“Suomeen on EK:n keräämien tietojen mukaan suunnitteilla yli 10 miljardin euron edestä vihreän siirtymän investointeja muun muassa vetyyn, akkuteknologioihin, aurinko- ja tuulivoimaan, biokaasuun, lämmöntuotantoon ja niin edelleen”, kertoo Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija, ympäristöoikeuteen erikoistunut juristi Minna Ojanperä.
Investointeja on myös jo käynnissä, ja tahti on kiivas erityisesti energia-alalla. Energiateollisuuden mukaan toissa vuonna investointiin 3 miljardia, viime vuonna jo 3,8 miljardia.
“Sähköistyminen on se ratkaisu, jolla teollisuuden, asumisen ja liikenteen päästöjä saadaan vähennettyä”, toteaa Fortumin yritysvastuu- ja ympäristökysymyksiä käsittelevä ESG-päällikkö Fredrik Blomfelt.
Investointitarpeiden mittasuhteista kertovat pohjoismaisten kantaverkkoyhtiöiden tilasto ja ennuste: Kahtena viime vuosikymmenenä tuotantokapasiteettia on rakennettu keskimäärin 13 gigawattia. 2020–2040 tarvittava määrä on keskimäärin 52 gigawattia vuosikymmenessä.
Nykyiset tiedossa olevat investoinnit ovat siis vasta alkua tarpeeseen nähden.
“Toimintaympäristön ennakoitavuus ja ennustettavuus ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa”, Blomfelt toteaa.
Luvan kanssa
Suurten teollisten investointien takana on käytännössä aina mittava luvitusprosessi.
Otetaan esimerkiksi yli 45 megawatin tuulivoimapuisto, jossa on tyypillisesti yli seitsemän voimalaa. Tällaisen kokonaisuuden rakentamiseen tarvitaan seuraavia lupia:
- ympäristövaikutusten arviointi eli YVA kaavoituksen yhteydessä (ELY-keskus)
- kaavoitus (kunta)
- rakennuslupa (kunta)
- lupa Puolustusvoimilta
- lupa ilmailuviranomaisilta
- lupa kantaverkkoon liittymisestä (liittymissopimus kantaverkkoyhtiö Fingridin kanssa).
Lisäksi saatetaan tarvita tapauskohtaisesti vielä ympäristölupa kunnalta.
Edellä kuvatussa tuulivoimahankkeen lupaprosessissa voi mennä puolestatoista kolmeen vuotta.
Luvitus on kilpailutekijä
Moni maa ottaisi mielellään vastaan vihreään siirtymään liittyviä investointeja. Luvitus on yksi keskeinen osatekijä, kun yritykset pohtivat investointiensa kohdetta.
Fortumin Blomfeltin mukaan investointien suunnittelussa on kyse kokonaisuudesta, jossa keskeisiä asioita ovat talous, teknologiset edellytykset, rahoitus ja kysyntä. Myös julkisen vallan toimenpiteillä on kuitenkin suuri merkitys: lainsäädännöllä, luvituksen sujuvuudella ja verotuksella.
Myös sähkömarkkinoiden toimivuudella on oma merkittävä roolinsa.
EK on vertaillut teettämässään raportissa Suomen, Ruotsin, Hollannin, Puolan ja Saksan lupaprosessien toimivuutta.
“Kaikissa maissa on omanlaisiaan haasteita. Esimerkiksi Suomessa luvitetaan enemmän toimintoja kuin EU-lainsäädäntö vaatisi ja viranomaisten keskinäiset valitukset lisäävät toisinaan käsittelyaikoja”, Ojanperä kertoo.
Raportin mukaan perinteisessä kilpakumppanimaassa Ruotsissa prosessit ovat osin Suomea jäljessä esimerkiksi viranomaisten kanssa käytävien ennakkoneuvottelujen suhteen. Selvä ykkönen on Hollanti, kertoo Ojanperä.
“Hollanti on selvästi EU:n luvituksen mallimaa, vaikka heilläkin on toki omat ongelmansa. Heillä on kuitenkin jo pitkään ollut selvä, kunnianhimoinen visio, ja luvitusta kehitetään jatkuvasti.”
Tarkemmat määräajat luvitukselle
Yksi luvituksen ennustettavuutta haittaava tekijä on lupaprosessin kesto.
“Tällä hetkellä ei ole mitään lakiin sidottua aikaikkunaa, milloin päätöksen on oltava valmis”, Ojanperä kertoo.
Suurten hankkeiden ympäristöluvat käsitellään aluehallintovirastoissa. Niiden käsittelyn tavoiteaika on kymmenen kuukautta.
EK selvitti viime vuonna keskeisten toimialojen ympäristölupaprosesseja aluehallintovirastoissa. Käsittelyaikojen keskiarvo oli yli vuoden, ja hankkeiden välillä oli huomattavia eroja luvan käsittelyyn käytetyn ajan suhteen.
“Käsittelyaikoja olisi ehdottomasti saatava lyhyemmiksi. Keskeistä on lyhentää investointihankkeen vaatimien lupaprosessien yhteenlaskettua kokonaiskäsittelyaikaa”, Ojanperä sanoo.
“Lisäksi olisi saatava varmempi tieto siitä, milloin päätös saadaan ulos.”
Käsittelyajan ennakoimattomuus hankaloittaa Ojanperän mukaan investoinnin aloittamista, kun esimerkiksi toimitussopimuksiin joudutaan sitoutumaan ilman tarkempia tietoja.
Myös Fortumin Blomfelt näkisi mielellään tarkempia määräaikoja.
“Parasta olisi, jos tiedossa olisi jokin päätepiste, sitova määräaika, jolloin lupaa voi odottaa.”
“Parasta olisi, jos tiedossa olisi jokin päätepiste, sitova määräaika, jolloin lupaa voi odottaa.”
Blomfeltin mukaan aika ajoin on käyty keskustelua siitä, miten hakemusten laatu käytännössä estää sitovan määräajan asettamisen, jos hakemukseen vaaditaankin lisätietoja tai tarkennuksia.
Ratkaisu olisi hänen mukaansa helppo:
“Eri vaiheille voisi määritellä omat määräaikansa. Lupakäsittelyn määräajan laskeminen alkaisi vasta siitä, kun hakemus olisi riittävän hyvä.”
Yhteistyö kuntoon
Lupaprosessiin liittyy siis usean eri viranomaisen työpanos.
“Esimerkiksi aluehallintoviranomaiset joutuvat pyytämään lain nojalla lausuntoja ELY-keskuksilta”, Ojanperä kertoo.
Tällä hetkellä ei ole tavatonta, että lupaprosessin kuluessa viranomainen tekeekin valituksen toisen viranomaisen päätöksestä, esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointiin ja säädösten tulkintaan liittyen.
Valitukseen kuluu jälleen aikaa ja lupaprosessi pitkittyy entisestään.
Ojanperän mukaan tarvittaisiinkin enemmän viranomaisten kokonaiskoordinaatiota. Investointihankkeeseen liittyvien viranomaisten näkemyksiä pitäisi pystyä sovittamaan yhteen nykyistä paremmin jo ennakolta.
Myös lupa- ja valvontakäytäntöjen yhtenäistäminen ympäri Suomen voisi tuoda tehokkuutta lupaprosesiin, toteaa Fortumin Blomfelt.
“Tämä vähentäisi osaltaan viranomaisten valituksia toisten viranomaisten päätöksistä.”
Blomfeltin mielestä toimiva ratkaisu voisi olla monialainen valtion lupa- ja valvontavirasto, joka yhdistäisi lupa- ja valvontatoiminnot saman katon alle.
Niin kutsuttu yhden luukun periaate on jo kirjattuna lakiinkin, mutta sen soveltaminen on vielä pitkälti alkutekijöissään.
Oma lukunsa on myös kaavoitus, joka on kuntien harteilla. Kaavoituksen osalta taas liian standardimuotoiset vaatimukset eivät toimi, Blomfelt arvioi.
“Esimerkiksi tuulivoimaloiden tapauksessa yhdessä paikassa määritelty suojaetäisyys ei olekaan tarpeellinen toisessa paikassa, jossa vaikka maaston muodot ovat erilaiset.”
Verotus voi parantaa tai heikentää ennustettavuutta
Teollisuuden suurimmat investoinnit tehdään tyypillisesti jopa kymmenien vuosien käyttöikää ajatellen. Erityisen pitkiä aikajänteet ovat energia-alalla. Verotuksen ennustettavuudella on siksikin suuri rooli investointipäätöksiä tehtäessä.
“Lähtökohtana pitäisi olla, että verosääntely on vastuullista ja pitkäaikaista. Kymmenien vuosien horisontissa äkilliset muutokset ovat haastavia”, Fortumin Blomfelt toteaa.
Paremman näkymän tarjoaisi verotuksen pitkän aikavälin tiekartta, jolla ennakoitavuutta ja verotuksen pitkäjänteisyyttä voitaisiin parantaa. Blomfeltin mukaan on myös selvää, että toimintaympäristö joka tapauksessa muuttuu matkan varrella.
“Siksi olisikin olennaista pohtia verotusta kokonaisuutena. Lisäksi ennen muutoksia tulisi tehdä kattava vaikutusten arviointi, jotta muutokset ovat harkittuja ja ennakoitavissa.”
Verotuksen kokonaisuus tullee uudelleen käsiteltäväksi tulevien vuosien aikana, kun verotuksen painopisteisiin tulee joka tapauksessa muutospaineita fossiilisista polttoaineista luopumisen myötä. Tästäkin syystä Blomfelt peräänkuuluttaa selkeää pitkän aikavälin suunnitelmaa verotuksen kehittämisen suhteen.
Ymmärrys kasvussa
Ojanperä ja Blomfelt ovat yhtä mieltä siitä, että vihreän siirtymän tuottama investointitarve on nostanut luvituksen sujuvuuden uudella tavalla tapetille.
“Luvituksen sujuvoittamisesta on puhuttu jo yli kymmenen vuotta, mutta nyt alkaa näkyä vähän erilainen tahtotila kuin aikaisemmin. Eri osapuolet ovat ymmärtäneet, että investointeja tarvitaan hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi, ja sujuvalla luvituksella on siinä roolinsa”, Blomfelt arvioi. Myös EU-tasolla luvituksen nopeuttaminen on tunnistettu tärkeäksi keinoksi uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseksi.
Myös turvallisuusympäristön muutos toi lisää vauhtia luvituskeskusteluun. Vuoden alussa tuli voimaan laki, jonka mukaan tietyt vihreään siirtymään liittyvät hankkeet voivat hakea etusijaa aluehallintovirastojen ympäristölupakäsittelyssä. Viime aikoina on myös lisätty lupaviranomaisten ja tuomioistuinten resursseja. Tämäkin on positiivinen asia sujuvuuden näkökulmasta.
Ojanperän mukaan Suomessa on aiemminkin puhuttu pitkään siitä, miten sääntely-ympäristöä voidaan kehittää sujuvammaksi ympäristönsuojelun tasosta tinkimättä.
“Aika ajoin viranomaisten ja elinkeinoelämän välillä on voinut havaita jonkinlaista vastakkainasettelua, mutta nyt turvallisuusympäristön dramaattisen muutoksen myötä asioita on lähtenyt tapahtumaan, ja uskon, että vauhti tästä vain kiihtyy.”
Aaro Kajaste
