Digiloikka yhdessä yössä – tätä ilmaisua on käytetty koulujen siirtymisestä etäopetukseen koronapandemian takia, eikä siinä juurikaan liioitella.
”Suurin haaste oli älytön nopeus, jolla siirtymä tehtiin. Reagointi- ja valmiusaika oli hyvin lyhyt, siinä ei ollut pitkää suunnittelujaksoa tai resurssia valmiina”, kertoo erityisasiantuntija Matti Ranta Opetushallituksesta.
Espoolaisen Mainingin koulun rehtori Eero Kling kertoo, että tilanteeseen ehdittiin varautua muutama päivä ennen kuin hallitus ilmoitti siirtymisestä virallisesti maanantaina 16. maaliskuuta.
”Siinä vaiheessa laitettiin opettajille viestiä ja pohdittiin, mitä menetelmiä kukin kykenee käyttämään ja miten asia kannattaa ottaa haltuun. Toisaalta ne opettajat, jotka tuntevat atk:ta enemmän, opastivat niitä, joilla oli epävarmempi olo asiassa. Siinä oli käytännössä kaikilla pari päivää aikaa päästä kartalle”, Kling kuvaa.
Etäopetuksen lähtötilanteessa vaihtelevia valmiuksia ei ollut ainoastaan opettajilla, vaan myös kouluilla ja oppilailla. Vaihtelua oli niin laitekannassa kuin digiosaamisessakin, kertoo Opetushallituksen Ranta. Opettajien ja rehtoreiden osaamisessa on tapahtunut selvää kehitystä viime vuosina, vuonna 2018 vain kymmenellä prosentilla oli digiosaamisessa puutteita itsearvioinnin mukaan.
”Oppilaiden kehityksestä tulokset eivät ole yhtä selviä, erään tutkimuksen mukaan taidot ovat jopa hieman heikentyneet. Puhe diginatiiveista istuu sitkeässä, mutta monesti oppilaiden digikäyttö liittyy viihteeseen ja opetuskäyttö vaatii erilaista osaamista”, sanoo Ranta.
”Kaikki viisaus ei asu meillä Opetushallituksessa, vaan ohjasimme kouluja myös yritysten palveluiden pariin, pedagogisiin verkostoihin ja some-ryhmiin.”
Hänen erityisalaansa on opetukseen liittyvä tieto- ja viestintäteknologia mutta siirtymässä tarvittiin paljon muutakin osaamista. Opetushallituksen asiantuntijat ovat ohjeistaneet kouluja myös etäopetukseen liittyvässä juridiikassa, pedagogisessa toteutuksessa ja pelisäännöissä sekä neuvoneet, mistä muualta löytyy osaamista.
”Kaikki viisaus ei asu täällä meillä, vaan ohjasimme kouluja myös yritysten palveluiden pariin, pedagogisiin verkostoihin ja some-ryhmiin. Valtionhallinnon sisällä ja muiden sidosryhmien, kuten Kuntaliiton ja OAJ:n sekä tietysti opetuksen järjestäjien kanssa olemme samoin tehneet tiivistä yhteistyötä”, Ranta kertoo.
Kustantajat mukana talkoissa
Oppimateriaalikustantajat näkivät, että tässä tilanteessa oli tarpeen mahdollistaa digitaalisten oppimateriaalien käyttö kaikille tasapuolisesti. Kukin kustantaja avasi materiaalejaan maksuttomasti käyttöön kevätlukukauden ajaksi.
”Kun tieto etäopetukseen siirtymisestä tuli, meidän yrityksessämme kuten varmaan muissakin on tultu samaan johtopäätöksen: haluamme olla talkoissa mukana ja edesauttaa sitä, että koulut voivat ottaa nopean digiloikan”, kertoo Sanoma Pron liiketoimintajohtaja Mika Perttola.
Kustantajien digimateriaalien suosio on ollut suurta. Digitaalisten palveluiden käyttäjämäärät ovat Perttolan tietojen mukaan ainakin tuplaantuneet.
Suomen Kustannusyhdistyksen toimitusjohtajan Sakari Laiho muistuttaa, että oppimateriaalikustantajien talkoopanos on myös euroilla mitattuna merkittävä.
”Taloudellisesti puhutaan yli 10 miljoonan paketista. Tämä vastaa noin 15 prosenttia koko perusopetuksen oppimateriaalimarkkinasta”, laskee Laiho.
Myös Opetushallituksen Ranta kiittää kustantajien panosta. Kustantajien materiaaleja pidetään hänen mukaansa luotettavina ja teknisesti helppokäyttöisinä.
”Arvioisin, että kustantajien digimateriaaleista ovat hyötyneet paljon erityisesti opettajat, joilla ei ole digitaalisuudesta aiempaa kokemusta. Kynnys ottaa niitä käyttöön on ollut matala”, sanoo Ranta.
Ihan kaikkea ei ehdi etänä
Muutaman etäkouluviikon jälkeen asiat ovat Klingin mukaan sujuneet paljon paremmin kuin etukäteen oletettiin. Nekin opettajat, joilla aluksi ei ollut minkäänlaista motivaatiota digiopetukseen ovat olleet ”lähes innoissaan” onnistumisestaan.
”Varsinkin ensimmäisillä viikoilla kaikki olivat ikään kuin ensimmäisen vuoden opettajia taas, eli jokaikinen tunti piti valmistella uudelleen”, kuvaa Kling.
Etäopetuksessa on onnistuttu keskeisimmässä tavoitteessa: on edetty opetussuunnitelman mukaan riittävästi niin, ettei oppilaiden osaamiseen jää kriittisiä aukkoja. Näin lukuvuosi pystytään aloittamaan normaalisti ensi syksynä.
Oppimissisältöjä on Klingin mukaan kuitenkin jouduttu karsimaan. Aluksi opetuksen tavoitteena oli saada tehtyä kaikki se mitä lähikoulussakin ja tehtäviä annettiin ”aivan liikaa”. Tilanteen mahdottomuus valkeni pian.
”Ihan kaikkia sisältöjä ei ehdi opettaa. Oppilaallakin oppiminen on monesti hitaampaa, kun opettaja ei voi samalla tavalla ohjata jokaista yksilöllisesti”, sanoo Kling.
Digimateriaalit ovat myös Klingin mukaan helpottaneet huomattavasti etäkoulu-urakkaa. Sekä opettajan että etenkin oppilaan näkökulmasta on osoittautunut tärkeäksi, että printti ja digi ovat yhteydessä toisiinsa ja digimateriaali noudattaa samaa kaavaa kirjan kanssa.
”Kaikkien kustantajien materiaalit ovat selvästi toimineet tosi hyvin. On ollut onni onnettomuudessa, että maailma on nyt tällä tolalla: Jos tämä olisi tapahtunut viisi vuotta sitten, olisi paljon enemmän haasteita. Nykyään oppimateriaalit ovat niin kehittyneitä, että ne oikeasti tukevat opettajan työtä”, Kling sanoo.
Alustojen kirjo rasittaa
Nyt kun paluu lähiopetukseen on jo näkyvissä, on hyvä aika katsoa, mitä oppeja etäkoulusta kannattaa viedä myös normaaliaikaan.
Päällimmäisenä on ainakin havainto, että arvostus opettajien ammattitaitoa kohtaan on noussut kohisten. Viimeistään nyt etäkoulua enemmän tai vähemmän tiiviisti ohjanneille vanhemmille on kirkastunut, miten vaativaa opetustyö on.
”Opettajille on annettu paljon positiivista palautetta, ja opettajien työtä osataan nyt arvostaa”, tiivistää Opetushallituksen Ranta.
Nopea siirtyminen etäopetukseen johti siihen, että viestinnässä ja tehtävienannossa käytettyjen kouluhallintojärjestelmien ja oppimisalustojen valikoima levähti kirjavaksi. Tästä alustakirjosta tuli rehtori Klingin mukaan kodeista paljon palautetta. Kiireessä toiminta rakentui opettaja- eikä oppilaslähtöisesti.
”Kotoa on kerrottu, millaista on kun opettajilla on käytössä monta eri systeemiä – se on monille kohtuuton kuorma. Juuri sen takia olemme yrittäneet yhdenmukaistaa, että näyttäytyisimme kotiin päin yhtenä kouluna eikä 12 eri kouluna, jos aineenopettajia on 12. Olisi ollut fiksumpaa valita yksi alusta, mutta en tiedä, olisiko sitä onnistunut käskyllä määräämään siinä aloitustilanteessa”, Kling myöntää.
Opetushallituksen Ranta vahvistaa rehtorin havainnot.
”Olemme kannustaneet siihen, että yksinkertainen on kaunista. Tässä on jouduttu oppimaan pois eri ratkaisujen monimuotoisuudesta”, sanoo Ranta.
Kustantajien varsinaiset oppimateriaalit taipuvat kyllä eri alustoille, mutta Sanoma Pron Perttola ymmärtää hyvin perheiden tuskastumisen tilanteeseen.
”Kannattaisin Opetushallituksen ja kustantajien välillä keskustelua kansallisista standardeista digimateriaaleista. Kustantajien tehtävä on varmistaa, että kustantajien alustat ja kommunikaatioalustat toimisivat mahdollisimman hyvin yhdessä”, Perttola sanoo.
Entä eriarvoistuminen?
Paljon on puhuttu siitä, että etäopetus eriarvoistaa oppilaita enemmän kuin lähikoulu: Joillekin oppilaille koti tarjoaa oppimisen tueksi runsaasti sekä henkisiä että materiaalisia resursseja, toisilla kotiolot suorastaan haittaavat oppimista. Eroja syntyy jo siitä, ovatko vanhemmat koulupäivän aikana kotona vai töissä.
Rehtori Kling on havainnut, että etäkoulussa osalla oppilaita tuen tarve on kasvanut, osalla taas vähentynyt. Etäopetus sopii esimerkiksi keskittymisongelmista kärsiville ja vähentää sosiaalisia paineita.
”Juttelin juuri meidän kuvisopettajan kanssa siitä, että eräs oppilas on kuvataiteessa pystynyt tekemään paljon enemmän, kun ei ole ryhmän painetta siinä ympärillä. Syntyy ihan toisenlaista työtä ja hän pystyy enemmän analysoimaan tekemistään”, Kling kertoo.
Etäopetuksen voisi Klingin mukaan kirjata lainsäädäntöön niin, että se olisi olemassa vaihtoehtona lähiopetuksen rinnalla olemassa. Osittainen etäopetus voisi keventää sosiaalisista tilanteista kuormittuvien oppilaiden tilannetta.
Myös Opetushallituksen Ranta uskoo, että keskustelu etäopetuksen lainsäädännöstä vilkastuu.
”Etäopetuksella on tällä hetkellä selkeitä juridisia rajoitteita. Varmaankin mietitään, pitääkö sitä mahdollistaa tulevaisuudessa enemmän. Myös kouluverkkouudistukset ja ikäluokkien pieneneminen vaikuttavat tähän suuntaan.”
Henkilökohtaisuus on tärkeää
Oppimateriaalikustantajille on Perttolan mukaan tärkeintä, että materiaalit taipuvat tilanteen, tarpeen ja oppimistavoitteen mukaan, sekä lähi- että etäopetukseen. Myös perinteiset oppikirjat työkirjoineen ovat olleet etäkoulussa kullanarvoisia.
Tärkeintä on, että oppimateriaalit taipuvat tilanteen, tarpeen ja oppimistavoitteen mukaan, sekä lähi- että etäopetukseen.
Jo ennen etäopetuksen tuomaa digiloikkaa opettajat käyttivät ahkerasti opetusta tukevia digimateriaaleja. Etäkoulu nosti vahvemmin esille myös oppilaiden digitehtävät.
”Digitaalinen harjoittelumateriaali on tosi tärkeää ja kysyttyä. Sen pitää olla laadukasta, jotta opettajan ei tarvitse miettiä vaan vain ilmoittaa, että käyttäkää tätä. Opettaja voi luottaa, että materiaali menee opetussuunnitelman mukaisesti ja siinä on pedagogisesti pohdittu runko”, sanoo Perttola.
Kun digimateriaalit muuttuvat tehtäväpainotteisiksi, niiden henkilökohtaisuus nousee entistä tärkeämmäksi. Digimateriaalien kierrätys ei toimi samalla tavalla kuin perinteisten oppikirjojen. Oleelliseksi kysymykseksi tulee myös, onko oppilaalla käytössä henkilökohtainen päätelaite.
”Peruskoulussa kaikilla ei ole henkilökohtaista laitetta, mutta nyt materiaalit alkavat olla niin kehittyneitä, että ne pystyy personoimaan oppijan tarpeen mukaan. Henkilökohtainen laite toimisi silloin parhaiten, koska asiat jäävät sinne talteen. Jos haluataan että digistä on oikeasti hyötyä, pitää kyllä saada henkilökohtainen oma tunnus ja materiaali, joka taipuu ja joustaa oppijan mukaisesti”, Perttola linjaa.
Opetushallituksen Ranta tunnistaa laitteiden merkityksen ja nykytilanteen puutteet.
”Oletan, että tämän kokemuksen jälkeen virtuaalisen oppimisen laitteisiin ja verkkoihin halutaan panostaa. Jää kuitenkin nähtäväksi, onko tämä mahdollista, kun tiedetään kuntien talouspaineet tässä tilanteessa”, Ranta pohtii.
Digi rikastaa myös lähiopetusta
Ranta seuraa kiinnostuneena, mitä itsearviointityökalut kertovat opettajien ja oppilaiden digitaidoista etäkouluvaiheen jälkeen.
”Uskon että digitaidot ottavat harppauksen eteenpäin ja osaaminen kehittyy sekä opettajilla että oppilailla. Digiratkaisuilla rikastetaan varmasti myös lähiopetusta tästä eteenpäin”, sanoo Ranta.
Kustantajien edustajat arvioivat samoin, että digimateriaalien kehittäminen saa etäkouluvaiheesta uutta potkua.
”Digitaalisten oppimateriaalien käyttö on ollut vähän opettajakohtaista, mutta nyt kaikkien on ollut tavallaan pakko hypätä mukaan digiloikkaan. Kustantajat uskaltavat nyt panostaa digitaalisiin oppimateriaaleihin vielä enemmän, ja tämä vauhdittaa niiden kehitystä”, Sanoma Pron Perttola arvioi.
Kustannusyhdistyksen Laihon mukaan digiloikka on opettanut, miten suuri oppimateriaalin merkitys on ja millainen materiaali millekin ryhmälle toimii.
”Se on ollut tulikaste oppimateriaaleille: opettajat ovat tunnetusti rivakoita antamaan palautetta ja nyt meidän materiaalimme on happotestattu. Toivon että myös päätöksentekijöille on mennyt viesti oppimateriaalien merkityksestä”, sanoo Laiho.
Heidi Hammarsten
