Yhteisvanhemmuus ei ole sama kuin tasan jaetut kotityöt – olennaista on, että työnjako on molempien mielestä reilu

• Jaa artikkeli X:ssä

Hyvin toimiva yhteistyö vanhempien välillä edistää sekä vanhempien että lasten hyvinvointia. Yhteisvanhemmuus-käsite tunnetaan kuitenkin huonosti ja siihen liittyy myös harhaluuloja.

Tässä jutussa selvennämme, mistä yhteisvanhemmuudessa on kysymys ja puramme kolme sitä koskevaa harhaluuloa. Väitämme, että ilmiön parempi tunteminen edistää perhevapaauudistuksen jalkauttamista ja lisää perhevapaauudistuksen tavoitteiden mukaisesti joustavuutta ja tasa-arvoa sekä perheiden arjessa että työelämässä.

Yhteisvanhemmuus on tärkeää perheen perustamisesta lähtien

Ensimmäinen harhaluulo liittyy siihen, keitä yhteisvanhemmuus eli vanhempien välinen yhteistyö kasvatuksessa ja hoivassa koskee. Hyvin toimivan yhteisvanhemmuuden merkitys tunnistetaan usein eroperheistä puhuttaessa. On kuitenkin yhtä lailla tärkeää, että vanhemmat saavat keskinäisen yhteispelinsä toimimaan jo parisuhteessa eläessään, erityisesti perheen perustamisvaiheessa.

Kun perheeseen syntyy esikoinen, on vanhempien löydettävä yhteinen sävel lapsen hoivassa ja kasvatuksessa ja pystyttävä sovittamaan vauvaperhe-elämä työssäkäyntiin ja muuhun elämään.  Yhteisvanhemmuus ei suju aina automaattisesti hyvin, mutta siihen opitaan neuvottelemalla sekä yrityksen ja erehdyksen kautta.

Suomessa on tehty uraauurtavaa ja vaikuttavaa työtä yhteisvanhemmuuden tukemisessa eron jälkeen, mutta yhdessä elävien tuoreiden vanhempien yhteisvanhemmuuden tukeminen on vasta lapsenkengissä, vaikka sen toimivuudesta on lapsiperheille laajalti ja pitkäkestoisesti hyötyä.

Yhteisvanhemmuus ei ole sama kuin tasan jaetut kotityöt

Toinen harhaluulo on, että yhteisvanhemmuus tarkoittaisi pelkästään kotitöiden ja hoivavastuiden tasapuolista jakamista. Vanhempien välinen yhteistyö sisältää paljon muutakin kuin pelkkää työnjakoa. Yhteisvanhemmuus tarkoittaa sitä, että lapsen vanhemmat – tai muut lapsesta vastuuta kantavat aikuiset – toimivat yhteistyössä sitoutuen lapsen hyvinvointiin.

Vanhempien hyvin toimiva yhteistyö tarkoittaa näin ollen kotitöiden ja vastuiden oikeudenmukaisen jakamisen ohella yhteen hiilleen puhaltamista lastenkasvatuksessa, keskinäistä tukemista ja arvostusta sekä perheelle sopivien vuorovaikutustapojen löytämistä.

Hyvin toimiva yhteistyö ei edellytä vanhempien roolien symmetrisyyttä tai vastuiden täsmällistä tasajakoa, vaan olennaista on, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä tilanteeseen ja kokevat sen oikeudenmukaiseksi. Vaikka suomalaisten vanhempien toiveissa korostuukin usein äidin ja isän roolien samankaltaisuus ja molempien vanhempien aktiivinen osallistuminen, haluavat he tehdä vanhemmuuden vastuiden jakamiseen liittyvät päätökset omalla tavallaan.

Ongelmia, jotka tyypillisesti heikentävät yhteisvanhemmuutta ovat esimerkiksi toisen vanhemman vähäinen osallistuminen vanhemmuuden yhteisiin tehtäviin tai hänen työpanoksensa sivuuttaminen, toisen osapuolen vähättely ja yhteistyön riitaisuus.

Yhteisvanhemmuuden toimivuus kiinni sekä perheestä itsestään että perhepolitiikasta

Kolmas harhaluulo, tai pikemminkin yksinkertaistus, koskee yhteisvanhemmuuteen vaikuttavia tekijöitä, joita tarkastellaan tutkimuskirjallisuudessa ja julkisessa keskustelussa usein kapeasti.

Tutkijoista osa on keskittynyt tarkastelemaan pelkästään yhteisvanhemmuuteen vaikuttavia perheen sisäisiä, mikrotason tekijöitä, kun taas osa tutkijoista on kiinnostunut lähinnä siihen vaikuttavista yhteiskunnallisista tekijöistä, kuten perhevapaajärjestelmästä.  Yhteen näkökulmaan keskittyminen johtaa siihen yksiulotteiseen käsitykseen, että yhteisvanhemmuudessa on kysymys joko vain perheen sisäisestä dynamiikasta tai yhteiskunnallisista ja rakenteellisista tekijöistä.

Yhteisvanhemmuus on kuitenkin ilmiönä mikro- ja makrotasojen leikkauspisteessä ja sen toimivuus on kiinni sekä perheestä itsestään että perhepolitiikasta. Lisäksi yhteisvanhemmuuden toimivuuteen vaikuttavat myös palvelut ja lähiverkostot.

Toimiva yhteisvanhemmuus edellyttää esimerkiksi joustavia perhevapaamahdollisuuksia molemmille vanhemmille, perhemyönteistä työkulttuuria ja molempien vanhempien mukaanottamista. Yhteisvanhemmuuden toimivuus edellyttää samanaikaisesti myös vanhempien keskinäistä neuvottelua ja sopimista. Perhe-etuuksista ja -vapaamahdollisuuksista ei ole perheille hyötyä, jos vanhemmat eivät pääse niiden käytöstä yhteisymmärrykseen tai jos asenneilmapiiri lähipiirissä tai työpaikalla on kielteinen.

Perhevapaauudistuksen lisäksi tarvitaan yhteisvanhemmuuden tunnistamista ja tukemista myös perhepalveluissa. Esimerkiksi perhevalmennuksessa on olennaista tukea vanhempia yksilöllisen vanhempana kasvamisen lisäksi myös siinä, että he löytävät vanhemmille yhteisesti toimivia ja toista kunnioittavia tapoja pitää huolta lapsestaan.

Perhepalveluiden tulisi kannustaa yhteisvanhemmuuteen

Saamme lisää tietoa yhteisvanhemmuuden kehittymisestä meneillään olevasta Suomen Akatemian rahoittamasta pitkittäistutkimuksesta. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten yhteisvanhemmuus kehittyy vanhemmuuden alkuvaiheessa, kun odottavasta parista tulee vanhempia ja alkaa arki vauvaperheenä.

Tutkimus tuottaa tietoa siitä, mitkä tekijät perheessä, yhteiskunnan palveluissa sekä työ- ja perhepolitiikassa tukevat yhteisvanhemmuutta.  Kansainvälinen vertailu tuo näkyväksi suomalaisen perhepolitiikan ja -palvelujen erityispiirteitä, vahvuuksia ja kehittämistarpeita.

Vanhempien haastattelut puolestaan kertovat puolisoiden omista kokemuksista ja näkemyksistä. Hankkeessa kerätty mobiilipäiväkirja-aineisto valottaa perheiden arkisista tilanteista vanhemmuuden jakamisessa. Sen avulla saadaan päivittäistä tietoa muun muassa siitä, miten kotitöitä ja hoivavastuita jaetaan, missä määrin niistä riidellään ja miten puolisot tukevat toisiaan arjessa.

Tietoa yhteisvanhemmuudesta voidaan hyödyntää paitsi perhepolitiikassa myös perhepalveluiden työkäytänteissä. Yhteisvanhemmuuden vahvistaminen ei ensisijaisesti edellytä lisää resursseja vaan sitä, että vanhempien välisen yhteistyön toimivuuden merkitys tunnistetaan perhepalveluissa ja politiikassa, ja että vanhemmille luodaan edellytykset toteuttaa heille ja heidän lapsilleen toimivaa yhteisvanhemmuutta.

Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

Tutustu muihin vapaan lukuoikeuden Akatemia-artikkeleihin