Ihmisarvoiselle elämälle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Voidaan kuitenkin ajatella tutkimustiedon perusteella, että kyse ei ole pelkästä hengissä pysymisestä. Siihen kuuluu myös mahdollisuus yhteiskunnalliseen osallisuuteen.
Määrittelyssä käytetään apuna erilaisia tarpeita. Ihmisarvoista elämää voidaan määrittää muun muassa hyvinvointia tutkineiden Len Doyalin ja Ian Goughin tarveteorian avulla (1991). He ovat jaotelleet ihmisten tarpeet ”universaaleiksi” ja ”välittäviksi”.
Heidän mukaansa kahden universaalin perustarpeen – terveyden ja autonomian – pitäisi täyttyä, jotta yhteiskunnallinen osallisuus on mahdollista. Tarpeiden universaalius tarkoittaa, että tarpeiden tulisi tyydyttyä ajasta ja paikasta riippumatta.
Mikä riittää?
Doyalin ja Goughin mukaan terveyden ja itsemääräämisoikeuden tyydyttyminen vaatii sitä, että kymmenen niin sanottua välittävää tarvetta täyttyvät. Nämä ovat esimerkiksi ravinnon saanti ja hygienian ylläpito.
Tarpeiden universaalisuus ei tarkoita, että niiden pitää tyydyttyä aina samoin tavoin. Hyödykkeet ja palvelut vaihtelevat maittain: kulttuurit, tavat ja instituutioihin liittyvät seikat vaihtelevat paljon.
Esimerkiksi ulkona syömisen tarpeellisuus ihmisarvoisen elämän näkökulmasta vaihtelee ruokakulttuurista toiseen. Rahan kuluminen vaikkapa asumiseen tai koulutukseen riippuu pitkälti eri maiden asunto- ja koulutuspolitiikasta ja hintatasosta.
Viitebudjetteja laativat yhteistyössä Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen INVEST-tutkimuslippulaiva ja Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Laskelmat perustuvat Doyalin ja Goughin tarveteoriaan ja ajatukseen yhteiskunnallisesta osallisuudesta.
Ajatus on, että jokaisen tulisi voida osallistua yhteiskunnan toimintaan erilaisissa rooleissaan, kuten vanhempana, lapsena, työntekijänä, yrittäjänä tai kansalaisena.
Viitebudjetteihin valitaan hyödykkeet, jotka ovat välttämättömiä eri rooleissa toimimiseen. Esimerkiksi työntekijällä pitäisi olla mahdollisuus riittävään ravintoon ja hygieniaan sekä sopivaan vaatetukseen.
Kahvittelu yhtenä mittarina
Hankkeessamme lasketaan, mitä ihmisarvoinen elämä maksaa Suomessa 2020-luvun alkupuolella. Viitebudjetit ovat nimensä mukaisesti suuntaa-antavia esimerkkilaskelmia siitä, mitä ihminen tarvitsee tietyn elintason saavuttamiseen. Ne koostuvat niin kutsutuista hyödykekoreista, jotka on johdettu Doyalin ja Goughin tarveteoriasta.
Hyödykekorit ovat ruoka, vaatetus, terveys, henkilökohtainen hygienia, asuminen, liikkuminen, turvallisuus, turvallinen lapsuus, sosiaaliset suhteet, lepo ja vapaa-aika sekä elinikäinen oppiminen.
Käytännössä budjetit lasketaan erilaisille esimerkkiperheille, jotka koostuvat eri-ikäisistä lapsista ja aikuisista. Laskelmat tarjoavat selkeän kuvan siitä, kuinka paljon rahaa tietyn elintason saavuttamiseen tarvitaan eri elämänvaiheissa. Ruokabudjettilaskelmat ovat esimerkkejä siitä, paljonko syömiseen kuluu rahaa kuukaudessa.
”Kyl mä nään sillä tavalla, et ihmisarvoista elämää on se, että sulla on milloin tahansa varaa tarjota kupillinen kahvia. Ei se olisi ihmisarvoista elämää, et joutuis sanomaan että sori, mut kun meillä ei oo varaa kahviin niin et voi tulla nyt kahville.”
Yllä oleva ote on eräästä fokusryhmäkeskustelusta. Siinä käytiin läpi hankkeessa laadittuja ihmisarvoisen elämän mahdollistavia hyödykekoreja.
Keskusteluja järjestettiin yhteensä kuusi kertaa erilaisten kotitalouksien kanssa. Ne antoivat tärkeää tietoa muun muassa ruokaan liittyvistä sosiaalisista normeista eli suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevista käytännöistä.
Ruoka on muutakin kuin ravintoa
Hankkeemme ruokakoria koskeva raportti julkistettiin viime keväänä. Siitä käy ilmi, paljonko rahaa ihmisarvoisen elämän ruokakorin hankkimiseen tarvitaan nyky-Suomessa. Ruokakori on rakennettu suomalaisten ravitsemussuositusten ja ruokailutottumusten mukaan.
Tämän lisäksi pidimme tärkeänä selvittää, millaiseen ruokaan ja ruokailutapoihin, kuten ravintolassa käymiseen tai kahvin tarjoamiseen vieraille, jokaisella tulisi olla mahdollisuus. Selvitimme mielipiteitä ruokakorin sisällöstä myös satunnaisotantaan perustuvan väestökyselyn avulla.
Kyselyllä saimme tärkeää tietoa siitä, paljonko ruokabudjeteissa pitäisi huomioida ruoan muutkin tehtävät kuin pelkkä ravinnon saanti. Myöhemmät fokusryhmäkeskustelut vahvistivat ja tarkensivat kyselyn tuloksia.
Esimerkiksi keskusteluun osallistujat olivat kyselyyn vastaajien kanssa samaa mieltä siitä, että ruokabudjettiin pitäisi sisällyttää vierasvara. Ruoan ja juoman tarjoamista muille pidettiin tärkeänä osana ihmisarvoista elämää, kuten äskeinen aineistopätkä osoittaa. Tämän lisäksi esimerkiksi satunnaisia juhla-aterioita ja ulkona syömistä pidettiin tärkeinä.
Julkaisuun sekä ruokakorin tarkempaan laatimisprosessiin voi käydä tutustumassa täällä.
Seuraavassa kuviossa olemme havainnollistaneet muutamien esimerkkiperheiden kuukausittaiset ruokakulut. Lapsiperheiden ruokakustannukset riippuvat lasten lukumäärästä ja iästä. Nelivuotiaat syövät huomattavasti vähemmän kuin kymmenvuotiaat, ja teini-ikäiset jo pitkälti saman verran kuin aikuiset. Naiset sen sijaan tarvitsevat keskimäärin vähemmän ravintoa kuin miehet.
Ruokakorin budjetit eri esimerkkikotitalouksille, eur/kk. Käytetyt esimerkkikotitaloudet kaaviossa alhaalta ylöspäin: yksin asuvat ja pariskunta n. 45-vuotiaita; YH (nainen) ja 10-vuotias poika; YH (nainen), 10-vuotias poika ja 14-vuotias tyttö; lapsiperhe, 1 lapsi: nainen ja nainen, ja 14-vuotias poika; lapsiperhe, 2 lasta: nainen ja mies, 4-vuotias tyttö ja 10-vuotias tyttö; lapsiperhe, 2 lasta: nainen ja mies, 10-vuotias poika ja 14-vuotias tyttö. Hintatiedot on kerätty Prisman Foodie.fi-sivustolta vuoden 2021 syksyn aikana.
Riittääkö perusturva?
Viime kuukausina inflaatio eli kuluttajahintojen nousu ja ostovoiman heikkeneminen on lisäksi vaikuttanut suomalaisten arkeen ja kuluttamiseen merkittävästi. Inflaatio vaikuttaa myös viitebudjettien lopullisiin laskelmiin, jotka laaditaan ja julkaistaan tämän vuoden lopussa.
Olemme viitebudjetteja laatiessa pyrkineet käyttämään erilaisia tietolähteitä ihmisarvoisen elämän hinnan määrittelemiseen. Tästä huolimatta on selvää, että tarkkaa euromääräistä arviota ei ihmisarvoiselle elämälle voi antaa.
Laskelmia voidaan kuitenkin käyttää havainnollistavina esimerkkeinä ihmisarvoiseen elämään tarvittavista resursseista. Ne ovat myös yksi harvoista työkaluista, joilla voidaan päästä konkreettiseksi käsiksi siihen, mitä ihmisarvoinen elämä tarkoittaa ja miten sen hintalappu määritetään.
Viitebudjetit ovatkin olleet keskeinen mittatikku perusturvan riittävyyden arvioinnissa. Perusturvan riittävyyttä arvioidaan Suomessa lakisääteisesti joka neljäs vuosi. Arvioinnista vastaa joukko sosiaalipolitiikan asiantuntijoita. Sen tavoite on antaa tutkimukseen perustuvaa tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi.
Aiempien arviointien (2011, 2015 ja 2019) mukaan perusturva ei ole mahdollistanut viitebudjettien mukaista elintasoa. Seuraava arvio valmistuu alkuvuonna 2023.
Apuna päätöksenteossa
Paljonko perusturva on jäänyt vajaaksi ja miksi? Keitä vajaus erityisesti koskee ja miten se näkyy heidän elämässään?
Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteistä vastausta. Viimeisimmässä perusturvan riittävyyden arviointiraportissa (2019) sanotaan, että työttömien ja vähimmäismääräisten sairaus- ja vanhempainpäivärahojen saajien tulotasot eivät riitä kattamaan viitebudjettien mukaista elintasoa.
Myös kotihoidon tuella ja opintorahaa saavien kohdalla perusturva jää vajaaksi (ellei opintolainaa huomioida). Työttömien toimeentulotuella täydennetty perusturva kattoi 77 prosenttia viitebudjeteista vuonna 2019.
Esimerkiksi asuminen ja ruoka ovat suurimmat kustannukset. Täten ne vaikuttavat myös perusturvan riittävyyteen.
Sekin kiinnostaa, miten viitebudjetit vaikuttavat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Missä niiden vaikutus näkyy?
Hallituksen esityksessä (HE 69/2011 toimeentulolain muuttamisesta) perustellaan toimeentulotuen perusosan korottamista muun muassa sillä, että perusosa on todettu riittämättömäksi. Se ei riitä kattamaan viitebudjettien kuvaamaa elintasoa. Vuonna 2012 tuli voimaan muun muassa toimeentulotuen perusosan korotus 6 prosenttia ja yksinhuoltajilla 10 prosenttia.
Viitebudjetteja käytetään yhä enemmän talous-ja velkaneuvonnassa. Esimerkiksi velkajärjestelyissä niitä hyödynnetään välttämättömien kustannusten määrittelyssä. Talousneuvonnassa ne ilmaisevat konkreettisesti, paljonko elämiseen menee rahaa Suomessa.
Tämän sisällön mahdollistaa Turun yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.