Pieni kansakunta Euroopan laidalla on tunnistanut varautumisen tarpeensa jo pitkään, arvioi Huoltovarmuuskeskuksen Energiahuolto-osaston johtaja Pia Oesch:
“Meillä ei ole valtavan laajoja luonnonvaroja, kuten vaikka Norjalla kaasuineen, öljyineen ja vesivaroineen. Meidän on pitänyt väkisinkin rakentaa omien vahvuuksiemme varaan. Siten Suomeen on rakentunut monipuolinen energialähdepaletti, joskin tuontia on ollut suuri määrä.”
Myös Fortumin pohjoismaisesta sähköntuotannosta vastaavan johtajan Simon-Erik Olluksen mukaan Suomessa ymmärretään huoltovarmuusasioita hyvin.
“Energia-ala ottaa Suomessa vastuuta, ja huoltovarmuustoiminta on hyvää ja laadukasta. Järjestelmä on palvellut hyvin, mutta uudistustarpeitakin löytyy.”
Talven yli nykykeinoilla
Sähköntuonnin katkeaminen Venäjältä sekä epävarmuus uuden kotimaisen sähköntuotannon käyttöönotosta tarkoittavat, että tulevasta talvesta arvioidaan tulevan haasteellisin toimitusvarmuuden kannalta pitkään aikaan.
“Olemme kansakuntana ja kansalaisina tottuneet siihen, että sähkön toimitusvarmuus on todella korkealla tasolla. Sähkökatkoja ei juuri esiinny aivan haja-asutusalueita lukuun ottamatta”, toteaa Oesch.
Nyt paljon on kiinni Olkiluoto 3:n tuotannon ylösajosta.
Jos Olkiluoto 3 ei tuota sähköä kylmimpinä päivinä, jolloin on lisäksi tyyntä, voidaan Oeschin mukaan joutua tekemään hetkellisiä säästöjä ja pahimmillaan kiertäviä sähkökatkoja.
Olluksen mukaan järjestelmä kestää kyllä, jos kaikki toimii kuten pitää, mutta marginaalit ovat pieniä.
Säädön tarve kasvussa
Marginaalien pienuus johtuu Olluksen mukaan siitä, että sekä säädettävä että vakaa tuotanto ovat vähentyneet suhteellisesti, kun vaihtelevat muodot ovat kasvaneet. Säätövoimalla sähköjärjestelmä pidetään tasapainossa, sillä kulutusta ja tuotantoa on oltava joka hetki yhtä paljon.
Vesivoima on merkittävin säätömuoto Suomessa. Sen harteilla on 70% sähköjärjestelmämme säädöstä.
Huoltovarmuuskeskuksen Oesch sanoo olevansa “hieman huolissaan” vesivoimasta ja toimenpiteistä, joilla sen kykyä tuottaa ja säädellä halutaan rajoittaa.
Vesivoimayhtiöiden oman arvion mukaan viidennes Suomen sähköjärjestelmän tarvitsemasta vuorokautisesta joustosta saatetaan menettää viime vuonna laadittujen vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden johdosta.
“Ymmärrän kyllä haitatkin, mutta millään muulla kuin vesivoimalla ei pystytä vastaamaan riittävän tehokkaasti yhtäkkisiin tuotantovaihteluihin”, Oesch toteaa.
Huoltovarmuus
“Kyky sellaisten yhteiskunnallisten taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa.” Lähde: Huoltovarmuuskeskus
Yrityksillä ja harjoittelulla avainrooli
Käytännössä toimitus- ja etenkin huoltovarmuudesta huolehditaan yhteistyössä viranomaisten ja alan yritysten kesken. Yrityksillä on Oeschin mukaan käytännön toimijoina keskeinen rooli.
“Energiahuoltovarmuuden peruspilari on se, että energiayhtiöt tekevät huolelliset varautumis- ja valmiussuunnitelmat ja ovat muutoinkin valmistautuneet erilaisiin häiriöihin.”
Suunnittelun ohella yhtä tärkeä osa varautumista on, että erilaisia tilanteita varten myös harjoitellaan normaalioloissa.
Toimitusvarmuus
“Tavaratoimitusten tai palvelun häiriötön jatkuvuus. Energian osalta toimitusvarmuus jakaantuu kahteen asiakokonaisuuteen: siirto- ja jakeluverkkojen toimitusvarmuuteen sekä energian ja tehon riittävyyteen.” Lähteet: Huoltovarmuuskeskus ja Energiavirasto
Harjoittelussa ja sen koordinoinnissa keskeisessä roolissa on huoltovarmuusorganisaatio. Se käsittää yli 20 poolia eli yritysten ja viranomaisten yhteistyöelintä, jotka kattavat kaikki yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiset alat energiahuollosta terveydenhuoltoon ja mediasta logistiikkaan.
“Poolit toimivat varautumisen tukena tarjoamalla esimerkiksi työkaluja ja neuvoja jatkuvuudenhallinnan suunnitteluun.”
Laki velvoittaa
Suunnittelun ja harjoittelun lisäksi laki velvoittaa energiahuoltoon liittyviä yrityksiä muun muassa velvoitevarastojen ylläpitoon. Esimerkiksi polttoaineita maahantuovan yrityksen on ylläpidettävä varastoa, joka yhdessä valtion varmuusvarastojen kanssa vastaa viiden kuukauden keskimääräistä käyttötarvetta.
“Varastoissa on öljyä, kivihiiltä ja kaasua. Kriisin myötä uutena polttoaineena Huoltovarmuuskeskus varastoi myös turvetta lämpöhuollon turvaamiseksi”, Oesch kertoo.
Samanlaisia velvoitevarastoja on muun muassa lääkkeille, viljoille ja teollisuuden kriittisille raaka-aineille.
“Esimerkiksi polttonesteiden ja sähkön hinnassa on mukana pieni huoltovarmuusmaksu.”
Viimeksi varmuusvarastoja otettiin käyttöön keväällä. Siemenviljavarastoja purettiin valtioneuvoston päätöksellä, kun todettiin, että mahdollisimman hyvän viljasadon saaminen on nyt tärkeää ruokahuollon kannalta.
Toimivat markkinat tuovat turvaa
Suomi on ollut osa pohjoismaista sähkömarkkinaa pian kolmekymmentä vuotta. Alusta asti ajatuksena on ollut, että yhteisiä resursseja käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti. Olluksen mukaan Pohjoismainen markkina on toiminutkin tehokkaasti.
“Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että kun on ollut märkää, on käytetty vesivoimaa Norjasta ja Ruotsista, ja kun on ollut kuivaa, suomalainen ja ruotsalainen ydin- ja lauhdevoima on tukenut Norjaa.”
Siirtoyhteydet ovat etenkin huippukulutuksen hetkinä korvaamattoman tärkeitä, sanoo Oesch.
“Yhteisten markkinoiden toimivuus on kriittistä esimerkiksi tulevana talvena, kun Venäjän siirtoreitti on kokonaan yhtälöstä poissa. Vaikka Olkiluoto 3 toimisikin suunnitellusti täydellä teholla, kovimman kulutuksen aikaan tarvitsemme sähköä Ruotsista ja Norjasta.”
Myös toimivat ja kapasiteetiltaan riittävät maan sisäiset yhteydet ovat merkittävässä roolissa.
Uusia haasteita edessä
Yhteiskunnan laaja sähköistyminen ja vaihtelevien tuotantomuotojen, etenkin tuulivoimatuotannon, merkittävä kasvu asettaa huoltovarmuusajattelun ja käytänteet uuteen valoon.
“Huoltovarmuusjärjestelmä on palvellut vuosia hyvin. Nyt pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten energiajärjestelmä toimii myös tulevaisuudessa ja miten sen toimitus- ja huoltovarmuus toteutuvat”, Fortumin Ollus toteaa.
Uusi tilanne on tunnistettu myös huoltovarmuusorganisaatiossa, kertoo Oesch.
“Hiilineutraalissa ja sähköistyvässä yhteiskunnassa, jossa sähkö tuotetaan tuulen, ydinvoiman ja veden avulla, polttoaineiden varastointiin perustuva järjestelmä on suuren muutoksen edessä. Olemme menettämässä tehokkaan tavan varautua.”
Monipuolisuus myös tulevaisuuden järjestelmän pohjana
Sen lisäksi, että polttoon perustuvat tuotantomuodot ovat vähentymässä, tuotantopaletti on kokonaisuudessaan kokenut merkittäviä muutoksia.
Suomen energiajärjestelmässä on pitkään ollut monipuolista tuotantoa vesivoimasta ydinvoimaan ja lauhdejärjestelmiin. Viime vuosina investointeja on ohjattu lähes yksinomaan vaihtelevaan tuulivoimaan.
Oesch näkee tässä haasteita huolto- ja toimitusvarmuuden kannalta. Asennetusta kapasiteetista voi ajoittain olla käytössä vain muutama prosentti.
“Niin hyvä tuotantomuoto kuin tuulivoima onkin, tarvitsemme myös tasaista perusvoimatuotantoa ja säätökapasiteettia.”
Tämän hetken markkinamalli ei Oeschin mukaan anna kovin pitkän tähtäimen investointinäkymää muulle kuin tuulivoimalle.
“Mielestäni nykyistä mallia olisi hyvä tarkastella kriittisesti. Markkinoiden tulisi pystyä luomaan insentiivi tehdä investointeja myös sellaisiin tuotantomuotoihin, joilla voidaan taata järjestelmän teho joka hetki ja sitä kautta turvata tasainen sähkön saanti myös tulevaisuudessa.”
Tehokkuutta ja kokonaiskuva kuntoon
Fortumin Olluksen mukaan energiajärjestelmää on suunniteltava kolmen näkökulman eli niin sanotun “energiatrilemman” kautta: tarvitaan toimivat ja tehokkaat markkinat, ilmasto- ja ympäristötavoitteet täytyy täyttää ja toimitus- ja huoltovarmuudesta on pidettävä huolta.
“On osittain myös poliittinen päätös, paljonko ollaan valmiita maksamaan esimerkiksi huoltovarmuudesta eli varakapasiteetista tai muista valinnoista, jotka eivät synny vain sillä, että annetaan markkinoiden toimia.”
Lisäksi toimivaan järjestelmään tarvitaan hyvä kantaverkko ja sujuvat luvitusprosessit.
Nykyisellään energiajärjestelmän suuri kokonaiskuva ei ole kenenkään hallussa, arvioi Ollus.
“Toimimme pohjoismaisessa markkinassa, jota ohjaa EU:n sähkömarkkinalainsäädäntö, meillä on omat kansalliset huoltovarmuussuunnitelmamme, ja kantaverkkoyhtiö huolehtii verkoista.”
Olluksen mukaan pitäisi käydä laajasti keskustelua siitä, miten nykyistä sähkömarkkinaa kehitetään niin, että sillä on hyvä kriisinkestävyys myös jatkossa.
Fortum on tarkastellut Pohjoismaisen sähkömarkkinan kehittämistä ja yhtiö pitää tärkeänä sellaisen investointikehikon luomista, jolla turvataan sekä hiilineutraalisuustavoitteen edellyttämät investoinnit että muut järjestelmätarpeet. Käytännössä ne voivat liittyä esimerkiksi energian varastoimiseen tai säätövoiman rakentamiseen.
Ollus näkee, että nämä eivät synny markkinavetoisesti itsestään.
“Energiamarkkinaa pitäisi kehittää siihen suuntaan, että jos tällaisia tarpeita syntyy, pitäisi olla erillisiä huutokauppoja tai muita mekanismeja, joilla niitä ominaisuuksia haetaan, ja varmistetaan siten niiden olemassaolo energiajärjestelmässä.”
“Jollakin julkisella toimijalla pitäisi olla vastuu pohtia myös pitkän aikavälin kuvaa. Me haluaisimme vastuuttaa kantaverkkoyhtiöt arvioimaan, millaista kapasiteettia tarvitaan”, Ollus jatkaa.
Kohti uutta järjestelmää
Fortumin Ollus korostaa, että kriisi on oppimisen paikka.
“Nyt kun olemme energiakriisin keskellä, pitäisi jo aloittaa keskustelu siitä, miksi tähän tilanteeseen on jouduttu ja miten jatkossa rakennetaan kriisinkestävämpi järjestelmä.”
Oeschin mukaan on selvää, että myös huoltovarmuusjärjestelmää on kehitettävä. Kun aiemmin on keskitytty siihen, että tuotannolla varmistetaan toimitus- ja huoltovarmuus, jatkossa korostuu energian käyttö.
“On pohdittava, mikä on sähkön käyttäjien kyky joustaa ja varastoida, miten järjestelmä kokonaisuudessaan pysyy tasapainossa ja mitä huoltovarmuusmenettelyt ovat systeemitasolla. Tämän täytyy olla tie, jolla jatkossa varmistetaan huoltovarmuutta hiilineutraalissa yhteiskunnassa.”
Aaro Kajaste
