Politiikan tutkija Tõnis Saarts jakaa virolaisessa Sirp-lehdessä julkaistussa artikkelissaan itsenäisen Viron sisäpoliittisen muutoksen kahteen ajanjaksoon.
Ensimmäistä, vuodet 1991–2014 kattavaa jaksoa hän nimittää postkommunistiseksi Savisaarin ajaksi. Ajanjakson nimihenkilö Edgar Savisaar tunnettiin Viron vapautusliikkeen keulahahmona 1980-luvun lopulla. Hän toimi uudelleenitsenäistyneen Viron pääministerinä vuodet 1990–1992, perusti Viron keskustapuolueen ja toimi sen puheenjohtajana vuoteen 2016 saakka.
Savisaarin vetäytyminen ja kansalliskonservatiivisen EKRE-puolueen nousu mullistivat Viron sisäpolitiikan. Kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa helmikuussa 2022, Viron sisäpolitiikassa käynnistyi Saartsin mukaan seuraava jakso: uusi kylmän sodan ja globalisaation aikakausi.
Rajaton usko markkinaliberalismiin
Savisaarin aikakaudella Viro oli melko tyypillinen postkommunistinen yhteiskunta. Poliitikot tasapainoilivat neuvostoajan ja uuden yhteiskuntajärjestyksen risteyksessä. Maassa tehtiin radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia, jotka loivat voittajia ja häviäjiä.
Sosiologisten analyysien mukaan voittajiin kuuluivat nuoremmat, vironkieliseen keskiluokkaan kuuluvat kaupunkilaiset. Häviäjiä olivat vanhusten ja maaseudun asukkaiden lisäksi pääosin venäjänkieliset virolaiset.
Maahan levisi miltei rajaton usko markkinaliberalismiin. Ensimmäisiä säröjä tähän uskoon ilmestyi vuonna 2008, kun USA:sta alkanut finanssikriisi levisi maailmanlaajuiseksi.
Perusteellisemmin Viron yhteiskuntapoliittiseen ydinlogiikkaan vaikutti Saartsin mukaan kaksi asiaa: maassa vuonna 2014 hyväksytty sukupuolineutraali parisuhdelaki sekä vuonna 2016 puhjennut Euroopan pakolaiskriisi. Kansalliseen identiteettiin liittyvä keskustelu ei Virossa enää kietoutunutkaan neuvostoajan jättämiin jakolinjoihin ja erityispiirteisiin, vaan liberaalien ja konservatiivien välisiin arvokonflikteihin.
EKREn nousu ja lasku
EKREn noustua hallitukseen vuonna 2019, Viron sisäpoliittinen asetelma alkoi muistuttaa kulttuurisotaa. EKREn retoriikassa kansalaiset jaettiin ”konservatiiviseen tervehenkiseen enemmistöön” ja ”Viroa myyvään globalistiseen eliittiin”.
Kun Venäjä helmikuussa 2022 aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa, viimeisetkin kommunismin jälkeisen ajan yhteiskuntapoliittiset erityispiirteet pyyhkiytyivät Viron sisäpoliittiselta kartalta. Viro nousi eturivin valtioksi lännen ja idän välillä ja puolustusmenot alkoivat kasvaa jyrkästi.
Virossa alkoi uusi kylmän sodan ja globalisaation aika.
EKREn flirttiä Venäjän suuntaan ei katsottu enää hyvällä, ja puolue kärsi tappion vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Vähäinenkin neuvostoaikaan liittyvä nostalgia menetti oikeutuksensa.
Voittajista ja häviäjistä
Tutkija hahmottaa, että uuden kylmän sodan ja globalisoituneen ajan jako voittajiin ja häviäjiin muistuttaa postkommunistisen siirtymäajan asetelmaa. Voittajat ovat jälleen liberaalimpia, koulutetumpia, kaupungistuneempia nuoremman keskiluokan edustajia.
He omaavat maailmankansalaisen identiteetin eivätkä koe, että maahanmuuttajat uhkaisivat heidän asemaansa työmarkkinoilla.
Häviäjät ovat matalammin koulutettuja, heikommassa työmarkkina-asemassa olevia, perinteisten perhearvojen muokkaamia ihmisiä, jotka asuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Heidän identiteettiään globaali avoimuus ja kilpailu puolestaan horjuttaa.
Tunnelatautunut polarisaatio
Saarts siteeraa artikkelissaan polarisaatiotrendejä tutkinutta Andres Reiljania. Tämä on väittänyt, että emotionaalinen polarisaatio on Viron sisäpolitiikassa niin kärjistynyttä, että Reformipuolueen ja EKRE:n kannattajien keskinäinen antipatia ylittää jopa Yhdysvaltain republikaanien ja demokraattien välisen antipatian.
Viroon on pesiytynyt poliittinen kulttuuri, jossa kyseenalaistetaan vaalitulosten laillisuus, hyökätään sanallisesti oikeusjärjestelmää vastaan ja saatetaan jopa kehottaa väkivaltaan.
Polarisoitunut ja postkommunistisista erityispiirteistä vapautunut Viro istuu Saartsin mukaan Euroopan demokratioiden ”moninaiseen galleriaan”. Mahtuuhan siihen muun muassa Unkarin illieberaali hallinto ja Ranskan laitaoikeistolaisen Kansallisen rintaman ohjelma.
”Nähtäväksi jää, tekeekö nykysuuntaus Viron demokratiasta vahvemman ja kestävämmän vai tapahtuuko päinvastoin”, tutkija pohtii artikkelinsa lopuksi.
Tämän sisällön mahdollistaa Tallinnan kaupunki.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.