Uusi komissio hakee ilmastopolitiikkaan tasapainoa – Suomelle voi avautua uusia mahdollisuuksia

BRYSSEL. Euroopan parlamentin kesäkuiset vaalit kasvattivat laitaoikeiston suosiota, vaikka parlamentin keskiryhmät säilyttivät enemmistönsä. Muutos on johtamassa siihen, että vihreä siirtymä jää uuden komission asialistalla Euroopan kilpailukyvyn ja energiaturvallisuuden kehittämisen taakse. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jo tehtyjä ympäristösäädöksiä ryhdyttäisiin peruuttamaan. Niiden toimeenpanoon tullaan kuitenkin lisäämään joustavuutta. VAPAA LUKUOIKEUS.

Mika Horelli
Uuden komission myötä EU ryhtyy miettimään aikaisempaa tarkemmin, kuinka vihreä siirtymä voidaan toteuttaa ilman suurempia vahinkoja energiaturvallisuudelle ja Euroopan kilpailukyvylle. Kuva: Mika Horelli

Jos koronapandemiaa ja Venäjän aloittamaa hyökkäystä Ukrainaan ei oteta lukuun, Ursula von der Leyenin ensimmäisen komission keskeisin urakka on ollut nuijia läpi maailman kunnianhimoisin ilmastolainsäädäntö eli Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, joka pyrkii tekemään Euroopasta maailman ensimmäisen ilmastoneutraalin maanosan vuoteen 2050 mennessä. Merkittävä osa ilmastosäädöksistä on jo säädetty ja viety tai niitä parhaillaan viedään jäsenmaissa kansalliseen lainsäädäntöön.

Vaaleissa kannatustaan kasvattaneet oikeistopopulistipuolueet ovat kuitenkin suhtautuneet kriittisesti vihreän siirtymän toimeenpanoon, ja samalla monissa EU:n jäsenmaissa hallitukset ovat päättyneellä EU-vaalikaudella vaihtuneet keskustavasemmistolaisista ilmastonmuutoksen torjuntaan kriittisemmin suhtautuviksi keskustaoikeistolaisiksi hallituksiksi. 

Tämä poliittinen muutos näkyi jo edellisellä vaalikaudella muun muassa Euroopan parlamentin suurimman poliittisen ryhmän, Euroopan kansanpuolueen, EPP:n kasvaneena varovaisuutena kannattaa kaikkia vihreän siirtymän säädöksiä. Suomesta ryhmään kuuluu kokoomus. 

Poliittisten voimasuhteiden muutos Euroopan parlamentin kesäkuisissa vaaleissa vaikuttaa varmasti EU:n ilmasto-ja energiapolitiikkaan, joskin edellisen komission asettamia laajempia päästötavoitteita tuskin tullaan muuttamaan. 

Mitä on saavutettu 2019–2024?

Vihreän siirtymän keskeisiä elementtejä ovat olleet Euroopan ilmastolaki ja Fit for 55 -lainsäädäntöpaketti, johon sisältyvät muun muassa Maan käyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -asetus, päästökauppajärjestelmän (ETS) laajentaminen, uusiutuvan energian direktiivi (RED), ajoneuvojen CO2-päästörajat sekä Taakanjakoasetus eli Effort Sharing Regulation (ESR).

Euroopan ilmastolaki teki ilmastoneutraaliustavoitteesta vuoteen 2050 mennessä laillisesti sitovan ja asetti välitavoitteeksi vähintään 55 prosentin nettopäästövähennyksen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Tämä laki ohjaa kaikkia EU:n ilmastotoimia ja varmistaa, että kaikki EU:n politiikat tukevat tätä tavoitetta.

Fit for 55 -lainsäädäntökokonaisuus sisältää puolestaan useita säädöksiä, joilla pyritään saavuttamaan vuoden 2030 ilmastotavoitteet. Keskeisiin toimiin kuului muun muassa EU:n päästökauppajärjestelmän (ETS) laajentaminen kattamaan merenkulku ja aikaisempaa laajemmin lentoliikenteen päästöt. Lisäksi päästökauppaan sisällytettiin uusina sektoreina muun muassa rakennukset ja maantieliikenne.  

Maan käyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -asetus puolestaan kasvattaa maankäyttösektorin roolia ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa. Säädöksellä pyritään lisäämään maankäytön kautta tapahtuvia hiilinieluja ja vähentämään sektorin nettopäästöjä.

Uusiutuvan energian direktiivi (RED) asettaa tavoitteeksi lisätä uusiutuvan energian osuutta EU:n energian käytössä ja parantaa energiatehokkuutta.

Ajoneuvojen CO2-päästörajapaketti sisältää tiukemmat päästörajat uusille autoille ja kevyille hyötyajoneuvoille, mikä käytännössä tarkoittaa siirtymistä kohti sähköajoneuvoja.

Taakanjakoasetus (ESR) asettaa jäsenvaltioille tiukennetut kansalliset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tämä säädös kattaa muun muassa kotimaan liikenteen ilman ilmailua, rakennukset, maatalouden, pienet teollisuuslaitokset ja jätehuollon.   

Mikä muuttuu seuraavan komission kaudella?

Asiantuntijoiden mukaan samanlaista laajaa lainsäädännöllistä energia- ja ilmastopakettia kuin edellisen komission aikana tuskin tullaan näkemään uuden komission taholta. 

Vaikka uutta komissiota ei ole vielä valittu eikä sillä voi tietenkään olla vielä virallista ohjelmaakaan, varsin paljon tulevan komission painopisteistä selviää von der Leyenin julkaisemasta tulevien vuosien alustavasta suunnitelmasta. Sen mukaan tulevan komission kaudella EU:n ilmastopolitiikan pääpaino on edellisellä kaudella säädetyn lainsäädännön toimeenpanossa, investointien vauhdittamisessa ja teollisuuden päästövähennysten avustamisessa. 

Geopolitiikan ja kilpailukyvyn nouseminen vahvemmin energia- ja ilmastopolitiikan keskiöön vahvistaisi eurooppalaista teollista perustaa energiasiirtymän toteuttamisessa ja merkitsisi paljon enemmän painoa valmistavaan teollisuuteen.

”Aiemmin EU:lla oli enemmän liikkumatilaa määrittää omaa energia- ja ilmastopoliittista linjaansa, nyt ulkoisten tekijöiden vaikutus tulee olemaan paljon vahvempi”, Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund kertoo.

”Tähän uuteen asetelmaan Suomenkin pitää varautua. Se pitää sisällään sekä uhkia että suuria mahdollisuuksia”, Suomen ilmastopaneelin jäsenenä vuosina 2020–2023 toiminut Lund toteaa.

Lundin mukaan huomio kiinnittyy jatkossa enemmän myös vihreän siirtymän kustannuksiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Perinteiset energiamuodot ovat todennäköisesti jatkossa vahvemmin esillä. Hän ennakoi myös nesteytetyn maakaasun LNG:n vahvistumista energiapaletissa ja polttomoottoriautojen suunniteltujen rajoitusten lieventämistä. 

Lundin mukaan Suomen kannattaa varautua mahdolliseen ”teolliseen Green Dealiin” ja vaikuttaa pohjoisen Euroopan vahvempaan rooliin tällaisessa siirtymässä, joka olisi Suomen taloudelle äärimmäisen tärkeää. 

”Suomen kannalta tällä olisi mielestäni huomattavasti suurempi merkitys kuin pelkillä päästövähennyksillä, joissa Pohjoismaat ovat jo nyt edenneet pitkälle”, Lund jatkaa. Hänen mukaansa energiaturvallisuus voisi näkyä myönteisempänä suhtautumisena bioenergiaan ja päästöjen talteenoton ja varastoinnin kehittämiseen (CCS) samalla kun uudet uusiutuvat energialähteet kasvavat voimakkaasti. 

”Suomi ja Pohjoismaat nousevat usein esille, kun puhutaan vedystä ja sen laajamittaisesta tuottamisesta”, Lund kertoo. Hän uskoo uuden komission päivittävän vetystrategiaansa ja miettivän,  mihin suuntaan sitä lähdetään kehittämään. 

”Suomen aikaisempaa vahvempi ankkurointi EU:n strategioihin olisi tärkeää, jos ja kun tämä alue lähtee vahvasti kasvamaan 2030-luvun alussa.”  

Huomio siirtyy teollisuuspolitiikkaan

Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Riku Huttunen vahvistaa, että uuden komission myötä EU:n ilmastopolitiikan linjan odotetaan muuttuvan.

”Von der Leyeynin ensimmäinen komissio ajoi hyvin vahvaa ilmastopolitiikkaa ja loi hyvin suuren ja yksityiskohtaisen säädöspaketin, jota on viety ja viedään kansallisiin lainsäädäntöihin”, Huttunen summaa ja jatkaa, että todennäköisesti politiikan vuorovesi on tässä kuitenkin vaihtunut. 

”Kun viisi vuotta sitten keskityttiin ilmastopolitiikkaan, niin nyt puhutaan teollisuudesta, strategisesta autonomiasta ja turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Eli se painopiste on aika vahvasti siirtynyt teollisuuspoliittisemmaksi.”

Huttusen mukaan uudelta komissioilta odotetaan huomattavasti maltillisempaa linjaa ja aikaisempaa harkitumpia, yksinkertaisempia ja selkeämpiä lainsäädäntöaloitteita. 

”Luulen, että tämä on aika kattava toive nyt myös Euroopan parlamentissa”, hän päättää.

Jo olemassa olevan lainsäädännön implementointi on kesken

Vaikka radikaaleja uusia ilmastosäädöksiä ei uudelta komissiolta odoteta, sen tehtäväksi jää kuitenkin huolehtia siitä, että jo olemassa oleva lainsäädäntö viedään sovitulla tavalla jäsenmaiden kansalliseen lainsäädäntöön. Osa tästä on edelleen kesken. 

Taustalla on useita tekijöitä. EU:n jäsenmaat eroavat toisistaan taloudellisten resurssien, energiajärjestelmien ja ympäristötavoitteiden suhteen. Joillakin Puolan tapaisilla mailla on suuri riippuvuus fossiilisista polttoaineista, kun taas toiset maat, kuten Ruotsi tai Suomi, ovat jo pitkällä uusiutuvien energialähteiden käytössä. Esimerkiksi työllisyyden näkökulmasta hiilikaivosteollisuuteen tai raskaisiin teollisuudenaloihin nojaavat maat ovat huolissaan työttömyyden lisääntymisestä.

Lisäksi joissakin jäsenmaissa on vahvaa poliittista vastustusta EU:n laajuiselle ympäristölainsäädännölle. Tämä voi johtua kansallisesta suvereniteettiajattelusta, euroskeptisyydestä tai yksinkertaisesti siitä, että osa kansallisista poliittisista toimijoista on enemmän sidoksissa perinteisiin teollisuudenaloihin tai fossiilisten polttoaineiden tuottajien intresseihin.

 

Tämän sisällön mahdollistaa Energiateollisuus ry.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.

Jätä kommentti