Energiewende eli energiakäännös on termi, joka on lainattu Saksasta myös muiden maiden ilmastopolitiikkaan. Jo 1990-luvulla lanseerattu käsite kertoo, kuinka Saksa on usein ollut edelläkävijä omassa politiikassaan.
”Johtoasema EU:n ilmastopolitiikassa on vaihdellut niin, että eri mailla on eri aikoina ollut kunnianhimoisimmat tavoitteet. Nyt Saksa haluaisi nähdä, että tavoite 55 prosentin päästövähennyksestä vuoteen 2030 mennessä koskisi vähintääkin koko Eurooppaa. Uskon että Saksa käyttääkin meneillään olevaa EU-puheenjohtajakauttaan ajaakseen tätä tavoitetta.”
Näin arvioi Fortumin yhteiskuntasuhteista Saksassa vastaava johtaja Peter Röttgen Saksan ilmastopolitiikan vaikutusta muuhun maailmaan.
Johdon neuvonantaja Vesa Ahoniemi Fortumilta puolestaan sanoo, että Saksassa on aiemmin subventoitu uusiutuvan energian tuottamista vahvimmin Euroopassa. Tämä laski osaltaan uusiutuvan sähkön hintaa mutta ei tuottanut päästövähennyksiä kovinkaan tehokkaasti.
”Nyt ajattelu on muuttunut ja politiikka kohdistuu tiukemmin päästövähennyksiin – uskon että tämä muutos näkyy myös EU-tasolla”, sanoo Ahoniemi.
Katsotaanpa siis tarkemmin, miten Pohjoismaihinkin vaikuttava energiakäännös on sujunut ja mitä on tulossa.
Saksassa oli pitkään tavoitteena 40 prosentin vähennys hiilidioksidipäästöihin vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pyrittiin tukemalla vahvasti uusiutuvia energiamuotoja kuten tuulivoimaa. Samaan ajettiin alas myös ydinvoimaa, josta oli päätetty asteittain luopua vuoteen 2022 mennessä.
Saksassa suuret investoinnit uusiutuvaan energiaan tehdään huutokauppamenettelyllä, jossa voittajalle taataan tietty hinta sähköstä. Pienempiä uusiutuvan energian investointeja taas koskee syöttötariffi. Viime aikoina huutokauppamekanismi on ajanut uusiutuvan energian hintaa merkittävästi alaspäin.
”Kun suljettiin ydinvoimaa, hiilivoimaloiden käyttö lisääntyi ja siksi päästöt kasvoivat. Uusiutuvat ovat aina lain mukaan ensimmäisenä tuotantojärjestyksessä, mutta nyt alhaisen kaasun hinnan ja korkean hiilidioksidin hinnan takia kaasulaitokset työntävät hiilivoimaloita pois tuotannosta ja näin päästöt vähenevät”, kertoo Röttgen.
Päästövähennykset saaneet vauhtia
Tuulivoimassa sähkön tuotantomäärät vaihtelevat paljon sääolosuhteiden mukaan. Jos muu sähköjärjestelmä ei kykene joustamaan, sähkön hinnat liikkuvat jyrkästi. Saksassa tämä on johtanut siihen, että sähkön hinta voi kääntyä negatiiviseksi, kun tuulivoimatuotanto on runsasta.
Negatiiviset hinnat vaikeuttavat lisäinvestointeja uusiutuviin sekä muihin päästöttömiin energiamuotoihin. Uusiutuvien energiamuotojen tuki ei myöskään ollut erityisen kustannustehokasta.
”Tukipolitiikan kustannustehokkuuden merkitys korostuu, kun päästövähennystavoitteet tiukentuvat muillakin sektoreilla, koska uusiutuvan sähkön tukimenetelmät osoittautuivat suhteellisen kalliiksi”, arvioi Ahoniemi.
Ajattelun muutoksesta kertoo Saksan viime vuonna hyväksytty ilmastolaki, jossa asetettiin uusi ilmastoneutraaliustavoite vuodelle 2050. Laki esittää lisäksi omat päästövähennystavoitteet kaikille yhteiskunnan sektoreille, energiasektorin lisäksi teollisuuteen, rakentamiseen, liikenteeseen ja maatalouteen.
Välitavoitteena toimii 55 prosentin päästövähennys vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä, siis sama jota Saksa ajaa koko EU:n tavoitteeksi.
”Lain mukaan pitää myös seurata eri sektoreiden CO2-budjetteja. Jos vähennystavoitteet eivät täyty, hallitus tiivistää vähennysprosessin ohjausta”, kertoo Röttgen.
Ensi vuoden alussa käynnistyy lisäksi kansallinen päästökauppa niille sektoreilla, jotka eivät ole EU:n päästökaupan piirissä. Näin Saksasta tulee yksi ensimmäisistä maista, joissa on kaikki sektorit kattava päästökauppa.
Välitavoite täyttyy sittenkin?
Energiasektori on Saksassa tällä hetkellä parhaassa vauhdissa päästövähennyksissään. Tämän vuoden välitavoitekin näyttää Röttgenin mukaan nyt täyttyvän, vaikka pitkään näytti huonolta.
Osa loppukiristä johtuu covid19-pandemiasta, joka on vähentänyt sekä teollisuustuotantoa että kulutuskysyntää. Myös energiantuotannon rakenne on kuitenkin muuttunut suotuisampaan suuntaan. Keskeisessä asemassa tässä välivaiheessa kohti päästöttömyyttä on maakaasu.
”Kaasuvoimalat eivät olleet kilpailukykyisiä pitkään aikaan, mutta viime aikoina niiden kilpailukyky on parantunut. Mitä enemmän hiili- ja ydinvoimaloita suljetaan, sitä isompi kysymys on, miten aukko täytetään. Riittävästi uusiutuvaa energiaa ei saada heti huomenna”, Röttgen sanoo.
Hiilestä luopumista ohjaa Saksassa oma lakinsa, jonka tavoitteiden mukaan hiilivoiman kapasiteetti laskee 8 gigawattia vuoteen 2030 mennessä ja nollaan viimeistään vuoteen 2038 mennessä. Vuonna 2019 kapasiteetti oli 22,8 GW.
Suomessa huomio on kiinnittynyt myös Fortumin tytäryhtiön Uniperin äskettäin avaamaan Dattelnin hiilivoimalaan. Ympäristöaktivistit ovat ihmetelleet, miksi vielä käynnistetään uutta hiilivoimaa, kun tiukat ympäristötavoitteet ovat tiedossa.
Hiilen alasajosta puhuttaessa ei Röttgenin mukaan voi käsitellä yhtä voimalaa irrallaan kokonaisuudesta.
”Kaikilla hiilivoimaloilla on yhteinen päästöbudjetti, kaikki päästöt lasketaan ja vuosi vuodelta voimaloita poistetaan järjestelmästä. Prosessi ei riipu yhdestäkään tietystä voimalasta, kunhan päästövähennystavoite täyttyy. Toisaalta kyse ei ole vain päästöistä vaan myös toimitusvarmuudesta. Datteln on hyvin tehokas ja joustava voimala, ja se on nähtävä osana hiilivoimaloiden kokonaisuutta”, Röttgen sanoo.
Energiasektoria haasteellisemmassa tilanteessa päästövähennyksissään ovat Röttgenin mukaan kaikki muut yhteiskunnan osa-alueet.
”Teollisuuden dekarbonisointi vaatii valtavan määrän puhdasta energiaa. Niinpä uskon, että lähivuosina keskitytään tähän sekä liikenne- ja lämmityssektoreihin.”
Saksan lopulliseen päästöttömyystavoitteeseen edetään siis vaiheittain. Koska tavoitteena on nettonolla eikä esimerkiksi 80 prosentin päästövähennys, tarvitaan vetyteknologiaa: sen avulla voidaan poistaa hiilidioksidipäästöt viimeisestäkin 20 prosentista. Saksan ilmastopolitiikkaan kuuluu myös vetystrategia.
Sähkön tueksi muitakin energiamuotoja
”Aiemmin Saksassa ajateltiin täysin sähköön perustuvaa ratkaisua, mutta siitä käytiin tiukka keskustelu ja todettiin ettei se ole mahdollista. Tarvitaan energiaa myös muissa muodoissa kuten kaasua. Niinpä tulevaisuuden energiajärjestelmä on yhdistelmä puhdasta sähköä ja vetyä”, Röttgen kuvaa.
Vedystä voi tehdä synteettisiä polttoaineita niin sanotulla power-to-x-teknologialla, joka vaatii runsaasti sähköä.
Saksan hallituksen vetystrategia sisältää 9 miljardin euron tukipaketin teknologian edistämiseen. Tavoitteena on saada käyttöön 5 gigawatin verran vedyntuotantoa vuoteen 2030 mennessä ja toinen 5 gigawattia viimeistään vuoteen 2040 mennessä.
Vedyn ilmastoystävällisyys vaihtelee eri tuotantomuotojen mukaan. Harmaa vety tehdään fossiilisesta maakaasusta niin, että syntyy vetyä ja hiilidioksidia. Sininen vety tuotetaan myös maakaasusta, mutta syntyvä hiilidioksidi otetaan talteen ja varastoidaan. Vihreä vety tehdään hajottamalla vesi vedyksi ja hapeksi uusiutuvalla sähköllä.
Vetystrategian lopullisena tavoitteena on tuottaa vetyä uusiutavalla sähköllä, mutta tässäkin tarvitaan välivaiheita. Saksan oma uusiutuva sähköntuotanto ei Röttgenin mukaan pysty täyttämään tätä tarvetta.
Maakaasu on tärkeä mahdollistaja myös matkalla kohti täysin puhdasta vetyteknologiaa. Lisäksi maakaasuputket toimivat infrana, joka soveltuu myös vedyn siirtämiseen.
Saksan vetystrategia ei ole syntynyt pelkästään ilmastosyistä vaan se linkittyy myös teollisuuden uudistamistarpeeseen ja liiketoimintamahdollisuuksiin.
”Vedyn tarve on niin suuri Saksassa, että sillä on myös tuontikysyntää, joka on tunnistettu kansallisessa vetystrategiassa”, Röttgen sanoo.
Uniper on vetysektorin pioneeri
Vetyteknologia kiinnostaa Röttgenin mukaan myös Fortumia ja Uniperia.
”Toisaalta näemme mahdollisuuksia tuottaa vetyä Pohjoismaissa, toisaalta Uniper kuuluu vetysektorin pioneereihin. Uniper tuntee teknologiaa ja sillä on kokemusta kansainvälisestä kaasukaupasta. Se voi tuottaa näitä palveluita teollisuusasiakkailleen.”
Vesa Ahoniemi vertaa vetystrategiaa tapaan, jolla valtiontuen avulla synnytettiin nykyisin kannattava tuulivoiman tuotanto.
”Saksa näkee, että uusista teknologioista on käynnissä globaali kilpailu, ja tätä samaa ajattelua se on tuonut koko EU:n tasolle – että Euroopan pitää ottaa globaali johtoasema esimerkiksi puhtaan vedyn tuotannossa. Saksan ajattelun taustalla on myös oman teollisuuden suojelu korkeilta energianhinnoilta, joihin hiilidioksidin hinnoittelu voi johtaa.”
Myös Ahoniemi näkee vetystrategiassa mahdollisuuksia Pohjoismaille, joissa talous on sähköistyneempi kuin Saksassa, sähkö tuotetaan puhtaammin ja sähköjärjestelmä on joustavampi. Jos Pohjoismaissa on paljon sähköä markkinoilla, tuotetaan vähemmän vesivoimaa ja myös teollisuus auttaa joustoissa.
”Periaatteessa olisi siis mahdollista tuottaa edullista sähköä myös Keski-Eurooppaan tai tehdä täkäläisellä puhtaalla sähköllä vetyä siirrettäväksi sinne.”
Haastava palanen yhtälössä on kuitenkin Pohjoismaiden sijainti melko kaukana Keski-Euroopasta.
”Ei ole kaasuverkkoa, joka siirtäisi vetyä Keski-Eurooppaan. Myös sähkön siirtoverkkoa on liian vähän. Millä saataisiin rakennettua infraa tarpeeksi nopeasti?” pohtii Ahoniemi.
”Toisaalta infran rakentaminen riittävän nopeasti on haaste myös sähköverkkojen kohdalla. Energian siirtäminen vetykaasuna sähkön sijasta on monikymmenkertaisesti tehokkaampaa, joten uskon vetyinfran yleistyvän jatkossa.”
Lue lisää aiheesta Fortumin asiantuntijoiden blogista.
Heidi Hammarsten
