Uniapnea on unenaikainen hengityshäiriö, jota voidaan kuvailla monin tavoin. Hienojen termien sijasta voit kokeilla itse: pidätä hengitystäsi minuutin ajan, hengitä normaalisti viisitoista sekuntia ja pidätä hengitystäsi uudelleen minuutti. Toista tätä tunnin verran.
Muuttuiko sykkeesi, särkeekö päätä, huimaako tai tuntuuko olo muuten vaikealta?
Olet saanut kuvan siitä, mitä uniapneapotilas kokee yön aikana. Kun itse voit lopettaa hengitysharjoituksen heti sen käydessä vaikeaksi, uniapneapotilas havahtuu unesta vaistomaisesti vasta muutamaa sekuntia myöhemmin ja hetken päästä on taas unessa. Oirekuvaa selvitettäessä moni kuvaileekin, että öisin tukehtuu ja päivät menevät sumussa.
Viimeisimpien arvioiden mukaan Suomessa uniapneaa sairastavia henkilöitä on arviolta jopa puolitoista miljoonaa. Globaalisti luku on noin miljardi.
Riittämättömän unen ja uniapnean aiheuttamat kulut ovat länsimaissa tähtitieteellisellä tasolla. Uniapnean aiheuttamat haitat heijastuvat esimerkiksi sairauspoissaoloihin ja tieliikenneonnettomuuksiin, yleisestä hyvinvoinnista puhumattakaan.
Ylipaino on uniapnealle altistavista tekijöistä merkittävin
Uniapnean riskitekijät ovat samat kuin monella muullakin kansantaudilla, kuten sydän- ja verisuonisairauksilla sekä diabeteksella. Merkittävimpänä altistavana tekijänä on ylipaino. Toki myös liiallinen alkoholinkäyttö ja tupakointi altistavat tälle kansantautikolminaisuudelle, johon sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen lisäksi kuuluvat nykyisin uniapnea ja muut unihäiriöt.
Uniapnean rinnalla havaitaan lähes poikkeuksetta muitakin sairauksia. Yhteyttä esimerkiksi aivohalvauksiin, verenpainetautiin ja diabetekseen on tutkittu aktiivisesti jo kauan: uniapnea on riskitekijä näille sairauksille ja toisaalta esimerkiksi aivohalvaukset ovat riskitekijä uniapnealle.
Tutkimus ei ole vielä kuitenkaan pystynyt selvittämään, kehittyvätkö taudit yhdessä vai toisen myötävaikutuksella. Voidaan kuitenkin pohtia, kuinka monta aivohalvausta jäisi kärsimättä, jos uniapnea havaittaisiin ja hoidettaisiin ajoissa. Varmaa on, että jokaöiset, usean tunnin hengenpidätysharjoitukset eivät ainakaan paranna sydän- ja verisuonisairaan elinajanodotetta.
Vaikka uniapnean riskitekijät ovatkin hyvin tiedossa, syyt hengityskatkojen ja taudin kehityksen taustalla on edelleen pitkälti tuntemattomia. Uniapneaan liittyvien hengityskatkojen seuraukset tunnetaan kuitenkin paremmin. Ne ovat rajuja ja vaikuttavat erittäin vahvasti ihmisten arkielämään.
Hengityskatkot aiheuttavat unen pirstaloitumista, joka johtaa jatkuvaan väsymykseen sekä kognitiivisten kykyjen ja muistitoimintojen heikentymiseen. Samalla hengityskatkot johtavat toistuvaan kudosten happivajeeseen. Happivajeen on osoitettu altistavan esimerkiksi sydänperäiselle äkkikuolemalle ja aiheuttavan pitkällä aikavälillä aivoissa samankaltaisia vammoja kuin havaitaan aivoinfarktien yhteydessä. Nämä muutokset voivat edelleen vaikeuttaa hengityskatkoja.
Uniapnean aikainen havaitseminen on haasteellista ja kallista
Uniapnean aikaisempaa havaitsemista hankaloittavat ainakin seuraavat tekijät.
Yksi merkittävimmistä tekijöistä on, ettei oireiden ymmärretä olevan merkkejä sairaudesta. Ihmiset ajattelevat väsymyksen ja aamupäänsäryn olevan yleisiä, normaaleja tuntemuksia, jotka korjaantuvat pidemmillä yöunilla. Sairauden kehittyessä he tottuvat toimintakyvyn asteittaiseen heikkenemiseen. Lääkäriin hakeudutaan liian myöhään, eli vasta kun oireet ovat heikentäneet elämänlaatua merkittävästi.
Toinen tekijä liian myöhäiselle sairauden havaitsemiselle liittyy sen hoitoon. Uniapnean hoidossa käytettävän ylipainehoito- eli CPAP-laitteen käyttöön voi liittyä häpeää, jonka vuoksi lääkäriin ei välttämättä hakeuduta ajoissa. Potilaat saattavat myös pelätä käytön sivuvaikutuksia ja muiden, esimerkiksi puolison, mielipidettä.
Kolmas tekijä on tekninen ja resurssien käyttöön liittyvä. Unitutkimusten tekeminen on kallista, vaikka kustannuksia madaltavatkin yleistyneet kotimittaukset eikä testauksia tarvitse toteuttaa pelkästään unilaboratorio-olosuhteissa. Mittaukset ovat kuitenkin vain yksi osa kokonaiskustannuksia. Aihepiiriin erikoistuneen terveydenhuoltohenkilöstön täytyy analysoida kerätty aineisto manuaalisesti ja se on varsin kallista. Unilaboratoriomittauksen yhteydessä aivosähkökäyrästä tunnistetaan lisäksi univaiheet ja unesta havahtumiset, jolloin yhden potilaan datan läpikäyminen vaatii usein tuntien työpanosta.
Tulevaisuuden kysymys onkin: voitaisiinko kokonaiskuluissa säästää investoimalla uniapnean rutiiniseulontaan? Väestötasoinen seulonta voisi mahdollistaa diagnoosin jo aiemmassa vaiheessa, jolloin se myös normalisoisi uniapneaa sairautena. Seulonnalla on toki omat kustannuksensa, mutta kustannustehokkuuden näkökulmasta olennaista on, kumpi maksaa enemmän, seulonnan seuraukset, vaikkapa ”väärät positiiviset” ja lisääntynyt hoito, vai pitkälle kehittyneet uniapneatapaukset seurannaisvaikutuksineen.
Uniapnean diagnostiikka on murroksessa ja tekoälyllä on tässä oma roolinsa
Uniapnean diagnoosi ja sen myötä tuleva hoitopäätös on pitkään perustunut kahteen tekijään, päiväväsymyksen voimakkuuteen ja hengityskatkojen keskiarvoiseen lukumäärään.
Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että uniapnea voi olla hyvin erilainen, vaikka potilailla olisi saman verran hengityskatkoja. Toisen hengityskatkot kestävät vain kymmenen sekuntia, joidenkin minuutin. Osa ihmisistä käy unen aikana läpi normaalit unisyklit kevyestä syvään ja sitä kautta REM-uneen, jotkut eivät pääse edes syvään uneen saakka, kun hengityskatkot rikkovat unen rakenteen.
Uniapnean yksilöllisiä esiintymismuotoja tullaan tulevaisuudessa huomioimaan aiempaa paremmin ja niiden tunnistaminen voi olla avain uusien hoitomuotojen kehittämiselle.
Uniapneapotilaita hoidetaan pääsääntöisesti CPAP-laitteella, mutta potilaat sitoutuvat huonosti sen käyttöön. Samaan aikaan tutkimukset esimerkiksi CPAPin sydänterveyttä edistävästä vaikutuksesta ovat ristiriitaisia. Uniapneaa voidaan hoitaa myös yksinkertaisella asentohoidolla ja joskus turvaudutaan jopa kirurgiaan. Olemassa olevat hoidot eivät kuitenkaan tehoa kaikkiin uniapnean muotoihin, vaan osa niistä tarvitsee vielä jonkin uuden hoitomenetelmän. Tutkimuksen avulla pyritään nyt selvittämään, mitä nämä muut menetelmät voivat olla.
Samalla kun ymmärryksemme sairauden vakavuudesta ja sen yksilöllisistä muodoista tarkentuu, kehittyvät myös laskennalliset ja tekoälypohjaiset diagnostiikkamenetelmät. Unirekisteröintien analyysi on visuaalista, toistuvien piirteiden etsimistä yksiulotteisesta datasta, joka on kuin luotu piirteiden tunnistukseen kehitetyille konenäkömenetelmille.
Tekoälyn valjastamisen myötä tarve unirekisteröintien manuaaliselle läpikäymiselle pienenee. Jo nyt univaiheiden tunnistaminen aivosähkökäyrästä tekoälymenetelmin luonnistuu yhden signaalin avulla yhtä tarkasti kuin ammattilaiselta manuaalisesti useamman signaalin avulla. Samoin pelkän pulssioksimetrimittauksen ja tekoälyn avulla voidaan arvioida erittäin tarkasti hengityskatkojen keskiarvoinen esiintymistiheys.
Koska uniapnea on hiljalleen ja piilossa kehittyvä sairaus, erilaiset terveysteknologiset innovaatiot ja seulontamahdollisuudet tulevat tarjoamaan tekoälyn ohella ja rinnalla uusia keinoja seulontaan ja diagnostiikkaan.
Vaikka useimpien terveysteknologiatoimijoiden unen rakenteen määritykseen liittyvät teknologiat ovat edelleen epätarkkoja verrattuna laboratoriodataan, niiden keräämä informaatio sisältää olennaisia asioita liittyen uniapneaan. Esimerkiksi pelkän älykellodatan perusteella voidaan todennäköisesti seuloa uniapneaa muutamien vuosien kuluessa.
Uudet teknologiat voivat mahdollistaa lähitulevaisuudessa myös unen pitkäaikaisseurannan, joka ei laboratorio-olosuhteissa ole mahdollista. Tieteellistä tutkimusta ja validaatiota tarvitaan kuitenkin vielä merkittävä määrä, jotta laitteita voitaisiin hyödyntää seulonta- tai diagnosointitarkoituksissa.
Teknologia ei ole ainoa ratkaisu – tarvitaan moniammatillisuutta
Teknologia voi auttaa ratkaisevalla tavalla seulonnassa ja diagnostiikassa, mutta uniapnean hoidon näkökulmasta yhtä olennaista on, saadaanko potilaat sitoutumaan hoitoon ja painonhallintaan sekä ymmärtämään sairautensa vakavuus. Uni ja unihäiriöt ovat monimutkaisia psykofyysisiä ilmiöitä, ja niiden hoidon tulisi olla moniammatillista, yksilöllistä, kuuntelevaa ja motivoivaa.
Samoin tutkimuskysymyksiä olisi edullista ratkoa aiempaa monialaisemmin sekä pyrkiä rakentamaan vahvempia siltoja eri tieteenalojen ammattilaisten välille. Mikään tieteenala ei voi ratkaista tätä ongelmaa yksin, vaan tarvitaan dialogia ja tutkimusyhteistyötä. Tästä yhteistyöstä loistava esimerkki on käynnissä oleva Sleep Revolution -hanke, johon osallistuu yli 30 tutkimuslaitosta ja kliinistä yksikköä EU:n laajuisesti.
Lopulta saanemme vastauksia yllä esitettyihin kysymyksiin vuosia ja vuosikymmeniä kestävien seurantatutkimuksien avulla sekä uneen liittyvällä monialaisella perustutkimuksella. Uni on globaali tutkimuskohde, jossa Suomi ja Itä-Suomen yliopisto ovat vahvasti mukana. Tieteelliselle tutkimukselle tyypillisesti jokainen uusi löydös on herättänyt uusia tutkimuskysymyksiä, joten unen saralla riittää vielä tutkittavaa.
Tämän sisällön mahdollistaa Itä-Suomen yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.