Rahaa on enemmän kuin hyviä ideoita | Tukijärjestelmä mahdollistaa mutta laiskistaa | Taiteen tekeminen on palveluammatti
Voiko taiteellisesti kunnianhimoinen työ olla myös kannattavaa liiketoimintaa?
Ida Martela | 18.1.2024 | #6
Päätoimittajan tervehdys
Kulttuurin rahoituksesta puhuttaessa esiin nousevat yleensä erilaiset apurahat ja tukimuodot – useimmiten myös niiden riittämättömyys.
Voiko taiteellisesti kunnianhimoinen työ olla myös taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa? Entä onko Suomen kokoisessa maassa ylipäätään mahdollista elättää itsensä kulttuurialalla ilman merkittäviä apurahoja tai muita tukia?
Ja miten taidekentällä suhtaudutaan heihin, jotka menestyvät ja rikastuvat taiteellaan?
Näitä kysymyksiä pohtivat Taideyliopiston esihautomo-ohjelman projektipäällikkö Kati Uusi-Rauva, talouselämän ja elokuva-alan vaikuttaja Ari Tolppanen sekä kuvataiteilija ja näyttelijä Manuela Bosco.
Rikastuttavia lukuhetkiä,
Ida Martela
1/5 Iso kuva: Toimiva tukijärjestelmä mahdollistaa mutta laiskistaa
Lähtökohta: Suomeen on täytynyt rakentaa vahva ja tiivis taiteen tukijärjestelmä, jotta kotimaista kulttuuria on voitu tuottaa laadukkaasti ja monipuolisesti.
Seuraukset: Järjestelmä on Taideyliopiston esihautomo-ohjelman projektipäällikkö Kati Uusi-Rauvan mukaan sekä välttämätön että haasteellinen:
Plussat:
Mahdollistaa pitkäjänteisen ja monipuolisen tekemisen. Tosin nykyään moni rahoituspohja on projektiluontoista eikä samalla tavalla tue pitkäjänteistä kehittämistyötä.
Tarjoaa tärkeän vaihtoehdon bisneksen tekemisen rinnalle, sillä taiteen ja bisneksen yhdistäminen on haastavaa. Taiteen tehtävä on kyseenalaistaa ja kysyä. Bisneksen tehtävä on tuottaa rahaa eikä kyseenalaistaa niitä premissejä, jotka mahdollistavat bisneksen.
Mahdollistaa asioiden muhimisen sekä etäisyyden ottamisen maailmaan. Tuottaa taiteen tekemisen kannalta tärkeää happea ja tilaa erilaisten teemojen työstämiseen.
Miinukset:
Kaupallisen ja markkinalähtöisen toiminnan opettaminen ja osaaminen on jäänyt vähemmälle, kun koulutuksessa on painotettu apurahojen hakemista.
On vahvistanut käsitystä “vapaasta taiteesta”, jossa taiteilijat nähdään irrallaan rahan tekemisestä. Apurahojen hakeminenkin on oman osaamisensa myymistä tietylle “yleisölle”.
Tekeminen on toisinaan sisäänpäinkääntynyttä ja siinä korostuu “meidän näkemys ja meidän tarve ilmaista”, eikä tulla kyseenalaistaneeksi, onko tuotos tarpeellista tai merkityksellistä muille.
On synnyttänyt eräänlaisen nokkimisjärjestelmän, johon muun muassa ulkomaalaisten on vaikea päästä mukaan. Kollegiaalinen kontrolli voi olla taiteenalasta riippuen hyvin vahvaa.
2/5 Kansainvälinen kilpailu haastaa uudistumaan
"Vaikka taiteilijalla olisi agenttikumppani, on tärkeää että tekijä itse ymmärtää myös liike-elämän perusteet. Tämä auttaa asettamaan tavoitteita sekä omalle toiminnalle että liikekumppaneille." Kuva: Jussi Ratilainen
Kati Uusi-Rauva: “Meidän yhteiskunnallinen rakenne ja taiteen tukijärjestelmät ovat aiemmin mahdollistaneet sen, että taiteilijat ovat voineet tyytyä yksin kotimarkkinaan. Osittain tästä syystä lähdemme takamatkalta nyt voimistuneeseen kansainväliseen kilpailuun.”
Kuka? Uusi-Rauva on projektipäällikkö Taideyliopiston esihautomo-ohjelmassa, joka tukee taidelähtöisten liikeideoiden kehittämistä. Toiminut aiemmin muun muassa AGMA:n (Association of Agents and Managers in Creative Industries) toiminnanjohtajana sekä yksityisenä agenttina edustaen tuottajia ja taiteilijoita digitaalisten medioiden alalla.
Suomi tarvitsee agentuuri-osaamista
Suomalaiset kulttuurituotteet altistuvat koko ajan enemmän maailmanlaajuiselle kilpailulle, mikä on luonut voimakkaan tarpeen kulttuurikentän ammattimaiselle välittäjätoiminnalle eli agentuureille.
Taidekentän “kaupallisuuden peikosta” johtuen meillä ei ole syntynyt samanlaista kaupallisen tason osaajakenttää kuten vaikka Saksassa ja Englannissa. Myöskään koulutusta aihepiiriin ei ole ollut saatavilla.
Taiteilijoiden puolesta kysyntää ammattimaisille agenteille kuitenkin olisi.
Kirjallisuudessa Elina Ahlbäck on Suomen ensimmäinen agentti, jonka vanavedessä on syntynyt muita kirjallisuusagentuureja.
Monet suomalaiset taiteilijat ovat huomanneet, millaisia työmahdollisuuksia kansainväliset markkinat voivat tuoda. Yhä useammalle bisneksen tekeminen ei ole enää mörkö.
Rusinat apurahapullasta ja lisää bisnesymmärrystä
Parhaimmillaan apurahat ja kaupallinen toiminta tukevat toisiaan.
Apurahasta voi saada paljon tukea esimerkiksi oman toiminnan kehittämiseen.
Oman liiketoiminnan kautta saatua rahaa voi käyttää vapaasti toisin kuin apurahoja, jotka on usein kohdennettu johonkin. Tätä moni ei tule heti ajatelleeksi.
Tulevaisuudessa yhä useampi taiteilija todennäköisesti joutuu ja saa miettiä, millä tavoin tehdä omaehtoista liiketoimintaa.
Hyviä esimerkkejä taiteellisesti kunnianhimoisista ja taloudellisesti menestyvistä tekijöistä ➡️ kirjailija Max Seeck, foley-artisti Heikki Kossi ja kuvataiteilija Katja Tukiainen. Kaikilla on uniikki tyyli, jolle he ovat olleet uskollisia.
3/5Rahaa on enemmän kuin hyviä ideoita
“Markkinointikenttä on muuttunut elokuvan osalta. Se on nykyisin hyvin digi- ja somevoittoista.”
Ari Tolppanen: “Alasta riippumatta liiketoiminnalliset ongelmat ja ratkaisut ovat pitkälti samantyyppisiä. Kannattavaa bisnestä tehdään joko tuloja lisäämällä tai kuluja vähentämällä ja joskus pitää ensin sijoittaa, että toiminnasta saadaan kannattavaa.”
Kuka? Tolppanen on Helsingissä asuva pääomasijoittaja, talouselämän ja elokuva-alan vaikuttaja sekä pääomasijoitusyhtiö CapMan Oy:n perustajaosakas. Tuorein projekti, Helsingin vanhan linja-autoaseman tiloihin auennut Kulttuurikasarmi, yhdistää elokuvateatterin, tapahtumatilan sekä ravintolamaailman.
Oikean rahan löytäminen vaatii oma-aloitteisuutta
Raha ei ole ongelma, sitä on yllin kyllin. Sijoittajat ovat erilaisia ja pitävät eri asioista. Vaatii omaa aktiivisuutta löytää itselleen oikeat rahoittajatahot.
Taiteen koulutukseen ei sisälly vielä riittävästi oman osaamisen markkinointia, rahoittamista ja tuottamista. Markkinointi on ylipäätään ollut Suomessa iso pullonkaula. Elokuvan tekemiseen on saatettu käyttää 1–2 miljoonaa euroa, mutta markkinointiin ei ole ollutkaan rahaa.
Liian moni jättää haaveensa toteuttamatta, koska ei usko onnistuvansa eikä osaa hakea riittävää taloudellista tukea idealleen. Yrittäjäksi ryhtymisen kynnys on myös edelleen korkea. Nuorille olisi tärkeää tuoda esiin, että yrittäminen on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Taiteen tekeminen on yleensä yrittämistä.
Taiteellinen kunnianhimo ei sulje pois kaupallista menestystä
Taiteellinen kunnianhimo on usein jopa menestystekijä.
Elokuvissa hyviä esimerkkejä taiteellisesti kunnianhimoisista menestystarinoista ovat muun muassa Kuolleet lehdet, Hytti nro 6 ja Neljä pientä aikuista.
Todella pääomavaltaisilla kulttuurin aloilla, kuten oopperassa ja teatterissa, kotimainen yleisöpohja ei ole taloudellisesti riittävä, joten niitä on syytä tukea julkisella rahoituksella.
“Suomen mittakaavassa pääkaupunkiseutu on niin iso, että sieltä löytyy aina yleisö esimerkiksi art house -tyyppiselle elokuvalle. Jos Kulttuurikasarmista tehtäisiin geneerisiin viihde-elokuviin keskittynyt paikka, se olisi luultavasti huonompi bisnes kuin se, että se keskittyy laatuelokuviin. Molempia tyylilajeja toki tarvitaan.”
4/5 Taiteen tekeminen on ennen kaikkea palveluammatti
"Niin kauan kuin taide nojaa mieleen ja älylliseen, se ei ole kovin moniulotteista." Kuva: Manuela Bosco
Manuela Bosco: “Olen kokenut, että taiteeni koetaan vähempiarvoisena, koska ihmiset pitävät siitä. Ikään kuin siinä olisi pakko olla jokin virhe – että se ei olisi niin korkeatasoista ja jalostunutta tai että se olisi pidettyä vain sen takia, että olen ollut julkisuudessa.”
Kuka? Bosco on Helsingissä asuva kuvataiteilija, näyttelijä ja kirjailija.
“Edelleen kuulee sitä, että apurahat tekevät taiteesta riippumattomampaa ja näin ollen jalostuneempaa ja parempaa. Tällaisessa ajattelussa voidaan kompastua ansaan, jossa hyvin pitkälle mennyt yksilökeskeisyys korostuu tavalla, joka ei ole yhteiskunnallisesti ja kollektiivisesti tervettä. Vastapuoli tälle ei ole miellyttäminen vaan se, että virittäydytään kuulemaan sitä, mikä on ajassa ajankohtaista, universaalia ja oleellista."
Miten ja kuka saa menestyä taiteella?
Toisin kuin monella muulla alalla, taidealalla taloudellista menestymistä ei aina katsota hyvällä.
Syiksi esitetään usein huolta taiteen riippumattomuudesta ja yleisön miellyttämisestä taiteellisen kunnianhimon kustannuksella.
Pelko resurssien riittävyydestä saa monissa aikaan huolta oman asemansa puolesta.
Toisaalta myös apurahoja voi olla vaikea saada, jos taustalla ei ole tiettyä, yleisesti hyväksyttyä koulutusta ja ammatillista polkua.
“Taiteen tehtävä on rikkoa kaavaa ja tuoda esiin uusia näköaloja, joten on mielestäni täysin taiteen tehtävän vastaista ajatella, että ainoa kaanon, jossa taidetta voidaan tehdä korkealaatuisesti, on yhden ja saman polun, esimerkiksi tiettyjen koulujen kautta.”
Johtopäätös: Koko taidekenttä hyötyisi siitä, että muureja alan sisällä laskettaisiin ja uskallettaisiin nähdä arvo siinä, että joku toinen on ajatellut asiat eri tavalla ilman tiettyjä struktuureja, joita toisille on mahdollisesti tietyn koulutuksen sisällä opetettu.
“Koen, että taiteilija on ikään kuin välittäjän toimessa ja yhteisön palveluksessa oman kanavansa ja välineensä kautta. Tämä on ennen kaikkea palvelutehtävä.”
5/5 Analyysi: Ymmärrystä rahoitusvaihtoehdoista tarvitaan lisää
Mikä siis on resepti menestyvään kulttuuriliiketoimintaan?
Oma uniikki tyyli, joka erottuu joukosta.
Kyky myydä ja markkinoida omaa osaamistaan.
Ymmärrys erilaisista tarjolla olevista rahoitusvaihtoehdoista.
Rohkeus lähteä yrittämään ja ottamaan riskejä.
➡️ Menestysresepti on siis käytännössä sama kuin millä tahansa muullakin liiketoiminnan alueella.
Mutta: Menestystekijöistä vain ensimmäistä tuetaan tällä hetkellä riittävästi suomalaisessa taidealojen koulutuksessa.
Johtopäätös: Ensimmäinen askel muutokseen onkin koulutukseen panostaminen.
Tolppanen: “Ei me Suomessa olla sen huonompia, mutta pitää olla närviä tehdä - närviä, pääomaa ja riskinottokykyä.”
Tiedepääomalla parempia päätöksiä – poliitikot koulun penkille?
Onko tiede poliitikon mielestä arvokasta pääomaa vai rahanhaaskausta?
Jos poliitikot suhtautuvat nihkeästi tieteeseen, hälytyskellojen on syytä soida. Tiede on kaikkialla, huomaamme sitä tai emme, muistuttaa tutkija Johanna Kaakinen Turun yliopistosta.
➡️ Ilman tiedettä ei olisi sähköä, antibiootteja, autoja, silmälaseja tai tietokoneita. Tiede tutkii ilmastoa, nuorten jengiytymistä, sotien syntyä ja hyvinvoinnin jakautumista.
Tiedepääoma tarkoittaa kansakunnan tiedollista huoltovarmuutta: asenteita tieteellistä tietoa kohtaan, sen ymmärtämistä ja toimintakykyä.
Tiede on monille vieras asia – miksi? FINSCI-tutkimuksessa olemme selvittäneet laajoissa kyselytutkimuksissa ihmisten tietoja, uskomuksia ja käsityksiä tiedeasioista. Havaintoja:
Läheskään aina ei ole selvää, miksi jonkin aihepiiriin tutkimus olisi millään tavalla merkityksellistä, varsinkaan oman elämän kannalta.
Vanhempien, opettajien ja kaveripiirin suhtautuminen ohjaa lasta ja nuorta tieteen pariin – tai sitten ei.
Tiedepääoma suojaa ihmistä huuhaalta ja salaliittouskomuksilta.
Olisiko nyt aika selvittää kansanedustajiemme tiedepääoman taso? Jos sellaisen kyselyn teemme, toivottavasti jokaisen kansanedustajan vastauksesta henkii ymmärrys tieteestä kartuttamisen arvoisena pääomana, jota ilman kansakunta näivettyy.
