei ihme, jos tällainen sanasto kuulostaa maallikon korvaan unettavalta. Kyse on kuitenkin maankäytön suunnittelun aluerajauksesta käytännössä.

Mistä saamme tietoa, ja millaista?

Alue- ja kaupunkisuunnittelun ydin on, että suunnittelua tehdään viime kädessä tuleville sukupolville.  Heidän ympäristötoiveistaan meillä ei kuitenkaan voi olla varmaa tietoa.

Lisäksi paikallista suunnittelua rajaavat monenlaiset ylipaikalliset haasteet: ilmastonmuutokseen varautuminen ja siihen sopeutuminen, kansainvälinen muuttoliike, yleiset kestävyystavoitteet sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Olennaista onkin keskittyä siihen, millaisten suunnitteluprosessien kautta elinympäristömme rakentuu, jotta voimme edistää näitä tavoitteita.

Millaista tietoa käytämme hyväksemme – ja mistä asioista on ylipäänsä saatavilla tietoa? Missä keskustellaan ja ketkä keskustelevat hyvän elinympäristön ominaisuuksista? Millaiset hyvän elämän ja yhteiskunnallisen kehityksen arvot kehystävät suunnittelupäätöksiä?

Valtio pakottaa ja tarjoaa porkkanoita

Suomessa kunnilla on juridisesti kaavoitusmonopoli. Käytännössä suunnittelua tehdään kuitenkin myös kuntarajat ylittävästi erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla.

Kansainvälisten esimerkkien mukaisesti myös Suomessa on otettu käyttöön valtion ja kaupunkiseutujen välinen sopimusyhteistyö, kun suunnitellaan seututasoista maankäyttöä, asumista ja liikennettä (ns. MAL-sopimukset).

Tällä sopimuskäytännöllä valtio tukee aktiivisesti kasvavia kaupunkiseutuja. Valtio tarjoaa porkkanoita eli taloudellisia tukia ja kannustimia, joilla se suostuttelee kunnat tiiviimpään seudulliseen yhteistyöhön keskinäisen kilpailun sijaan.

Valtio tukee esimerkiksi seututasoisia liikenneinvestointeja, joiden perusteella asuntorakentamisen paikat määrittyvät seudun kunnissa. Pääkaupunkiseudulla esimerkkinä tästä on vastikään valmistunut pikaraitiotie Raide-Jokeri.

Ensimmäiset niin kutsutut MAL-aiesopimukset tehtiin neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle 2012–13. Vuodesta 2021 alkaen sopimuskäytännöissä ovat olleet mukana paitsi Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun, myös Kuopion, Jyväskylän ja Lahden kaupunkiseudut.

Kysymys siitä, mitkä kaupunkiseudut pääsevät sopimusneuvottelujen piiriin, on samalla aluekehitykseen ja -politiikkaan liittyvä rajaus: minne valtiotasolla halutaan investoida? Investointipäätökset lisäävät enemmän tai vähemmän aluekehityksen eriarvoistumista sekä valtiotasolla että kaupunkiseutujen sisällä.

Demokraattisen päätöksenteon ohituskaista?

Kaupunkiseututasoisissa sopimuskäytännöissä valtio pääsee vaikuttamaan yhä vahvemmin kuntien kaavoituspäätöksiin. Kaupunkiseutuihin perustuvan yhteistyön yksi tavoite valtion näkökulmasta on estää yhdyskuntien epätoivottu hajautuminen ja ennen muuta tukea samalla kaupunkiseutujen taloudellista kehitystä.

Sopimuskäytännöissä mukana olevat kaupunkiseutujen kunnat eivät kuitenkaan muodosta yhdessä mitään edustuksellista päätöksenteon elintä. Vaikka sopimukset juridisesti hyväksytään kunkin kunnan valtuustossa, sopimusten sisällöt syntyvät pääasiassa virkahenkilöiden työpöydillä.

Tässä neuvotteluprosessissa seudun kuntien väliset valtasuhteet ovat väistämättä läsnä, isommilla kunnilla on enemmän päätösvaltaa. Toinen ongelma on, että vaikka maankäyttö- ja rakennuslain mukaan asukkaita pitää kuulla kaikissa kaavoitushankkeissa, sopimuskäytännöissä osallistuminen on todettu haastavaksi, koska ne eivät juridisesti kuulu lain piiriin.

Valtuutettujen vaihtoehdot: ota tai jätä

Demokraattisen kontrollin näkökulmasta kunnanvaltuutettujen rooli sopimusten sisältöjen muodostumisessa on keskeinen. Tutkimme Suomen Akatemian rahoittamassa JustDe-tutkimushankkeessa sitä, miten kunnanvaltuutetut Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ajattelevat mahdollisuuksistaan vaikuttaa sopimusten sisältöihin.

Lähetimme kyselyn kaikille valtuutetuille, joiden kunta oli mukana seudun ja valtion välisissä sopimusneuvotteluissa. Saimme vastauksia hieman yli tuhannelta valtuutetulta. Lisäksi kertyi lähes 500 kirjallista kommenttia valtuutettujen omista mahdollisuuksista vaikuttaa sopimusten sisältöihin.

Varsin moni vastaaja toi esille, että sopimusten sisällöt päätöksenteossa ovat muotoa ”ota tai jätä”. Etenkin pienempien kuntien edustajat näkivät heillä olevan varsin vähän vaikutusvaltaa siihen, millaisia investointeja seututasolla tehdään ja minne. Moni kantoi myös huolta siitä, miten he ehtivät perehtyä monimutkaisiin seututason kysymyksiin oman arjen kiireissä.

Suunnittelu on poliittista, vaikkei se siltä näytä

Huomionarvoista kirjallisissa kommenteissa kunnallisdemokratian toimivuuden kannalta oli se, että varsin moni valtuutetuista kaikissa kolmessa maassa ei kuitenkaan pitänyt ongelmana sitä, että oli sivussa seudun kehittämiseen liittyvästä arvokeskustelusta.

Selityksenä sivussa olemisen hyväksymiselle oli ensinnäkin se, että sopimusprosessiin vaikuttaminen edellyttäisi erityistä osaamista. Toisekseen moni myös luotti vahvasti viranhaltijoiden työhön. Kolmannekseen osa vastaajista korosti sitä, että taloudellisten näkökulmien pitääkin olla ykkössijalla kaupunkiseutujen kehittämisessä ja talousasiantuntijoilla on tämän vuoksi mandaatti.

Luottamushenkilöiden jääminen sivuun seudullisesta strategisesta suunnittelusta tarkoittaa suunnitteluun liittyvän vallan keskittymistä yhä pienemmälle viranhaltijajoukolle. Alue- ja kaupunkisuunnittelun poliittinen luonne tulee samalla sivuutetuksi. Tulkitsimme, että tämä havainto kertoo yleisemminkin, mihin suuntaan yhteiskunnallisen päätöksenteon oikeuttaminen on siirtymässä.

Tietäminen ja arvottaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Nämä näyttävät sekoittuvan, kun puhe on alueiden ja kaupunkien kehittämisestä. Kysymys siitä, millaista tietoa ylipäänsä tarvitsemme ja millaisista asioista, on sekin jo poliittinen arvovalinta.

Taloudelliset näkökohdat halutaan usein esittää poliittisesti neutraaleina ja ”pelkkinä tosiasioina”. Tieto ei kuitenkaan koskaan ole täysin neutraalia.

Monimutkaisten ja ennakoimattomien tulevaisuuden haasteiden edessä olisikin välttämätöntä käydä aktiivista arvokeskustelua tiedon poliittisesta luonteesta.

Missä määritellään ja kuka määrittelee sen, millaisista asioista tarvitsemme tietoa, ja millainen informaatio ylipäätään tulkitaan päteväksi tiedoksi?  Millaisen hyvään elämään liittyvän tiedollisen ymmärryksen perusteella oikeutamme tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset? Millaisia ilmiöitä ja asioita emme kenties osaa vielä edes tunnistaa?

Tutkimustiedosta tukea demokratian vahvistamiseen

On selvää, että kullakin luottamushenkilöillä on omat erityiset kiinnostuksen kohteensa, joihin he panostavat valmistelussa ja päätöksenteossa. Tästä huolimatta he tekevät päätöksiä myös asioista, jotka eivät ole heille yhtä keskeisiä.

Maankäytön suunnittelun läpinäkyvyyden kannalta on tärkeä pohtia, mistä hetkestä voidaan katsoa suunnitteluprosessin käynnistyneen. Missä vaiheessa prosessia sekä asukkaat että luottamushenkilöt voisivat olla prosessissa aidosti osallisina?

Luottamushenkilöt voivat halutessaan yhdessä vaikuttaa siihen, millaisten prosessien kautta suunnittelua tehdään – heillä on tärkeä rooli myös valtuustotyöskentelyn aktiivisena uudistajana. Heillä on oikeus halutessaan vaatia asioiden valmisteluun uudenlaisia toimintatapoja.

Tutkimustieto antaa eväitä sen pohdintaan, miten valtuustot voivat edistää toimivaa demokratiaa. Siitähän valtuustojen toiminnassa on myös kysymys.

Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

Tutustu muihin vapaan lukuoikeuden Akatemia-artikkeleihin