Muutokseen tarvitaan tunnetta | Rakenteet ontuvat | Taiteilijoiden osaaminen esiin
Kun halutaan saada muutosta aikaan, pelkkä älyllinen oivallus ja tieto eivät yksin riitä. Tarvitaan tunnekokemusta ja syvempää havahtumista asian merkityksellisyyteen. Tässä taidelähtöiset metodit ovat omaa luokkaansa.
Ida Martela | 13.3.2024 | #7
Päätoimittajan tervehdys
Kun halutaan saada muutosta aikaan, pelkkä älyllinen oivallus ja tieto eivät yksin riitä. Tarvitaan tunnekokemusta ja syvempää havahtumista asian merkityksellisyyteen. Tässä taidelähtöiset metodit ovat omaa luokkaansa.
Soveltavan taiteen menetelmät ovat kuitenkin vähän käytetty mahdollisuus kun puhutaan ongelmanratkaisusta, uusien innovaatioiden kehittämisestä ja muutosten läpiviemisestä. Vaikka metodeista on olemassa sekä kokemuksellista että tutkimuksellista dataa, ne eivät vielä ole vakiinnuttaneet asemaansa elinkeinoelämässä ja yritysten arjessa.
Yksi syy tähän on niiden näkyväksi tekemisen vaikeus. Tarvitaan myös enemmän välittäjätoimintaa: henkilöitä, jotka puhuvat samaa kieltä sekä taiteilijoiden että yritysten kanssa.
Välittäjätoiminnasta, rakenteellisista haasteista, edistysaskelista ja tulevaisuuden kuvista omia näkemyksiään tässä kirjeessä jakavat Taiken Antti Huntus, Taideyliopiston Jenni Latva, Businessteatterin Merita Petäjä sekä taiteilija ja välittäjätoiminnan pioneeri Krista Petäjäjärvi.
Luovia lukuhetkiä,
Ida
1/5 ISO KUVA: Organisatorinen ja rakenteellinen aukko
Antti Huntus: “Meiltä puuttuu rohkeus kehittää kaikkiin toimialoihin luovuutta. Luovuutta ei pitäisi rajata vain tiettyjen alojen etuoikeudeksi.” Kuva: Marc Sabat
Kuka? Antti Huntus työskentelee erityisasiantuntijana Taiteen edistämiskeskuksella vastuualueenaan julkisen taiteen palvelut ja kuntien kulttuuripalvelut.
Ei-kenenkään-tontti:
Suomesta puuttuu virastotason toimija ja rakenne soveltavan osaamisen kehittämiselle. Kehittäminen tapahtuu yksittäisten, usein apurahalla pyörivien hankkeiden kautta, jolloin pitkäjänteisyys puuttuu.
Kehittämistyölle on tarvetta, sillä toiminta ei ole vielä markkinavalmista: puuttuu sekä ostajaosaamista että myyntiosaamista.
Kansallisella tasolla on kuitenkin tapahtunut edistystä ja taide- ja kulttuuritoimijoiden rooli kehittämistyössä aletaan ymmärtää aiempaa laajemmin:
Kulttuuritoimijat on ensi kertaa kutsuttu Valtioneuvoston kanslian toimesta mukaan Kestävän kehityksen toimikuntaan.
Tulevaisuusvaliokunnassa on kehitetty uudenlaisia, taidelähtöisiä kuulemismenetelmiä, joiden avulla on tarkoitus kirkastaa käsiteltävien asioiden ydintä ja vahvistaa tunnetason yhteyttä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä valmistelee parhaillaan kulttuuripoliittista selontekoa, jonka tarkoituksena on mahdollistaa Suomen taide- ja kulttuuripolitiikan pitkäjänteinen kehittäminen.
Molemminpuolista kiinnostusta kuitenkin löytyy
Yrityksissä on avoimuutta ja kiinnostusta taiteellisia kehittämismenetelmiä kohtaan etenkin silloin, kun kehitys junnaa paikallaan ja mietitään, mistä löytää ratkaisuja.
Myös kulttuurialalla löytyy tänä päivänä paljon toimijoita, joita kiinnostaa hyödyntää osaamistaan laajasti perinteisten kontekstien ulkopuolella.
2/5 Rakenteet ontuvat – Suomi siitä huolimatta edelläkävijä
”Taiteessa on paljon sellaisia mahdollisuuksia, joita emme vielä pysty tunnistamaan. Taide voi muodostua jonkin näköiseksi taajuudeksi yhteisölle käsitellä sellaisia asioita, joita he eivät muuten osaa tai voi jakaa. Taiteessa on loputon määrä mahdollisuuksia olla osana yhteisöjen arkea.”
Kuka? Krista Petäjäjärvi on taiteilija-kehittäjä ja asiantuntija, jolla on monivuotinen kokemus taiteesta työelämän organisaatioissa ja innovaatioissa.
Heikommassa asemassa olevien ryhmien tukemiseen syntynyt kulttuurihyvinvoinnin kenttä on lyönyt itsensä Suomessa läpi viimeisen 10 vuoden aikana. Eurooppalaisessa kontekstissa Suomi on monella tapaa Britannian ohella edelläkävijä taiteen soveltamisessa yhteisöihin ja erilaisiin kehittämisen tarpeisiin.
Taidelähtöisten menetelmien kehittäminen tulevaisuuden innovaatioita ja korkean toimintakyvyn ryhmiä varten ei kuitenkaan ole vielä samalla tavalla vakiinnuttanut asemaansa.
Enemmän yhteistyötä, vähemmän polarisaatiota
Kaupungit ja kunnat ovat myös löytäneet uusia keinoja tehdä yhteistyötä kulttuuritoimijoiden kanssa. Kulttuuritoimijat eivät ole enää vain apurahojen saajia, vaan asiantuntijoita ja yhteistyökumppaneita.
Polarisaatio taiteen itseisarvon ja soveltavan taiteen välillä on olemassa, mutta keskustelut itseisarvosta ja taiteen muista arvoista syvenevät. Mustan ja valkoisen rinnalle muodostuu monia sävyjä.
Moninaisten kriisien keskellä taiteilijat ovat entistä kiinnostuneempia toimimaan oman perinteisen kontekstinsa ulkopuolella käyttäen omaa ammattitaitoaan hyödyksi kriisien ja ongelmien ratkaisuun.
Välittäjä kytkee taiteen mahdollisuudet osaksi muuta yhteiskuntaa
Taidelähtöisten menetelmien näkyväksi tekeminen vaatii välittäjiä, jotka osaavat puhua samaa kieltä sekä taiteilijoiden että yritysten kanssa.
Välittäjä auttaa taiteilijaa toimimaan uudenlaisissa konteksteissa ja asiakasta ostamaan oikeanlaista osaamista. Taiteilijan ei tarvitse ryhtyä konsultiksi, vaan hän voi toimia toisen yhteisön hyödyksi omista ammatillisista vahvuuksista ja rajoista käsin. Monialainen työparius on tulevaisuuden toimintamalli.
Tulevaisuudessa välittäjäasiantuntijuus ja välittäjien ammattikunta ovat olemassa ihan uudella tavalla. Välittäjät rakentavat mahdollisuuksia sekä taiteilijoille että yrityksille.
3/5 Älyllinen oivallus ei yksin riitä toiminnan muutokseen
“Prosessiteatteri sopii metodina todella hyvin tilanteisiin, joissa lähdetään kehittämään jotain uutta toimintatapaa ja halutaan näyttää, että tällainen tämä tie olisi, tätä haluamme lähteä tekemään, tämä on tärkeää. Se toimii ikään kuin muutoksen kick offina.” Kuva: Suvi Helko
Kuka? Merita Petäjä on psykologi, yksilö- ja organisaatiocoach, soveltavan teatterin ammattilainen sekä Businessteatterin perustajajäsen.
Tunne saa aikaan muutoksen
Pelkkä älyllinen oivallus ei johda muutokseen toiminnassa. Väliin tarvitaan myös tunne. Voimakas tunne mahdollistaa sen, että ihminen on valmis toimimaan jonkin asian eteen sekä muuttamaan omaa toimintaansa. Tunteen synnyttäjänä taide on vertaansa vailla.
“Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta taidelähtöiset metodit ovat todella tärkeitä. Jos me voisimme oppia kaikki vuorovaikutusmetodit kirjoista, niin olisimmehan me jo mestareita niissä, mutta ei se mene niin, me tarvitsemme näitä laboratorioympäristöjä.”
Millaisia taidelähtöiset kehittämismenetelmät ovat käytännössä?
Businessteatteri käyttää nimensä mukaisesti erilaisia teatterin ja draaman metodeja yritysvalmennuksissaan.
Prosessiteatteri-metodissa näyttelijät esittävät kohtausten kautta asiakkaalle erilaisia, heidän arjestaan nousevia tilanteita ja haasteita, joita asiakkaan ehdotusten pohjalta lähdetään kehittämään improvisaation avulla.
Treeniteatteri-metodi tarjoaa mahdollisuuden harjoitella haastavia vuorovaikutustilanteita näyttelijöiden kanssa.
“Eräässä organisaatiossa oli hankalan paikan tullen aina vastuussa “joku muu”. Näyttämöllistimme tämän. Laitoimme “jonkun muun” takiksi naulaan roikkumaan ja teimme näkyväksi sen, ettei vastuunkantajaa todellisuudessa ollut.”
Yritysmaailmaan ei ole helppoa viedä taidelähtöisiä metodeja, mutta asiakassuhteet ovat tavallisesti olleet todella pitkiä, kun metodin toimivuus on huomattu.
4/5 Rahoituskanavat eivät huomioi poikkisektoriaalista yhteistyötä
Jenni Latva: “Yritysmaailmaan uiminen on haastavaa. Jos menemme sisään sanalla “taide”, se herättää heti ennakkoluuloja ja haasteita. On totuttu näkemään tanssiesitys tai maalaus eikä välttämättä ymmärretä laajemmin, millaista asiantuntijuutta taiteilijoilla on.” Kuva: Jenni Latva
Kuka? Jenni Latva työskentelee asiantuntijana Taideyliopiston Seinäjoen yksikössä.
Poikkisektoriaalinen yhteistyö pitäisi huomioida koulutuksessa ja rahoituksessa
Rahoitusinstrumenttien ja -kanavien pitäisi olla sellaisia, että ne sallisivat laajan poikkisektoriaalisen liikkumisen, eivätkä keskittyisi vain yksittäisille aloille kerrallaan.
Eri alojen ristiintekemisen mahdollisuudet pitäisi huomioida paremmin jo koulutusvaiheessa ja luoda toimijoille tilaisuuksia tehdä yhteistyötä ja oppia toisiltaan. Alan oppilaitokset pyrkivät vastaamaan tähän tarpeeseen ja uusia kursseja ja täydennyskoulutuksia on koko ajan paremmin saatavilla.
Seuraavaksi Slushiin?
Kulttuurialan ihmiset puhuvat taiteellisista kehittämismenetelmistä keskenään, mutta haasteena on löytää areenat, joiden kautta viestiä saisi eteenpäin elinkeinoelämään.
Taiken teettämän kyselytutkimuksen mukaan peräti 78% yrittäjistä ei tuntenut taiteellisia kehittämismenetelmiä. Ei voi ostaa tai hyödyntää sellaista, minkä olemassaolosta ei tiedä.
Pilottihankkeissa on huomattu, että nähtyään esimerkkejä taiteellisen asiantuntijuuden käytöstä, yritysten edustajat ymmärtävät paremmin, millaista asiantuntijuutta taiteilijoilla on ja miten sitä voisi hyödyntää.
5/5 Potentiaalin hyödyntäminen kaikkien etu
Taide- ja kulttuurialan toimijat ovat yksimielisiä siitä, että millään taholla ei ole pitkän tähtäimen vastuuta taidelähtöisten ja luovien ongelmanratkaisumenetelmien kehittämisestä. Tämä käy monella tapaa kalliiksi niin yhteiskunnalle, taiteilijoille kuin elinkeinoelämälle:
Yhteiskunta: Taiteilijoiden kouluttaminen on kallista. Esimerkiksi yksi näyttelijän tutkinto maksaa valtiolle noin 150 000 euroa. Suomella ei ole varaa kouluttaa kalliilla asiantuntijoita ja jättää osaa heidän osaamisestaan hyödyntämättä.
Taiteilijat: Moni taiteilija joutuu taiteellisen työnsä ohella tekemään muita töitä elättääkseen itsensä. Olisi tarkoituksenmukaisempaa, että heillä olisi monipuolisemmin mahdollisuuksia hyödyntää osaamistaan elinkeinonsa turvaamiseen.
Elinkeinoelämä: Yritykset etsivät jatkuvasti ratkaisuja muutosten läpiviemiseen ja uusien innovaatioiden ja läpimurtojen kehittämiseen. Näihin haasteisiin taidelähtöiset menetelmät tarjoavat monia työkaluja, joita ei kannata jättää hyödyntämättä.
Niin taidekentällä kuin yritysmaailmassa olisi myös korkea aika luopua ennakkoluuloista ja kehittää voimakkaammin yhteistä kieltä ja dialogia. Opittavaa olisi puolin ja toisin, mutta se vaatii avointa mieltä ja aitoa halua ymmärtää toista. Toki myös välittäjiä tarvitaan avuksi.
Luokkatausta pitää luokkaretkeläistä otteessaan
Haluatko tietää lisää? Ota yhteyttä suoraan tutkijaan!
Työläistausta ei menetä yliopistoympäristössäkään merkitystään, vaikka elämä saavutettuine tutkintoineen voi näyttää keskiluokkaiselta. Jopa oma CV voi tuntua vieraalta, yliopistonlehtori Mari Käyhkö Itä-Suomen yliopistosta kirjoittaa.
Vaiettu aihe
Työläistaustaiset akateemiset ovat yliopistoissa näkymätön vähemmistö.
Luokkatausta on sivuutettu, hiljennetty ja merkityksettömäksi oletettu asia.
Koko elämän mittainen prosessi
Luokkanousu on elämän mittainen ja tunteisiin vaikuttava prosessi, jossa ei ole paluuta vanhaan eikä välttämättä päätepistettä.
Luokan näkymätön perintö konkretisoituu esimerkiksi sisäistyneinä arvoina ja käsityksinä itsestä sekä itselle soveliaasta asemasta ja tehtävistä.
Vieras siellä ja täällä
”Luokkaretkeläinen” jää helposti outoon välitilaan, jossa tuntee olevansa vieras siellä ja vieras täällä.
Olisi tärkeää ymmärtää luokkaliikkuvuus monikerroksisena, sukupuolittuneena, monin tavoin eri elämänpiireissä sisäisesti elettynä ja koettuna kysymyksenä.
Akatemia-palvelussa tieteentekijät kirjoittavat oman tutkimuksensa tuloksista suoraan MustReadin yleisölle.
