1/5 ISO KUVA: ”Kakkosluokan politiikkaa”

Tutkimustietoa: Huhtikuussa julkaistiin muusikko, dramaturgi Paula Vesalan aloitteesta syntynyt tutkimus korona-ajan kulttuuripolitiikasta Suomessa. 

Tavoite: Hanke arvioi kulttuurialaan kohdistunutta poliittista päätöksentekoa niin oikeustieteen, yhteiskuntatieteen kuin hyvän hallinnon ja demokratian periaatteiden näkökulmista.

Kolme nostoa: 

1. Kulttuuripolitiikkaa katsottiin pääosin talous- ja elinkeinopoliittisten näkökulmien kautta.

2. Kulttuurin myönteiset vaikutukset henkiseen kriisinkestävyyteen sekä yleisesti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin pitkälti ohitettiin kriisinhoidossa.

3. Kulttuurialan tuotos ja arvonlisäys pienenivät vuosina 2020–2021 merkittävästi muuta yhteiskuntaa enemmän ja peräti 40 % taiteilijoista harkitsi alan vaihtoa.

Tampereen yliopiston hallintotieteiden professori Jari Stenvall: “Vieläkään ei ole ihan ymmärretty, miten suuri shokki korona-aika oli kulttuurialalle. On tärkeää, että nyt on huolellisesti ja objektiivisesti katsottu, mistä tässä oikein oli kysymys. Tämän jälkeen on helpompi myös jatkaa eteenpäin.”

2/5 Terveysturvallisuuskertomus dominoi

Kuka? Jari Stenvall on Tampereen yliopiston hallintotieteiden professori ja mukana kirjoittamassa “Jaksakaa vielä” -tutkimusta. 

Lisäksi: Hän on toiminut myös Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaryhmässä arvioimassa Suomen koronatoimien seurauksia.

Korona-ajan kulttuuripolitiikan kolme tasoa:

1. Kriisitaso:

   • Kriisijohtaminen näyttäytyi dialogin sijaan eri kertomusten taisteluna: terveysturvallisuuskertomus vastaan muut kertomukset kuten kulttuurin kertomus.

   • Terveyskertomusta oikeutettiin ajatuksella, että kulttuuritapahtumat ovat vaarallisia. Kertomus oli hyökkäävä kulttuurialaa kohtaan eikä muuttunut, vaikka uusia, turvallisempia toimintamalleja kehitettiin.

   • Kertomukset ajavat aina jonkun etua, tässä tapauksessa valtaapitävien, sillä sen avulla oli helppoa perustella rajoitukset.

2. Kulttuuritaso:

   • Kulttuuriala näyttäytyi sirpaleisena. Hajanaisuuden vuoksi kriisi ei kohdellut kaikkia samalla tavalla, mikä on edunvalvonnan näkökulmasta haasteellista.

   • Alalle kuitenkin kehittyi uudenlaiset tukijärjestelmät.

   • Huolena on, että kriisi ei pääty koskaan. Edessä on mahdollisesti jo uusi kriisi, kun valtiontalous sakkaa.

3. Politiikan taso:

   • Poliitikkojen keskuudessa oli nähtävissä tarkoitushakuista tietämättömyyttä. Kun jotain ei tiedä, siitä ei tarvitse ottaa vastuuta. Vaikka kulttuurialan edunvalvonta oli vahvaa ja näkyvää, sitäkään ei kuultu.

   • Kulttuuriala jäi monien hallinnon siilojen väliin, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että freelancereille oli vaikeaa löytää järkeviä tukia.

   • Kulttuurialasta puuttuu poliittinen kokonaisnäkemys, mikä tekee helpommaksi alan politikoinnin. Pitkän linjan tahtotilan puuttuessa esimerkiksi säästöjä tehdään todella sattumanvaraisesti.

Johtopäätös: Tarvitaan jämäkkä näkemys kulttuuripolitiikasta: Mitä me haluamme kulttuurilta ja sen eri aloilta? Miltä näyttäisi kulttuuripoliittisesti hyvä Suomi? Kulttuurialan täytyy itse olla määrittelemässä tätä tahtotilaa.

3/5 “Kohdeltiin kuin kukkahattutätejä”

Kuka? Kari Arffman Helsingin kaupunginteatterin johtaja vuodesta 2017: “Tuli vähän sellainen olo, että ei päästetä noita kulttuuri-ihmisiä näihin keskusteluihin, kun ne vain ajavat omaa asiaansa. Minkäänlaista keskusteluyhteyttä ei ollut.”

• Päätöksiä tehtiin asiantuntijavoimin. Asiantuntijoiksi kelpasivat lääkärit ja juristit. Tapahtumajärjestäjiä itseään ei missään kohdin kuultu.

• Kulttuurialalla tehtiin valtavasti töitä terveysturvallisuuden parantamiseksi, mutta tätä tietoa ei hyödynnetty edes siinä vaiheessa, kun lopulta perustettiin työryhmä  kehittämään tilaisuuksien terveysturvallisuutta.

• Myös tukipolitiikka ontui. Esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterilla on korkea omarahoitusosuus, yli 40 %, joten lipputulojen ollessa pois pelistä ulkopuolista tukea olisi tarvittu. Tuki oli kuitenkin pientä suhteessa sen todelliseen tarpeeseen sekä myös muihin teattereihin.

• Korona viivästytti ostopäätösten tekemistä entisestään ja monet kulttuuritoimijat joutuvat jännittämään viimeiseen asti, löytääkö yleisö niiden pariin.

Arffman: “Mitä haluamme, että meillä on olemassa kaikkien pandemioiden jälkeen, verovirasto ja aluehallintovirasto? Meillä ei haluta puolustaa elämisen ydintä ja merkityksellisyyttä.”

Jotain hyvääkin jäi käteen:

• Pandemia-aika vahvisti striimauskäytäntöjä ja tervehdytti tapahtuma-alan toimintatapoja sairauspoissaolojen suhteen. Enää oksennustaudissa ei mennä lavalle.

• Tilanne myös herätti pohtimaan sitä, mikä elämästä tekee merkityksellistä. Milloin elämän pituus korvaa sen laadun?

4/5 Tapahtuma-ala ensimmäisenä mustalle listalle

Kuka? Hanna Kosonen on keskustan kansanedustaja, joka toimi tiede- ja kulttuuriministerinä koronapandemian iskiessä Suomeen keväällä 2020.

Kososen kolme pointtia:

1. Tilanne oli kaikille uusi

   • Suomi oli valmistautumaton epidemiaan: monia säädöksiä ja ohjeistuksia lähdettiin luomaan täysin nollasta.

   • Aluksi taudista ei tiedetty juuri muuta kuin se, että se tarttuu ihmiskontaktissa, joten tapahtuma-ala joutui ensimmäisten joukossa mustalle listalle.

2. Kokoontumislainsäädäntö koitui kulttuurialan kohtaloksi

   • Kulttuurialan tapahtumat ja esitykset ovat kokoontumislainsäädännön alaista toimintaa, joten niitä pystyi sääntelemään toisella tavalla kuin esimerkiksi ravintoloita ja kauppoja.

   • Samalle mustalle listalle tapahtumien kanssa joutuivat myös kuntosalit, mikä oli ihmisten tilanteen ja THL:n suositukset huomioon ottaen hölmöä.

3. Kulttuuriala hallituksen sisäisten jännitteiden jaloissa

   • Huhtikuussa 2020 kulttuuri-, nuoriso- ja urheilualan väelle järjestettiin OKM:n toimesta foorumeita, joissa kuultiin alojen toimijoita ja yritettiin yhdessä keksiä keinoja kriisitilanteesta selviämiseen. 

   • Kuulemisten pohjalta luotiin eri alan asiantuntijoiden kanssa ohjeistuksia. Niitä ei kuitenkaan koskaan otettu suoraan käyttöön.

   • Sen sijaan STM laati omat ohjeistukset, joita aluehallintovirastot toteuttivat kukin omien tulkintojensa mukaan.

5/5 Suomi on muutakin kuin maapläntti kartalla

Kulttuurin merkitystä yhteiskunnan kriisinkestävyydelle ei täysin ymmärretä puhumattakaan kulttuurin merkityksestä ylipäänsä.

Ministeri Lauri Tarasti: “Valtio ei ole vain aluetta ja kansalaisia, vaan se on myös kulttuuria, kansallista, moninaista kulttuuria.”

On syytä pohtia, mikä meille suomalaisille on kaikkein arvokkainta: Minkä vuoksi olemme valmiita taistelemaan? Entä minkä vuoksi haluamme elää?