Palvelut yli kolmannes viennistä jalostusarvolla mitattuna
- Suomen tavaraviennistä alhaisten jalostusasteen tuotteiden osuus on kasvanut, kun matkapuhelinten viennin loppuminen on alentanut elektroniikkatuotteiden vientiä.
- Tavaravientiluvut kertovat kuitenkin yhä huonommin siitä, mitä vientituloja kanavoituu Suomeen.
- Tavaroiden jalostusarvosta yhä suurempi osa koostuu ulkomaisista raaka-aineista ja komponenteista. Tavaroiden viennin merkitys on näin ollen pienempi kuin mitä bruttovientiluvut kertovat.
- Palveluiden osuus viennistä on jalostusarvolla mitattuna kasvanut yli kolmannekseen. Tämän kolmanneksen kehitys ei näy ollenkaan tavaravientiluvuissa.
- Kasvanut palveluvienti koostuu ennen kaikkea korkeaa osaamista vaativasta asiantuntijatyöstä.
- IT-palveluiden vienti on kasvanut saman verran kun telelaitteiden vienti on supistunut.
- Suurimpien yritysten osuus viennistä on pienentynyt. Suomen talous on vähemmän haavoittuvainen yksittäisen yrityksen mahdolliselle vastoinkäymiselle.
Suomi elää viennistä, usein sanotaan. Tämä tietysti ei täysin pidä paikkaansa, koska suurin osa suomalaisten käyttämistä tavaroista ja palveluista on kotimaisen työn tuotoksia. Elintasomme on kuitenkin riippuvainen tuonnista. Haluamme monia tavaroita ja palveluja, joita emme pysty tuottamaan ainakaan yhtä alhaisilla kustannuksilla kuin joku toinen maa. Omaa tuotantoamme varten tarvitsemme raaka-aineita ja muita tuotantopanoksia ulkomailta. Tarvitsemme vientiä rahoittamaan tätä tuontia.
Mistä nykyään saamme vientituloja? Yrittäjä Kim Väisänen maalailee MustReadin haastattelussa yhden kuvan: Koulutettu kansa myy samoja bulkkituotteita kuin vuonna 1921. Väitteessä on tietysti annos retorista liioittelua. Suomen vienti ei koostu täysin samoista tuotteista kuin itsenäisyysajan alussa. Tavaravientitilastoista löytyy kuitenkin tukea käsitykselle, että maamme vienti ei tänä päivänä edusta kovinkaan korkeata teknologiaa, vaan olemme yhä muutaman perustuotteen varassa.
Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden vienti on rajusti laskenut vuosituhannen alusta. Öljyjalosteet sekä teräs- ja muut metallituotteet muodostavat yhä suuremman osuuden viennistä. Moottoriajoneuvot ovat yhä merkittävämpi vientituote, joka ei sekään edusta suomalaista korkeaa teknologiaa. Paperi ja paperituotteet ovat edelleen lähes kuudennes viennistä. Perinteinen koneteollisuus on myös pitänyt pintansa.
Luvut on myös helppo yhdistää kouralliseen tuttuja suuryrityksiä. UPM, Stora-Enso, Metsä Board, Kone, Wärtsilä, Metso, Outokumpu, SSAB, Neste ja Valmet näyttävät edelleen selittävän Suomen menestyksen. Nokian matkapuhelintoimintojen alasajo tietysti selittää elektroniikan rajua laskua.
Dramaattinen muutos
Valtioneuvoston juhlavuotena tilaama selvitys 100 vuotta pientä avotaloutta – Suomen ulkomaankaupan kehitys, merkitys ja näkymät kertoo kuitenkin aivan toisenlaisen tarinan hyvin dramaattisesta muutoksesta viennin luonteessa. Muutoksen takia tavaravientiluvut kertovat yhä vähemmän siitä, mistä Suomi oikeastaan elää.
Itsenäisyysajan alussa Suomesta vietiin suomalaisista raaka-aineista (puusta) valmistettua tavaraa. Nykyään suomalainen tuotanto on yhä vahvemmin osa kansainvälistä tuotantoketjua, johon raaka-aineita ja komponentteja tuodaan ulkomailta. Tavaroiden lisäksi viemme myös yhä enemmän palveluita.
Palvelut eivät tietysti näy tavaravientiluvuissa. Kansainväliset tuotantoketjut toisaalta tarkoittavat, että tavaravientiluvut eivät välttämättä kerro paljoakaan siitä, kuinka paljon tuloja jää Suomeen.
Paras esimerkki tästä on öljyjalosteiden vienti. Öljyjalosteiden myynnistä saadut tulot menevät ensisijaisesti jalosteiden valmistamiseen tarvittavan raakaöljyn ostamiseen ulkomailta. Suomeen jäävä osuus öljyjalosteiden myynnistä on 100 vuotta pientä avotaloutta -raportin mukaan ollut vain 17 prosenttia.
Kotimainen jalostusarvo oikea mittari
Oleellinen mittari ei ole bruttovienti, vaan viennin kotimainen jalostusarvo. Tämä on lopputuotteen arvo, josta on vähennetty ulkomailta ostettujen raaka-aineiden ja muiden komponenttien osuus tuotannosta. Tämä on siis se osuus, joka jää Suomeen vientiyrityksen ja alihankkijoiden työntekijöiden palkkoina ja omistajien voittoina.
Jalostusarvo ei kuitenkaan suoraan tilastoista näy. Raportin kirjoittaneet tutkijat ovatkin seikkaperäisesti arvioineet jalostusarvoa yrityskohtaisen tarkastelun avulla.
100 vuotta sitten kotimaisen jalostusarvon osuus oli 90 prosenttia, ja vienti koostui lähes täysin tavaroista. Tavaravientitilastot kertoivat silloin hyvin siitä, miten vienti tuotti tuloja suomalaisille.
Nykyään kotimaisen jalostusarvon osuus viennistä on enää noin 60 prosenttia. Palveluiden osuus viennistä on samalla noussut yli 30 prosenttiin. Tavaraviennin kehitys näin ollen kertoo yhä vähemmän siitä, miten Suomen vientitulot kehittyvät.
Öljyn hinnan romahdus esimerkiksi synkensi merkittävästi vientitilastoja vuonna 2015. Öljystä saatujen vientitulojen lasku alensi vientiä jopa viisi prosenttia. Todellisesta tulojen menetyksestä tämä ei kuitenkaan kertonut paljon mitään.
Palveluiden suhteellista merkitystä korostaa, että niiden kotimainen jalostusarvo on selkeästi korkeampi kuin tavaroiden. Palveluviennin merkitys on siten vielä suurempi kuin mitä bruttovientilukujen perusteella voidaan arvioida.
Todellinen kuva hyvin toisenlainen
Todellinen kuva siitä, mistä Suomi elää, on siten hyvin toisenlainen kuin tavaravientitilastojen antama. Öljynjalostuksen osuus vientituloista kutistuu avotalousraportissa esitettyjen lukujen mukaan enää runsaaseen prosenttiin. Kuljetus ja matkailu on moninkertaisesti tärkeämpi tulonlähde, joka ei tavaravientitilastoissa näy ollenkaan. Kaikkien teollisuusryhmien osuus kutistuu jonkin verran, joskaan ei yhtä dramaattisesti kuin öljynjalostuksen. Metsäteollisuuden rooli säilyy edelleen merkittävänä, vaikka senkin kotimainen jalostusarvo on laskenut kasvaneen puun tuonnin myötä.
IT-palvelut haastavat kuitenkin paperituotteet kärkipaikan hallinnasta. Vuosituhannen alussa IT-palveluiden vienti oli lähes olematonta. Vielä vuonna 2012 osuus jalostusarvosta oli vain 6 prosenttia. Elektroniikkaviennin lasku on näin ollen hyvin kompensoitunut sillä, että samana aikana IT-palveluiden vienti on kasvanut.
IT-palveluiden nousun takana on tietysti osittain peliteollisuuden huikea menestys. Tarkkaa kuvaa kaikista vaikuttavista tekijöistä on kuitenkin vaikeata saada, kun palveluvientiä ei tilastoissa eritellä läheskään samalla tarkkuudella kuin tavaravientiä.
Toimialakohtaiset tilastot kertovat kuitenkin, että sähkö- ja elektroniikkateollisuuden yhtiöt veivät vuonna 2015 yhtä paljon palveluita kun tavaroita. Kuvassa näkyvä elektroniikkatuotteiden vienti kertoo siis ainoastaan puoli totuutta siitä, millainen rooli tämän alan yhtiöillä on vientitulojen tuottamisessa. Ulkomailta saadut rojaltit ja lisenssimaksut voivat selittää vain osan elektroniikka-alan palveluviennistä. Osa näkyy varmasti IT-palveluiden vientinä.
Teollisen tuotannon siirto ulkomaille on merkittävä selitys palveluiden viennin kasvulle. Tuotekehityksen luoma arvo tilastoidaan Suomen tavaravientinä, jos lopputuote valmistetaan täällä. Tuotekehitys sen sijaan kirjataan palveluvienniksi, jos tuote valmistetaan esimerkiksi Kiinassa ja tänne tuloutetaan korvaus tuotekehityksen arvosta.
Teollisuusyritysten osuus palveluviennistä on kokonaisuudessaan 40 prosenttia. Elektroniikkateollisuuden lisäksi myös kone- ja laitevalmistajilla on nykyään merkittävä määrä palveluvientiä. Metsäteollisuudella sen sijaan palveluvientiä ei paljon ole.
Palveluvienniksi lasketaan tuotekehityksen lisäksi hallintopalvelut, joita pääkonttorit antavat tytäryrityksilleen. Luvuissa pitäisi näkyä myös se, kun suomalaisia työntekijöitä lähetetään ulkomaille huoltamaan koneita.
Palvelut korkeakoulutettujen hommia
Palveluviennin luonteesta kertoo myös työntekijöiden koulutustaso, jota raportissa eritellään. Palveluviennin tuottamisen parissa työskentelevistä yli puolella on korkeakoulututkinto. 70 prosenttia työskentelee johto- tai asiantuntijatehtävissä. Nämä luvut kuvaavat muita palveluita kuin matkustusta ja kuljetusta.
Tavaraviennin tuotannossa korkeakoulutettujen osuus on selkeästi alhaisempi, 20-30 prosenttia teollisuusalan luonteesta riippuen. Yli puolet työntekijöistä tekee ruumiillista ”sinikaulus”- työtä.
Painopisteen siirtyminen kohti palveluita kertoo näin ollen siirtymästä kohti korkeampaa osaamistasoa vaativaa vientiä.
Tavaroiden tuotantokin vaatii tosin myös korkeasti koulutettua työvoimaa. Jopa homogeenisten tuotteiden valmistuksessa yli kolmannes työntekijöistä on asiantuntijatehtävissä. Homogeenisilla tuotteilla tarkoitetaan öljyjalosteiden kaltaisia valmisteita, joissa eri valmistajien tuotteet ovat identtisiä ja hinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla. Vaikka tuotteet ovat varsin yksinkertaisia, tuotantoprosessit voivat kuitenkin olla monimutkaisia ja vaatia korkeaa osaamista. Prosessit voivat myös olla pitkälti automatisoituja, jolloin ruumiillista työtä ei välttämättä vaadita kovinkaan paljon.
Vienti ei enää muutaman suuryrityksen varassa
Vienti ei myöskään ole yhtä vahvasti muutaman suuryrityksen varassa kuin tavaravientilukujen perusteella voisi arvata. 20 suurimman yrityksen osuus arvonlisästä on VATTin laskelmien mukaan pudonnut runsaaseen 40 prosenttiin vuonna 2014. Luvuista puuttuu tosin kuljetus ja matkailu, joten todellinen lukema on vielä hivenen alhaisempi. Vuonna 2002 vastaava prosentti oli yli 56.
40 prosenttia voi toki vielä tuntua korkealta lukemalta. Yksittäisen yrityksen menestyksellä tai vastoinkäymisellä voi edelleen olla huomattava vaikutus Suomen vientilukuihin. Millään yksittäisellä yhtiöllä ei kuitenkaan enää ole samaa mahdollisuutta horjuttaa vientiä kuin mitä Nokialla oli ennen matkapuhelintoimintojen romahdusta. Suomen vienti on nyt selkeästi vähemmän haavoittuvainen kuin aikaisemmin.
Jokainen voi myös itsekseen miettiä, kuinka monta suurta suomalaista vientiyritystä tuntee. Kuka osaa edes nimetä 20 yhtiötä, puhumattakaan, että olisi selkeä käsitys siitä, miten niiden liiketoiminta tällä hetkellä kehittyy? Vaikka osaisi, ja nämä olisivat juuri ne 20 oikeata, edelleen valtaosa vientituloista tulee muista yhtiöistä.
Tämä tarkoittaa myös, että viennin menestystä ei enää voi luotettavasti hahmottaa tai ennustaa tarkastelemalla vain kourallista yksittäisiä yhtiöitä.
